Alpha Sapphire Osa 8: Anorith & salivoittoja

Siitä on jo aika paljon aikaa kun viimeksi pelailin tätä. Taisi olla joskus huhtikuussa. Pokemon-intoni on onneksi noussut taas sen verran, että päätin viimein palata Hoenniin seikkailemaan. Pitäisihän mun sitä paitsi saada tämä läpäistyä ennen Sunin ja Moonin tuloa! ;)

Joka tapauksessa, olin viimeksi saapunut Lavaridge Towniin, jossa olin juuri menossa Flanneryn tulisalille. Suuntasin siis heti haastamaan hänet otteluun, ja oli kyllä jälleen kerran ikävän helppo matsi... Torkoalini sai otella ensin Flanneryn Slugmaa mastaan, mikä meni helposti. Sen jälkeen Azumarill hoiteli helposti Numelin, ja lopuksi heitin Torkoalini takaisin kukistamaan Flanneryn oman Torkoalin. Voitto kääntyi mun puolelleni ja ansaitsin hienolta näyttävän Heat Badgen. Miten musta tuntuu että salimerkit näyttivät vanhoissa peleissä paljon hienommilta kuin uudemmissa? Tai ainakin mun mielestä useimpien vanhempien merkkien designit ovat kivempia kuin uudemmissa peleissä, vaikka ei nyt niissäkään mitään moittimista ole.

Astuttuani ulos salilta, törmäsin heti Brendaniin, joka oli ällistynyt kun kerroin että kävin rökittämässä Team Aquan tulivuoren huipulla. Ja että sain varastetun meteoriitin takaisin. Ja että voitin Flanneryn salin. :D Hän antoi mulle viimein suojalasit, joiden avulla pääsen Hoennin aavikolle hiekkamyrskyyn tarvitsematta pelätä että silmät menevät pilalle. Suuntasinkin heti sinne, koska aavikolta löytyi tiimini seuraava Pokemon!

Muistinvirkistämiseksi mainittakoon että tällä hetkellä tiimiini kuului Sceptile, Breloom, Torkoal ja Azumarill. Halusin viidenneksi jäseneksi fossiilipokemon Anorithin, jonka upeuden olen tajunnut vasta hiljattain. En ole ikinä ennen tiedostanut erityisemmin Anorithin ja Armaldon olemassaoloa, mutta jonkun aikaa sitten ihan yhtäkkiä tajusin miten hienot designit niillä itse asiassa on. Lisäksi niillä on kiva tyypitys ja muutenkin tuli vaan sellainen olo että haluan nämä ehdottomasti pian tiimiini. Tajusin onnekseni että Alpa Sapphire olisi täydellinen tilaisuus päästä kokeilemaan niitä. :3

Siispä lähdin etsimään aavikolta sellaista suurta tornia, josta muistin fossiilien löytyvän aiemmin pelaamassani Emeraldissa. Hassua kyllä mitään tornia ei tullut vastaan, vaan löysin fossiilit lojumasta maasta jostain aavikon nurkasta. Aika hassua että kaikissa muissa peleissä paitsi Emeraldissa onkin noin. Musta olisi jotenkin juhlallisempaa että fossiilit olisivat olleet edes jonkinlaisessa pienessä rakennuksessa, eivätkä vain maassa. Mutta eipä sillä nyt niin kauheasti ole väliä. Löysin kuitenkin etsimäni, eli Claw-fossiilin. Eivätkä sitä paitsi oikeatkaan fossiilit missään jalustalla seiso odottamassa löytäjäänsä. :D Kierrettyäni aavikon kunnolla läpi ja oteltuani jokaista kouluttajaa vastaan, palasin takaisin Rustboro Cityyn, jossa pääsin herättämään fossiilini eloon. Olin varautunut että siinä kestää jonkin aikaa, mutta Anorith annettiinkin mulle heti takaisin, ojennettuani jollekin tutkijalle Claw-fossiilini.

Ja voi jestas sentään miten suloinen se on!! Miten mä en ole ennen tajunnut miten kiva Pokemon Anorith on? Se näyttää oikeasti ihan fossiililta, ja mulle tuleekin siitä ihan Spore mieleen. :D Annoin poika-Anorithini nimeksi Arlo, ja silittelin sitä heti vaikka kuinka pitkään amiessa. Anorithin silmät ovat ihan ylisöpöt, joten en meinannut malttaa jatkaa pelaamista koska halusin vain rapsutella sitä. :D Olin positiivisesti yllättynyt että Pokemonin taso oli 20 kun sain sen. Olin ihan varma että se olisi huomattavasti alempi, esim. vain viisi. Kiva juttu siis!

Seuraavaksi suuntasin Rustborosta takaisin Petalburg Cityyn, jossa isäni on salipäällikkö. Oli tullut aika voittaa isukki ja todistaa että olen häntä voimakkaampi. >:D Se olikin ihan helppoa, koska voitin kaikki hänen Pokemoninsa melkein pelkällä yhdellä iskulla. Pitäisiköhän mun sulkea hetkeksi Exp. Share, jotta poksuni tasot pysyisivät vähän alempana? Peli alkaa tuntua jo vähän tylsältä kun se on niin helppo... Sceptile oli melkein 10 leveliä isäni Pokemoneja korkeammalla. Muistan että mulla oli hirveitä vaikeuksia tällä salilla vuosia sitten Emeraldissa, mutta se ei välttämättä johtunut pelin vaikeustasosta, vaan omista surkeista taidoistani. :D Joten en osaa oikein sanoa, onko pelin vaikeustasossa tapahtunut suurta muutosta vai ei. Tällä kertaa Slakingit eivät kuitenkaan tuottaneet mitään vaikeuksia, vaan Sceptile ja Breloom hoitelivat ne kaikki tuosta vain.

Isäni oli hämmentynyt ja surullinen häviöstään, mutta samalla ylpeä tyttärestään. Hän saattoi mut salin ulkopuolelle, jossa me törmäsimme taas Wallyyn, sekä hänenkin isäänsä. Tämä antoi mulle Surfin, jonka avulla pääsen viimein uiskentelemaan Hoennin (liiallisiin 7.8/10) vesistöihin. Tässä vaiheessa oli ärsyttävää että Wally teleporttasi mut mukanaan aina Mauville Cityyn asti ilman että pystyin vaikuttamaan asiaan mitenkään. Olisin nimittäin halunnut jäädä ensin Surfaamaan Petalburgin lähistölle. Mutta jos peli haluaa näin vahvasti että lähden Mauvillesta Routelle 118, niin kaipa mä sitten menen sinne ensin. :P

Se tapahtuu kuitenkin seuraavassa postauksessa, koska lopetin pelaamisen tähän. Tässä lopuksi vielä tarkemmin tiimini tämänhetkinen tilanne (klikatkaa kuvia suuremmaksi jo on tarve):