Pokémon Sword & Pokémon Shield ovat täällä!

Pokemonin 8. sukupolvi on viimein täällä, kantaen nimiä Pokémon Sword & Pokémon Shield ja mä olen I-N-N-O-I-S-S-A-N-I. Mun Pokemon-fiilis on ollut viime aikoina melko matalalla, mutta kiitos uusien pelien, sekä Detective Pikachun uusimman trailerin, se on noussut vihdoin taas huomattavasti ylemmäs. Mä aion kirjoittaa tulevina päivinä näistä aiheista varmaan parikin postausta, tämän ensimmäisen ollen vain tämmöinen yleinen ja ympäripyöreä mielipiteeni uusista peleistä. Suurin syy tähän on se, että olen parhaillani karmeassa flunssassa, joten mulla ei ole kauheasti voimia kirjoittaa mitään syvällisempää tekstiä. Siksi pahoittelenkin jo etukäteen, jos tämä postaus on kauhean sekava, tosin se ei olisi mun blogini kohdalla mitenkään uutta, eihän? :D

Anyways, tällä hetkellä uudet pelit näyttävät mielestäni tosi upeilta! Tosin nimet Sword ja Shield kuulostavat mun korvaani jotenkin tosi tyhmiltä, mutta eipä sillä niin väliä ole. Näistä onkin jo vitsailtu, että kyseessä on Pokemon Protec ja Pokemon Attac. :D Pelien logotkin näyttävät vähän epäpokemonmaisilta, mutta ei niissä sinäänsä mitään vikaa ole. Uudet pelit ovat tulossa tottakai Nintendo Switchille ja sijoittuvat kovasti Iso-Britanniaa muistuttavaan Galar-regioniin. Trailerissa nähtiin Big Beniä muistuttava rakennus, englantilaista maalaismaisemaa sekä muotia ja joitain kovin englantilaisia maamerkkejäkin. Myös alueen kartta on kovasti Iso-Britannian näköinen, joten Galar on selvästi saanut sieltä vaikutteita. Pelien graafinen tyyli on mielestäni aivan älyttömän kaunis! Tykkäsin Let's Go-peleissä niiden vähän animemaisesta tyylistä ja Swordissa ja Shieldissä tätä on vain korostettu entisestään. Joistain kohdista traileria tulee melkeen joku upea Ghibli-elokuva mieleen ja siitähän meikäläinen tykkää!

Myös pelihahmot ovat tosi kivannäköisiä - pidän varsinkin tyttöhahmon ulkonäköä yhtenä parhaista mitä Pokemonissa on nähty. Poika on vähän tylsemmän näköinen, mutta ihan ok. Tosin hänen valtava reppunsa on vähän kömpelön näköinen. Ainoa miinus on se, että hahmot ovat tosi identtisiä malliltaan Sunin ja Moonin hahmojen kanssa. Olisin toivonut vähän uudenlaisempaa tyyliä, mutta eipä se mulle mikään dealbreaker ole. Monet tuntuvat olevan pettyneitä, miten kovasti uudet pelit muistuttavat vain HD-versioita Sunin ja Moonin tyylistä, mutta mua tämä ei oikeastaan haittaa. Toki ihan uudennäköinen ilme olisi ollut vielä parempi, mutta Pokemon on tunnettu pienistä askelistaan, joten en ole mitenkään yllättynyt. Ehkä sitten ensi kerralla. :D

Sitten se, mikä on usein se isoin juttu, eli aloituspokemonit: tulipupu Scorbunny, ruohoapina Grookey ja vesikameleontti Sobble. Tykästyin näistä kolmesta eniten ensimmäisenä Sobbleen, luultavasti siksi, että se muistuttaa mua kovasti Mudkipista, joka sattuu olemaan yksi suosikkipokemonejani. Sobblesta sanotaan, että se on hieman arka Pokemon, joka pystyy naamioitumaan lähes näkymättömiin vedessä. Tykkään sen designista tosi paljon, vaikka sen pää olisi voinut olla mun makuuni hieman pienempi. :D Tykkään siitä keltaisesta tupsukkeesta sen päässä, sekä suloisista kameleontti-jaloista. Kaikenkaikkiaan oikein herttainen tapaus.

Toinen söpöliini on Grookey, ilkikurinen ja utelias veijari, joka muistuttaa kovasti apinaa. Grookey on aivan älyttömän suloinen ja tykkään sen designista tosi paljon! Musta tuntuu, että mun pitää ruveta kutsumaan itseäni starttereista ruohopokemonien käyttäjäksi, koska ne ovat nykyään niin mieleisiä mulle. Ennen muinoin sanoin nimittäin aina, että rakastan tulistarttereita eniten, mutta jälleen kerran tykkään siitä vähiten. Scorbunny on iloinen ja veikeä tulipupu, joka on täynnä energiaa, muttei kamalan mieleinen mun silmissäni. Ei se mun mielestä mikään ruma tapaus ole, mutta jokin Scorbunnyssa vaan häiritsee tosi paljon. Mulle tulee siitä mieleen Meowth, jota en ole ikinä pitänyt kauhean kivannäköisenä Pokemonina, sekä Sonic, jota olen jostain syystä aina vihannut hahmona. Scorbunnyn ulkonäkö ei ole siis onnistunut voittamaan mun rakkauttani, mutta en tosiaan sano sitä mitenkään epäonnistuneeksi. Pidän vaan Sobblesta ja Grookeysta paljon enemmän.

Tässä nyt oli tämmöinen lyhyt ja sekava ensivaikutelmani Pokemon Swordista ja Shieldistä, joista aion tosiaan kirjoittaa todennäköisesti vielä toisen postauksen vähän myöhemmin, kunhan tästä paranen. Yleisesti pelit näyttävät mun mielestä tosi mielenkiintoisilta ja upeilta, enkä malta odottaa, että niistä kuullaan lisää! Galar-region näyttää hienolta, aloituspokemonit ovat kivoja ja gymien paluu on tervetullut juttu - mulle jäi peleistä vain ja ainoastaan hyvä maku suuhun. Vaan entäs te lukijat? Mitä mieltä te olette uusista peleistä? Mikä starttereista on suosikkinne?

Ultra Moon yhteenveto

Siitä on jo vähän yli vuosi kun Pokemon Ultra Moon julkaistiin ja mä läpäisin sen. Mun oli tarkoitus kirjoittaa siitä tällainen yhteenveto-postaus jo silloin, mutta en ikinä saanut sitä aikaiseksi. Yksi suurin syy tähän oli se, että mulla on oikeastaan tosi vähän sanottavaa Ultra Moonista. Lyhyesti kerrottuna se on mielestäni ihan ok Pokemon-peli, mutta loppujen lopuksi vain hieman huonompi versio Moonista. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että Ultra Moon on huonoin core-sarjan peli, jota olen pelannut. Mutta on mulla siitä hyvääkin sanottavaa, eikä peli ole mitenkään huono, mutta kokemuksena se jäi mun kohdalla aika mitäänsanomattomaksi.

Mä en ole ikinä pelannut Pokemon-pelejä niin, että läpäisen esim. ensin Pokemon Rubyn ja pian sen jälkeen Emeraldin, vaan olen aina pelannut vain yhtä versiota kyseisen sukupolven peleistä. Ultra Moon oli ensimmäistä kertaa tällainen "sama peli uudella kuorella", joten tämä vaikuttaa varmaan mielipiteeseeni. Pokemon Moon on tällä hetkellä suosikkini kaikista peleistä, mutta Ultra Moon vaan tuntui siihen verrattuna tosi tylsältä. Kuten sanoin jo aiemmin, se oli loppujen lopuksi lähes sama peli, mutta hieman huonommalla juonella. Olisin ehkä tykästynyt Ultra Mooniin enemmän, jos sen ja Moonin pelaamisen välissä olisi ollut enemmän aikaa.

Ultrassa oli kuitenkin hyviäkin puolia, esim. Mantine-surffaus on ihan parasta ikinä ja ehdottomasti hauskin ja mukavin tapa kerätä BP:tä koskaan! Tykkäsin myös kovasti Ultra Necrozmasta, vaikka mua harmittikin että Nintendo itse spoilasi sen Youtube-trailerissaan juuri ennen pelin julkaisua!? Tykkäsin myös osasta Alolan haasteista, joita oltiin muutettu ja paranneltu - esim. Sophoclesin sähköhaaste oli Ultra Moonissa paljon kivempi ja oli myös kiva päästä tällä kertaa suorittamaan Minan haastetta. Pieni yksityiskohta jota rakastin tosi paljon, oli pelin lopussa Elite Fouriin mentäessä tapahtuva kohtaus, jossa pelaajan aloituspokemon tulee ulos pallostaan kannustamaan sua. Siitä tuli jotenkin tosi hyvä fiilis. :D Pelissä oli varmaan vielä lisää tällaisia pieniä juttuja joista tykkäsin, mutta tähän hätään en saa mieleeni enempää.

Näiden pienten ilonaiheiden lisäksi, en kuitenkaan saanut Ultra Moonista kauheasti muuta irti. Olin pelin loppupuolella itse asiassa niin kyllästynyt läpäisemään sitä, että pysähdyin välillä tosi pitkäksi aikaa vaan täyttelemään Pokedexiä ja tekemään muita juttuja. Tämän takia Pokemonieni levelit nousivat ihan ylikorkeiksi, jonka takia lopussa peliä ei sitten ollut edes kauheasti haastettakaan pitämään mun intoa yllä.

Moonissa oli mun mielestä tosi hyvä juoni, yksi lemppareitani Pokemonissa, mutta Ultrassa se oltiin jotenkin latistettu tylsäksi. Ultra Recon Squad ja heidän maailmansa eivät missään vaiheessa vedonneet muhun ihan täysillä, eikä Lusaminekaan ollut tällä kertaa yhtä mielenkiintoinen hahmo. Mä tykkäsin myös kovasti Moonissa siitä, että peli kertoi mun lisäksi myös Lillistä, Gladionista ja heidän perheestään, mutta Ultrassa se ei tullut samalla tavalla esiin, eikä pelin loppu tuntunut yhtä tyydyttävältä. Tykkäsin aluksi tosi paljon ideasta, että Necrozma ottaa pelaajalle rakkaan Nebbyn haltuunsa, mutta tämä ongelma ratkesi niin nopeasti, ettei sekään ehtinyt tehdä vaikutusta. Ultra Spacessa lentely oli ihan hauskaa, mutta kävi vähän turhan toistelevaksi jonkin ajan päästä.

Mä pahoittelen jos tämä kaikki kuulostaa kauhean negatiiviselta, minkä vuoksi haluan vielä uudelleen korostaa, että Ultra Moon ei ollut mielestäni kuitenkaan huono peli. Mulla oli sen parissa paljon kivojakin hetkiä ja esim. siinä käyttämäni Pokemon-tiimi on lähellä sydäntäni. Lisäksi tämä on sellainen Pokemon-peli, jossa ole päässyt kaikkein lähimmäksi Pokedexin täyttöä - multa taitaa puuttua vaan noin 10 Pokemonia, joka on mun kohdalla valtava ennätys. :D Yksi syy myös siihen, miksi Ultra Moon oli kokemuksena mulle vähän huonompi, saattoi myös johtua ajankohdasta jolloin pelasin sitä. Vuoden 2017 joulukuu oli mulle aika raskasta aikaa muutamastakin syystä, varsinkin kun tosi rakas koirani kuoli silloin. Kuulostaa ehkä oudolta, miksi tällainen vaikuttaisi pelikokemukseen, mutta uskon että sillä oli jonkinlaista vaikutusta.

Kun koirani lähti sateenkaarisillalle, multa puuttui tiimistä enää yksi Pokemon. Päätin kunnioittaa lemmikkiäni pyydystämällä Midday Lycanrocin Friend Balliin - käynnistin pelin jopa pari kertaa uudelleen saadakseni sen nimenomaan sellaiseen, koska mulla oli niitä vain yksi kappale. Sen jälkeen tein Lycanrocista elämäni ensimmäisen Pokemonin, jonka levelin nostin sataan asti. Tämä soi Ultra Moonille huonouksistaan huolimatta ainutlaatuisen paikan mun muistossa ja näin jälkikäteen on kiva palata Pokemon Refreshiin paijailemaan kyseistä Lycanrocia. Kuulostaa varmaan vähän masentavalta ja siirappiselta, mutta teki nyt mieli jakaa tämäkin. Lycanrocin lisäksi mun tiimistä löytyivät Decidueye, Noivern, Togedemaru, Espeon ja Alolan Ninetales.

Mä voisin varmaan keksiä Ultra Moonista vielä lisää sanottavaa, mutta suurin osa siitä olisi todennäköisesti negatiivista, joten en sano tämän enempää. Olen tosi iloinen, jos tämä on ollut jollekin teistä tosi mieleinen peli. Musta tuntuu, että Ultra Moon ja Sun saivat yleisesti aika kehnon vastaanoton - luultavasti monien fanien liian suurten odotusten takia. Vähän sama taisi tapahtua mulle, mutta se ei ole pelin vika. Siksi en sano Ultra Moonia huonoksi tai epäonnistuneeksi, vaan se ei vaan ollut mun juttu. Tästä huolimatta sen läpäiseminen oli hyvä kokemus, enkä kadu pelin ostamista ollenkaan. :)

Tässä vielä tarkempi tilanne tiimistäni pelin lopulla (pahottelut surkeasta laadusta):

 

Kawan Pokémon-väärinymmärryksiä

Heipparallaa! Olen koittanut pitää vähän parempaa tahtia blogini kanssa, mutta tietysti sain kammottavan flunssan ja olen ollut melkein kaksi viikkoa tosi kipeä. Huh-huh... Mutta tavallaan tämän inspiroimana sain idean tälle postaukselle - monet blogia pidempään lukeneet varmaan tietävät etten mä ole aina mikään mestari Pokemon-asioissa. Päinvastoin, en välillä ole ymmärtyänyt ihan perusjuttujakaan. :D Joten mikäpä hauskempaa kuin tehdä kokonainen pieni postaus mun aikaisemmista väärinymmärryksistä Pokemonin parissa, kun kerran olen tällainen asioiden möhlääjä. Tosin nämä postauksessa mainitut asiat tulevat olemaan kaukaa menneisyydestä, kun olin vielä huoleton lapsi ja Pokemon oli lähellä sydäntä, mutten aina ymmärtänyt kaikkea mikä siihen liittyy.
Nämä eivät ole varsinaisesti mitään peleihin liittyviä juttuja, vaan enemmänkin itse Pokemonien designeihin ja muotoihin liittyviä väärinkäsityksiä, joita varmasti kaikille nuorilla on joskus ollut. Kuulostaako hyvältä? Kaikki ovat ymmärtäneet mun sekavan sepostuksen? Hienoa, tästä lähtee:

Pokemonien koko on vanhemmallakin iällä herättänäyt välillä hämmennystä. En vieläkään aina käsitä, että Nidoking on mua päätä lyhyempi, Charizardilla lentäminen jää sen pienen koon vuoksi haaveeksi ja Meowth on Wooperin kanssa samanpituinen lilliputti. Lapsena Pokemonien kokoa oli kuitenkin vielä vaikeampi hahmottaa, jolloin käytin avuksi Pokemon animen antamia mittoja (mitä teen kyllä vieläkin). Tämä osoittautui kuitenkin välillä hankalaksi, kun Pokemon-jaksoissa esiintyi valtavia Pokemoneja, jotka eivät ole lähelläkään oikeita mittoja.

Kaikki tietävät varmasti sen legendaarisen jakson, jossa Pokemonit ovat erossa Ashista saarella ja niiden puheet on tekstitetty? Tässä jaksossa esiintyy valtavia Pokemon-robotteja, jotka ovat paljon oikeita poksuja suurempia. Ennen kuin näin tämän jakson lapsena, mulla oli jonkun karkkipaketin tai mahdollisesti Pokemon-korttien yhteydessä tullut pieni pino Pokemon-tarroja, jotka olivat kuvia animen varhaisista jaksoista. Noh, yksi kuvista oli sitten tässä jaksossa esiintynyt robotti-Venusaur, mutta enhän mä voinut tietää, että kyseessä oli robotti, kun en ollut vielä nähnyt kyseistä jaksoa. Se oli myös ensimmäinen kerta koskaan kun näin Venusaurin animessa, joten mä luonnollisesti hämmennyin suuresti, kun luulin Venusaurin olevan puiden latvoja korkeampi monsteri. Mutta tämä oli varmaan ihan ymmärrettävä väärinkäsitys. Toinen samantapainen väärinymmärrys oli valtava Dragonite, joka esiintyi siinä yhdessä kummallisessa majakka-jaksossa. Taisin nähdä seuraavan kerran Dragoniten ensimmäisessä Pokemon-leffassa, jossa se oli normaalinkokoinen ja hämmennykseni oli taas suuri. Tosin se majakka-Dragonite hämmentää kyllä vähän vieläkin...

Toinen tapa miten mä sekoilin lapsena Pokemonien kanssa, olivat niiden nimet, vaikka sellainen virhe onkin tapahtunut vain kaksi kertaa. Mä luulin jostain syystä ihan tosissani, että Articunon nimi oli Lugia, vaikken muista miten tämä hämmennys syntyi. Muistan kuitenkin miten asia selvisi mulle: mä aloin riidellä parhaan kaverini kanssa, kun mä mainitsin meidän Pokemon-leikissä Lugialla olevan linnun kynnet. Se kaveri väittä sitten kivenkovaan ettei Lugialla jaloissaan mitään kynsiä ole. Onneksi hänellä oli veljensä Lugia Pokemon-kortti todisteena, jota näyttämällä mä uskoin tehneeni virheen. :D Toinen nimivirhe tapahtui myöhemmällä iällä, itse asiassa paljon vanhempana - mä luulin jostain syystä että Apharoksen nimi oli Manectric ja olin jälleen tosi hämmentynyt kun totuus selvisi.

Yksi yleinen virhe, jota mulle on myös sattunut hieman vanhempana, on tavallisten poksujen luuleminen legandaarisiksi. Luulin varmaan vuosia, että Lucario on legendaarinen Pokemon, lähinnä sen takia, että siitä oltiin tehty elokuva. Samasta syystä luulin myös Zoroarkia pitään legendaariseksi. Ja näiden kahden lisäksi elin pitkään uskossa, että myös Absol on legendaarinen, enkä edes tiedä mistä se ajatus alunperin tuli. :D Ehkä siitä, että Absol esiintyi siinä Jirachi-elokuvassa, mutta en ole varma...

Ihan selvästi samaa muotoa :D

Näiden lisäksi luulin pienenä joidenkin Pokemonien olevan samaa muotoa, vaikka oikeasti ne eivät liity toisiinsa mitenkään. Mulla (tai oikeastaan mun kaverilla) oli sellainen valtava Pokemon-juliste, jossa on kaikki 150 ensimmäistä Pokemonia seinällä numerojärjestyksessä. Uskon, että moni teistä tietää ja/tai on omistanut joskus kyseisen julisteen. Siinä sitten Cloyster ja Gastly näyttivät ihan samalta Pokemon-muodolta, kun kaksi tummaa pallopoksua olivat vierekkäin. Tämä on tietääkseni ollut ihan yleinen virhe nuorten Pokemonfanien keskuudessa. :D Toiset kaksi Pokemonia, jotka näyttivät mun mielestä tosi samalta ja olivat vierekkäin, ovat Pinsir ja Tauros. Kyllä, mä oikeasti luulin, että Pinsir oli Tauroksen ensimmäinen muoto. Meinaan, kamoon! Molemmilla oli suuret sarvet ja ne olivat ruskeita! :D Muistan olleeni tosi hämmentynyt, kun huomasin että Pinsir on Bug-tyyppiä.

Näitä Pokemon-väärinymmärryksiä olisi varmaan enemmänkin, mutta nämä mainitut ovat sellaisia joita muistan tähän hätään kokeneeni. Onneksi nykyään tällaiset virheet jää huomattavasti vähemmälle, mutten kyllä ihmettelisi jos tekisin vastaavia virheitä vielä joskus jatkossakin. :D Onko teillä lukijoilla jotain samantyylisiä virheitä joita muistatte lapsuudestanne? Tai vaikka vähän tuoreempiakin? Kertokaa ihmeessä!