Pokémon-fossiilit #09: Archen & Archeops

Plume Fossil: Archen & Archeops

Archen ja Archeops ovat kirjavia fossiileja, joissa riittää tyyliä. Tämä kaksikko näyttää tosi upealta, mutta niillä on valitettavasti surullisenkuuluisa maine. Pokémonien uniikki ability, Defeatist, laskee niiden statseja, kun poksujen HP valuu tarpeeksi alas. Tämä on suuri syy miksi Archen ja Archeops ovat jääneet tosi unohdetuksi ja vähänkäytetyksi kaksikoksi. Tosi sääli, sillä nämä kaksi olisivat varmaan muuten mun lempifossiilit.

Archen on pieni ja värikäs hirmulisko, joka eli Pokémon-maailmassa miljoonia vuosia sitten. Archen ei osaa lentää, vaan käyttää siipiään ainoastaan liitämiseen oksalta toiselle. Archeopsin siivet ovat kehittyneemmät, mutta silti heikot, minkä takia kehitysmuoto suosii liikkumista maalla, vaikka osaakin lentää. Archeops joutuu ottamaan pitkän matkan vauhtia, ennen kuin pääsee nousemaan ilmaan. Pokémonit saalistavat pienissä parvissa, mutta syövät ajoittain myös hedelmiä.

Archen ja Archeops ovat saaneet vaikutteita muinaisista liskolinnuista, joita eli dinosaurusten seassa miljoonia vuosia sitten. Molemmat tuntuvat perustuvan etenkin Archaeopteryx-nimiseen lajiin, joka oli yksi ensimmäisistä varhaislinnuista. Varsinkin Pokémonien lajinimi "First Bird Pokémon" viittaa tähän vahvasti. Archeopsin pitkä kaula ja sulkamainen peite muistuttaa myös sulkakäärmettä, Mesoamerikkalaisten kansojen mytologista jumalhahmoa, joka edusti mm. maanviljelystä, sekä myöhemmin myös hedelmällisyyttä, tuulta ja tähtiä.

Archaeopteryx-liskolintu

Sulkakäärmeen myöhempi ihmismäinen design

Archen ja Archeops ovat tosiaan mun mielestä oikein hienoja Pokémoneja ja tykkään niiden designeista tosi paljon. Molemmat ovat ihanan värikkäitä ja tällä kertaa Pokémonien dinosaurusmaisuus viehättää mua niin paljon kuin kuuluukin. :D Olen muuten aina lausunut näiden Pokémonien nimet pehmeällä c-kirjaimella, eli "arzen" ja "arzeops", joten se oli aika iso shokki kun sain joskus tietää niiden olevankin todellisuudessa "arken" ja "arkeops". En kuitenkaan pysty lausumaan niitä noin, vaan luen ne mielessäni edelleen väärin, koska olen niin vahvasti tottunut tuohon väärään tapaan. :D Mä haluaisin kokeilla tätäkin kaksikkoa kovasti tiimissä, mutta tuo niiden harmillisen huono ability pilaa vähän ajatusta. Voi tosin olla, että mä käytän näitä joskus siitä huolimatta, koska en kuitenkaan pelaa Pokémonia kilpailullisesti, eikä tuo Defeatist-ability varmaan loppujen lopuksi haittaa niin kauheasti pelin tarinaa pelatessa.

Pokémon-fossiilit #08: Tirtouga & Carracosta

Cover Fossil: Tirtouga & Carracosta

Tirtouga on supersöpö ja mä muistan halunneeni sen tiimiini silloin kun viides sukupolvi oli ihan uusi. En kuitenkaan ikinä päätynyt käyttämään sitä, mikä on sinäänsä harmi, sillä Tirtouga ja Carracosta ovat molemmat oikein hienoja ilmestyksiä. Mä huomaan näitä fossiilipostauksia kirjoitellessa, että mun pitäisi selvästi käyttää enemmän fossileja tiimeissäni... En tiedä miksi Tirtouga ja Carracosta eivät ikinä päätyneet tiimiini asti - ehkä mä jotenkin onnistuin unohtamaan niiden olemassaolon, mikä on myös jotain mitä mulle tapahtuu näköjään näiden fossiilien kanssa. Dinosaurusten tavoin, mä rakastan myös kilpikonnia yli kaiken, joten senkin puolesta nämä kaksi sopisivat mulle täydellisiksi tiimiläisiksi.

Tirtouga ja Carracosta perustuvat merikilpikonniin, joten ne elivät Pokémon-maailman merissä miljoonia vuosia sitten. Tirtougat olivat loistavia uimareita ja pystyivät sukeltamaan helposti tuhannenkin metrin syvyyteen. Ne olivat myös kovia saalistajia, ja nousivat joskus jopa maalle asti ruoan perässä. Carracostat olivat sitäkin kovempia ja pystyivät repimään saaliin luita myöten palasiksi. Carracostat naamioituvat suureksi kivenlohkareiksi piiloutumalla kilpensä sisään, ja hyökkäävät sitten ohikulkevan saaliin kimppuun. Carracostan leuat ovat niin voimakkaat, että ne pystyvät murskaamaan myös kiviä ja terästä, sekä syömään kovakuorisia Omanyteja ja Omastareja.

Tirtouga muistuttaa kovasti merinahkakilpikonnaa, jolla on samankaltainen väritys Pokémonin kanssa. Merinahkakilpikonna on myös suurin nykyään elävä kilpikonnalaji ja se pystyy sukeltamaan muita matelijoita syvemmälle - Tirtougan tavoin noin tuhannen metrin syvyyteen. Pokémon on voinut saada vaikutteita myös sukupuuttoon kuolleesta Protostega-lajista. Carracosta saattaa taas perustua Archelon-nimiseen kilpikonnalajiin, joka oli yksi suurimmista koskaan eläneistä kilpikonnista. Archelonit kasvoivat jopa viiden metrin levyisiksi möhkäleiksi ja niiden uskottiin pitkään olevan läheistä sukua mainitsemani merinahkakilpikonnan kanssa.

Archelon-kilpikonnan fossiili

Merinahkakilpikonna

Tirtouga ja Carracosta ovat mielestäni tosiaan oikein kivoja Pokémoneja ja tykkään niiden designeista kovasti. Carracostasta olisi mielestäni saanut vielä hienommankin, mutta pidän siitä silti. Rakastan kilpikonnia, eivätkä merikilpikonnat ole poikkeus. Mun pitää varmaan koittaa raivata näillekin kahdella tilaa johonkin mun tulevaan tiimiini, koska tajuan tätä tekstiä kirjoittaessa miten kovasti haluan päästä kokeilemaan näitä kahta peleissä!

Pokémon-fossiilit #07: Shieldon & Bastiodon

Armor Fossil: Shieldon & Bastiodon

Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, jostain syystä nämä Sinnoh-fossiilit ovat jääneet mulle kaikkein huonoiten mieleen, enkä ole ollut oikeastaan missään tekemisissä niiden kanssa. Ja musta tuntuu että Shieldon ja Bastiodon ovat mulle Cranidosta ja Rampardostakin kaukaisempia monstereita, sillä en edes muistanut näiden nimiä ilman että katsoin Bulbapediasta... Vaan millaisia olentoja nämä kaksi oikeastaan ovat?

Shieldon ja Bastiodon elivät noin 100 miljoonaa vuotta sitten Pokémon-maailman metsissä, jossa ne käyttivät ravintonaan mm. ruohoa ja marjoja, sekä puiden kuivia juuria. Molempien Pokémonien tehokkain puolustuskeino on niiden kilpimäinen pää, joka kestää koviakin iskuja. Shieldonit hoitivat kilpipäätään kiillottamalla niitä puiden runkoihin ja säästyivät useilta hyökkäyksiltä, sillä muut Pokémonit huomasivat ettei kovaa kiiltävää kilpeä kannata koittaa iskeä. Bastiodonit suojasivat poikasiaan asettumalla tiiviseen riviin, rakentaen näin kilpipäillään tehokkaan suojamuurin. Uhmakkaasta ulkonäöstään huolimatta, Bastiodonit olivat varsin lempeitä luonteeltaan, eivätkä tykänneet haastaa riitaa muiden Pokémonien kanssa.

Shieldon ja Bastiodon perustuvat dinosauruksiin, joiden kasvot esittävät kilpeä. Molemmat sopivat erinomaisesti sarvinaama-lahkon dinoihin, joilla oli samankaltaisesti eräänlainen luulevy tai -kaulus päässään. Sarvinaamat kulkivat Pokémonien tavoin neljällä raajalla, ja käyttivät näitä luulevyjään puskemiseen - tosin ne saattoivat myös toimia koristeina kumppanin houkuttelussa. Shieldonin sarveton pää on saattanut saada inspiraationsa Protoceratops-nimisestä sarvinaamalajista ja Bastiodonin leveä litteä pää taas Chasmosauruksesta, jolla oli yksi suurimissa luulevyistä sarvinaamojen keskuudessa.

Protoceratops

Chasmosauruksen fossiili

Shieldonissa ja Bastiodonissa ei ole todellakaan mitään vikaa, joten en tosiaan tiedä miksi nämäkin ovat jääneet niin unholaan ja vähänkäytetyiksi mun kohdalla. Shieldon on söpö ja Bastiodon on ihan tyylikäs, vaikka en mitenkään erityisesti rakastakaan sen kilpinaamaa. Tykkään myös tosi paljon siitä, miten nämä puolustusta painottavat Pokémonit sopivat loistavasti hyökkäävän Cranidoksen ja Rampardoksen vastakappaleiksi. Ehkä mun pitäisi ihan pokkana ottaa nämäkin joskus tiimiin, ihan vaan että pääsisin tykästymään niihin enemmän. Kuitenkin, onhan se jälleen outoa etten mä tykkää dinosauruksiin perustuvista Pokémoneista... Pitäähän asia jotenkin korjata! :D Voi kun Game Freak tekisi vihdoin ja viimein ne Sinnoh-remaket, koska se olisi täydellinen tilaisuus päästä kokeilemaan näitä fossiileja.

(En tiedä mikä blogiini on iskenyt, mutta jostain syystä osa postausten kuvista on kadonnut. Pahottelut tästä - koitan korjata ongelmaa.)

Pokémon-fossiilit #06: Cranidos & Rampardos

Skull Fossil: Cranidos & Rampardos

Cranidos ja Rampardos ovat siitä erikoisia Pokémoneja mulle, että vaikka ne ovat dinosauruksen näköisiä ja tosi tyylikkäitä, en ole ikinä mitenkään erityisestä fanittanut niitä. Mitä ihmettä, Kawa ei ole innoissaan dinopokémoneista? Mitä täällä tapahtuu? Jos olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte varmaan että useimmiten erilaiset liskoilta ja dinosauruksilta näyttävät Pokémonit ovat jostain syystä mulle äärimmäisen mieleisiä (esimerkkeinä vaikkapa Heliolisk, Charizard, Salandit, Breloom, Sceptile, Inteleon...). Mutta näissä kahdessa on jotain mikä ei saa mua innostumaan samalla tavalla, enkä ole varma mistä se johtuu.

Cranidos on pieni ja herttainen dinosaurus, jolta löytyy erittäin kova pää - se rakastaa puskea niin puita, kiviä kuin muita Pokémonejakin, eikä niitä pidetä erityisen älykkäinä olentoina. Sen sijaan ne hyökkäävät ennen kuin ajattelevat seurauksia, mikä saattaa hyvinkin olla syy tämän Pokémonin katoamiseen maailmasta. Pienten Cranidosten on tiedetty tappelevan jopa Aerodactylien kanssa. Rampardos on samanlainen - kaikkea puskeva kovapäinen dinosaurus, joka eli 100 miljoonaa vuotta sitten tiheissä viidakoissa. Rampardokset tappelevat myös keskenään puskien toinen toisiaan, minkä ansiosta niiden kallosta on kehittynyt teräsmäisen kova ja kestävä. Paksu kallo kuitenkin kutisti niiden päätä, jonka takia kehittyessäänkään tämä Pokémon ei ollut kovin viisas. Voi raukkaparkoja.

Cranidos ja Rampardos perustuvat selvästi dinosauruksiin, varsinkin paksupää-lahkon sellaisiin. :D Yksi näistä on nimeltään MICROPACHYCEPHALOSAURUS, joka oli kooltaan todella pieni ja vaikuttaisi toimineen Cradinoksen inspiraationa. Rampardos muistuttaa sen sijaan enemmän suurikokoisempaa Pachycephalosaurusta, joilla saattoi olla jopa 25cm paksu kallo! Paksupää-dinosaurusten kallonkäytöstä on erilaisia teorioita - ne saattoivat puskea toisiaan kuin pässit, tai huitoa toisiaan päiden sivuilla kuin kirahvit. Pässimäinen käytös kuulostaisi ehkä loogisemmalta, mutta jotkut tutkijat uskovat, ettei olennon kaula olisi kestänyt niin suoria iskuja. Cranidoksella ja Rampadroksella on varmaan usein niskakipuja...

Pachycephalosaurus

Paksupää-lahkon dinosaurusten fossiileja

Kuten sanoin jo aiemmin, jostain syystä nämä dinosaurukset eivät ole mun kohdalla yhtä suuressa suosiossa kuin monet muut dinopoket. Cranidos ja Rampardos ovat mielestäni kuitenkin oikein kivoja Pokémoneja, eikä niiden ideassa tai designeissa ole todellakaan mitään vikaa. Mutta niissä on silti jotain vähän ...tylsää? Minkä takia en oikeastaan ikinä muista näiden Pokémonien olemassaoloa. (Tosin en tunnu muistavan sellaisiakaan fossiileja joista tykkään...) Mikäköhän siinä on, että jostain syystä neljännessä sukupolvessa on tosi paljon sellaisia Pokémoneja, joista en tykkää yhtä paljon verrattuna muiden sukupolvien monstereihin? Nämä nelosgenen fossiilit ovat hyvä esimerkki tästä, sillä Cradinos ja Rampardos ovat vaan vähän ...nääh. Ehkä mun pitäisi ottaa nämä joskus tiimiini.

Pokémon-fossiilit #05: Anorith & Armaldo

Claw Fossil: Anorith & Armaldo

Anorith ja Armaldo ovat rapumaisia fossiileja, joissa on myös dinosaurusmaisia piirteitä. Siitä huolimatta nämä ovat Rock/Bug-tyyppisiä, mikä saattaa herättää aluksi hämmennystä. Kuitenkin fossiili johon nämä kaksi voimakkaasti perustuvat on selkärangaton olento, jolta löytyi kehityksessään luultavasti toukkavaihe, joten öh- ainakin siinä on jotain epämääräistä viittausta ötököihin? Aika kaukaahaettua kylläkin... Kuitenkin, nämä kaksi olisivat varmasti sopineet myös vesityyppisiksi, mutta ainakin mun mielestä ötökkä on paljon coolimpi. Olen varmaan yksi harvoja joka ajattelee näin, mutta ei se mitään. Mä vaan rakastan Bug-Pokémoneja. :D

Anorith eli aikoinaan Pokémon-maailman merissä, tarkemmin yli 300 miljoonaa vuotta sitten. Nykypäivänä niitä löytyy kouluttajilta fossiileista herätettyinä, mutta ne eivät enää pärjää luonnossa, sillä meriveden laatu on muuttunut liikaa. Kehittyessään Armaldoksi, tämä Pokémon siirtyi asumaan maalle, mutta pysytteli edelleen veden äärellä. Se kävi meressä vain saalistamassa ja oli suuresta koostaan huolimatta taitava ja nopea uimari. Armaldo hyödyntää kaulassaan kasvavia ...härpäkkeitä, jotka antavat sille lisää vauhtia uidessa. Vahva panssari suojaa sitä vihollisten iskuilta ja valtavat koukkumaiset raajat auttavat metsästyksessä.

Anorith muistuttaa todella paljon Anomalocaris-nimistä fossiilia, joka eli merissä noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Kyseinen olento oli taitava ja suurikokoinen uimari, jolla oli loistava näköaisti valtavien silmiensä ansiosta. Lisäksi Anorithissa on myös viittauksia artemia-nimisiin katkarapuihin, joita elää edelleen. Näitä otuksia kutsutaan suomeksi myös suolalehtijalkaisiksi. :D Armaldokin jakaa ulkonäön näiden otusten kanssa, mutta siinä on lisäksi myös jotain dinosaurusmaista.

Anomalocaris-fossiili

Artemia eli suolalehtijalkainen

Anorith ja Armaldo saattavat hyvinkin olla mun lempifossiilit. Tykkään molemmista tosi paljon - niiden ulkonäöstä, ideasta ja kuten mainitsin jo aiemmin, mä itse asiassa tykkään ötökkäpokémoneista ja sen takia näiden tyypityksestä! Käytin Armaldoa suhteellisen vähän aikaa sitten Alpha Sapphiren tiimissä, jossa se loisti oikein voimakkaana ja kivana tiimiläisenä. Sen takia mun rakkauteni näitä kohtaan on melko uusi juttu, vaikka olenkin aina pitänyt näitä kivoina poksuina. Mä unohdan jostain syystä tosi helposti näiden Pokémonien olemassaolon, mutta heti kun alan puhua niistä, muistan miten paljon mä rakastan niitä. Tosi kiva kaksikko!

Pokémon-fossiilit #04: Lileep & Cradily

Root Fossil: Lileep & Cradily

Lileep ja Cradily ovat omalla tavallaan erikoisia fossiilipokémoneja, sillä ne eivät ehkä ensisilmäyksellä näytä heti fossiileilta, tai edes Rock-tyypin Pokémoneilta. Mä meinaan unohtaa aina näiden kahden olemassaolon, eivätkä ne tulisi mulle varmaan ikinä ensimmäisinä mieleen, jos mua pyydettäisiin mainitsemaan joku fossiilipokémoneista. Ehkä Lileepin ja Cradilyn kasvimaiseen ulkomuotoon on vaikeampi "samaistua", verrattuna sellaiseen poksuun jonka kasvot ja idea ovat selkeämmin esillä, mikä saa ne unohtumaan helpommin. Toisaalta nämä Pokémonit ovat nimenomaan niin erikoisia, että luulisi niiden jäävän mieleen. Kaikesta huolimatta nämä kaksi ovat oikein upeita veijareita ja ansaitsevat muiden fossiilien tavoin yhtä lailla rakkautta.

Grass-tyypityksestään huolimatta, nämä kaksi elivät aikoinaan syvällä merenpohjassa. Kaksikko suosi ensisijaisesti lämpimiä vesiä, jossa niiden oli helpompi selviytyä. Lileepin ulkonäkö auttaa sitä tekeytymään vesikasviksi, jonka ansiosta sen saalistamat Pokémonit eivät huomaaa lähellä olevaa vaaraa. Lileep käyttää pitkiä lonkeromaisia ulokkeitaan ja nappaa niillä saaliin tiukkaan otteeseen. Cradily saalistaa sen sijaan maalla - sen painava keho pitää Pokémonin paikallaan merenpohjassa, mutta laskuveden aikaan se siirtyy rannalle metsästämään. Lileepin tavoin, myös Cradily käyttää päässään kasvavia lonkeroita saaliin nappaamiseen, mutta sulattaa ne vielä lonkeroidensa myrkyllä ennen syömistä. Huh mikä peto!

Lileep ja Cradily ovat siitäkin erikoisia fossiileiksi, etteivät ne perustu suoraan mihinkään sukupuuttoon kuolleeseen eliöön. Sen sijaan ne ovat saaneet vaikutteita mm. merililjoista, joita elää edelleen - tosin niitä on ollut merissä myös miljoonia vuosia sitten. Toinen samankaltainen olento on erilaiset merivuokot, joilla on merililjojen ja näiden kahden Pokémonin kanssa paljon yhtäläisyyksiä. Kaikki esimerkiksi saalistavat samalla tavalla - pysyen paikallaan ja ottaen lonkeroillaan ohimenevän saaliin kiinni. Cradilyn pään muoto antaa viittauksia myös erääseen vaippaeläimeen, läpikuultavaan valkeaan meriolentoon, joka näyttää varsin hupaisalta otukselta. Tämän olennon tieteellinen nimi on Megalodicopia hians ja suosittelen katsomaan Googlen kuvahausta miltä se näyttää. :D

Merililjan fossiileja

Merivuokkoja

Kuten mainitsin jo aikaisemmin, mä unohdan harmillisen usein näiden Pokémonien olemassaolon. Lileep ja Cradily ovat kuitenkin oikein hienoja fossiileja, varsinkin juuri siksi, että ne ovat niin erilaisia moniin muihin verrattuna. Ehkä mun pitäisi käyttää näitä joskus jossain tiimissäni, koska varsinkin Cradily on oikeasti tosi tyylikäs Pokémon ja varmaan voimakaskin. Kaikenkaikkiaan kiva kaksikko, joka ansaitsee lisää huomiota.

Pokémon-fossiilit #03: Aerodactyl

Old Amber: Aerodactyl

Aerodactyl on siitä poikkeuksellinen, että se on ainoa yksittäinen fossiilipokémon, ilman että sillä on jonkinlaista paria tai vastakappaletta. Kaikissa muissa sukupolvissa fossiileja on aina kaksi, paitsi Galarissa, mutta senkin neljä ovat tavallaan samaa sarjaa keskenään. Aerodactyl sen sijaan nököttää yksinään "ylimääräisenä" Kanton fossiilina, mutta ainakin se on saanut vastapainoksi ihkaoman Mega-muodon. Aerodactyl ei kuitenkaan ole jäänyt millään lailla unholaan, päinvastoin, se on luultavasti yksi suosituimpia ja puhutuimpia fossiilipokémoneja. Tai ainakin mä näen sen toistuvasti ympäri internettiä ja muita medioita. Aerodactylissa viehättää varmaan juuri tämä sen ainutlaatuisuus, Mega-muoto, hyvät statsit ja lohikäärmemäinen ulkonäkö, mikä on tunnetusti Pokémon-fanikunnassa suosittu juttu. Aerodactyl on jäänyt myös animessa jollain lailla mieleenpainuvaksi, koska juuri sellaista vastaan otellessaan Ashin Charmeleon kehittyi ikoniseksi Charizardiksi. Ehkä tämä ei ole kaikille yhtä hieno hetki, mutta mulle se oli yksi lapsuuteni huippukohtia!

Aerodactyl on kovapäinen, kestävä ja tunnettu häijystä luonteestaan. Sen terävät hampaat ja voimakkaat leuat murskaavat vihollisen helposti palasiksi. Aerodactylit eivät ole silti animen mukaan lihansyöjiä, vaan nauttivat myös hedelmistä. Ne ovat taitavia liitäjiä, mutta liikkuvat kömpelösti maalla. Aerodactylit pesivät kivisessä ympäristössä, usein korkeilla vuorilla, jossa ne käyvät lepäämässä tarpeen vaatiessa. Pokémon hallitsi taivaita ainakin 100 miljoonaa vuotta sitten, ja niitä nähdään nykypäivänäkin Pokémonmaailman taivaalla, tosin nämä ovat meripihkasta herätettyjä yksilöitä.

Aerodactylista näkee heti, että se perustuu jonkinnäköiseen hirmuliskoon ja sen sanotaankin eläneen dinosaurusten aikaan. Kyseessä on tietenkin lentolisko eli pterosaurus - maailmasta hävinnyt lentävä matelija, joka ei yleisestä harhaluulosta huolimatta ole dinosaurus eikä lintu. Lentoliskoista Aerodactyliin osuvampia ovat terävähampaiseen RHAMPHORHYNCHOID-sukuun kuuluvat ptesoraurukset. Huh-huh mikä sana. Näillä lentoliskoilla ei ollut pitkää lintumaista nokkaa, vaan niiden kuono oli pyöreämpi ja lähempänä Aerodactylin designia. Pokémon on todennäköisesti saanut vaikutteita myös erilaisista lohikäärmeistä, kuten traakeista, joilta löytyy kaksi raajaa ja siivet. Nämä tunnetaan ehkä paremmin englanninkielisellä nimellään wyvern.

Rhamphorhynchoid-lentolisko

Traakki eli wyvern

Aerodactyl on mun mielestä ihan kiva Pokémon, vaikka sen design on jollain lailla vähän tylsä. Ehkä se näyttää mun mielestä enemmän joltain perinteiseltä piirrossarjassa esiintyvältä lohikäärmeeltä, kuin Pokémonilta, mutta siitä huolimatta tykkään sen ulkonäöstä. Mä käytin Aerodactyliä tiimissäni LeafGreenissä, jossa muistan sen olleen oiva tiimiläinen. Tässä Pokémonissa on tosiaan jotain ainutlaatuista, mutta samalla en pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Sen Mega-muoto on vähän nääh, mutta ei kai siinäkään mitään varsinaista vikaa ole.

Pokémon-fossiilit #02: Kabuto & Kabutops

Dome Fossil: Kabuto & Kabutops

Kabuto ja Kabutops ovat Omanyten ja Omastarin rinnalla toinen Kanton fossiilikaksikosta, jonka pelaaja voi valita itselleen Mt. Moonissa. En osaa sanoa kumpi näistä fossiileista mahtaa olla suositumpi, mutta en ihmettelisi jos Lord Helix-meemi kannattelisi voiton Omastarille. Toisaalta Kabutops on tietääkseni melko pidetty Pokémon, joten nämä ruskeat äyriäiset saattavat yhtä hyvin viedä johtopaikan. Pidetyin Kanton fossiili on kuitenkin varmaan Aerodactyl, mutta en ole siitäkään varma ...tervetuloa lukemaan Kawan tilastohöpinää fossiileista, joiden tilastoista hänellä ei ole todellisuudessa mitään tietoa. (◕◡◕✿)

*Kröhöm* Joka tapauksessa Kabuto ja Kabutops ovat tosiaan äyriäisiä, jotka elävät Omanyten ja Omastarin tapaan meressä. Kabutot tykkäävät viettää aikaa myös rannalla, jossa ne saattavat kaivautua hiekkaan piiloon. Kehittyessään Kabutopsiksi, Pokémon siirtyy pääasiassa kokonaan maalle uusien pitkien raajojensa ansiosta, sekä helpomman saaliin perässä. Ennen sukupuuttoon kuolemista, Kabutops olikin keskellä evoluutiota merieliöstä maaolennoksi, mutta ei ehtinyt kehittyä loppuun asti ennen tuhoutumistaan. Vaikka Kabutops viettää suurimman osan ajastaan maalla, se on edelleen loistava uimari ja kykenee uimaan 29 solmun - eli noin 50 kilometrin - tuntinopeudella. Kabuto ja Kabutops elivät Pokémonmaailmassa noin 300 miljoonaa vuotta sitten, mutta harvojen sanotaan löytäneen niitä nykypäivänäkin merenpohjasta.

Kabuto ja Kabutops ovat äyriäisiä, joissa molemmissa on viitteitä muinaisiin trilobiitteihin - niveljalkaisiin kuorellisiin merieläimiin, joilla on yhteisiä piirteitä mm. nykypäivän molukkirapujen kanssa. Kabutopsin pitkät raajat antavat myös viitteitä meriskorpioneista, jotka ovat trilobiittien tapaan kuolleet sukupuuttoon. Meriskorpionit olivat loistavia saalistajia ja hallitsivat merenpohjaa ennen kalojen ilmestymistä. Kaikki nämä eliöt ovat eläneet merissä 400-200 miljoonaa vuotta sitten, ja ovat siten samanikäisiä Kabuton ja Kabutopsin kanssa.

Trilobiitti-fossiili

Molukkirapu

Mä en tykkää Kabutosta ja Kabutopsista ihan yhtä paljon kuin Omanytesta ja Omastarista, mutta siitä huolimatta molemmat ovat kivoja Pokémoneja. En ole käyttänyt näitä missään Pokémon-tiimeissäni, mutta Kabutops on ollut melko aktiivisessa käytössä Pokémon GO:ssa. Kabuto oli yksi ensimmäisiä Pokémoneja jonka sain kehitettyä GO:ssa, joten Kabutops oli pitkään yksi vahvimpia poksujani. Se on edelleen listan kärjessä, joten Kabutops pääsee loistamaan tänäpäivänäkin ja auttaa mua tuhoamaan naapurinlasten tiimit pokepisteiltä. :D Mutta joo, kaikenkaikkiaan oikein kiva Pokémonkaksikko ja varsinkin Kabutops on oikein tyylikäs. Molemmilla on kiva idea ja onnistunut design, mikä tekee näistä oivan parin Pokémon-fossiileja.