torstai 26. marraskuuta 2015

Pokemon Y: Victory Road


No niin! Pokemon-innostukseni on taas nousussa, jonka ansiosta päätin viimein läpäistä Pokemon Y:n. Mulle tulee jotenkin aina Pokemon-pelien loppuessa vähän haikea olo, ehkä siksi että joudun jättämään kaikki mun seikkailuni ja rakkaat Pokemonit taakseni. Tällä kertaa olen kuitenkin iloinen, koska voitettuani Elite Fourin, pääsen aloittamaan todennäköisesti Alpha Sapphiren. Jee! :D Viime kerralla saavuin Snowbelle Cityyn, jossa pääsin läpäisemään Wulfricin viimeisen jääsalin. Nyt kaikki kahdeksan salimerkkiä taskussani, pääsin viimein lähtemään Victory Routelle. Vaikka mä juuri viimeksi ostin hahmolleni uusia vaatteita, päivitin taas vähän lookkiani tällaiseksi:


Uudet kesäisemmät vaatteet päälläni, jatkoin matkaani Snowbelle Citystä Routelle numero 21. Se oli todella lyhyt pätkä, joka johti Victory Roadin kautta suoraan takaisin pelin alkuun, Santalune Cityyn. Ottelin Routella parin trainerin kanssa, jonka jälkeen astuin suureen rakennukseen valmiina saavuttamaan Pokemonliigan. Oli aika hauskaa, että Victory Roadin porttia vartioiva kouluttaja päätti testata vielä mun kykyjäni ottelijana, ennen kuin hän päästi mut sisään.


Kaloksen Victory Road oli ihan kiva. Lähinnä siksi, ettei se ollut pelkästään sellainen valtava sokkeloinen luola. Toisaalta taas tämä Victory Road tuntui todella lyhyeltä, ja oli myös tosi helppo. Vähän ärsyttää että lähes jokaisella kouluttajalla siellä oli vain yksi tai kaksi Pokemonia tiimissään. Olisin toivonut vähän pidempiä ja rajumpia otteluita, kuin sellaisia joissa mä saan vastustajan jokaisen Poken fainttaamaan yhdestä iskusta. :S



Mutta tykkäsin tosi paljon siitä kuinka selkeä tämä reitti oli, koska kuten monet varmasti tietävät, mulla on paha tapa aina eksyä Victory Roadeilla ja kärsiä Repelien loppuessa. :D Tällä kertaa sellaista ei käynyt, vaikka kyseisiä itemejä taisi olla mun repussa vain kuusi kappaletta. Ihana taas tuo alapuolella oleva vastaantulijoille uhoava pikkutyttö. Kaloksen uudet Fairy-trainerit ovat kivoja. :D



Kulkiessani eteenpäin, törmäsin pian Calemiin, joka petti mut pahanpäiväisesti. Nimittäin hän oli taas liian helppo vastus! Ääh... Haluan haasteita! :( Hänellä ei edes ollut täyttä kuutta Pokemonia, vaan ainoastaan viisi. Miksi ihmeessä? Olisin halunnut tähän väliin sellaisen rajun kunnon Rival-matsin, mutta taas kävi samoin: Calemin jokainen Pokemon fainttasi yhdestä vaivaisesta iskusta. Höh... :( Tämän jälkeen hän taisi vielä luovuttaa Pokemonmestaruuden saannin mulle, koska olen häntä niin paljon parempi. Tyyppi vain häippäsi paikalta. Pöh mikä pessimisti.



No mutta, mä sen sijaan jatkoin matkaani taas uuteen luolaan, jossa ottelin taas kouluttajien kanssa kulkiessani eteenpäin. Mua vastaan tuli Slowbro, joka näyttää ihan hirveän symppikseltä ja hauskalta tässä pelissä. :3 Jossain vaiheessa mua vastaan tuli muuten traineri, joka sanoi ennen ottelua "My body is ready." Hahah, en tiedä miksi nauroin sille niin paljon. Olen huomannut tässä pelissä tosi paljon viittauksia erilaisiin memeihin. Tykkään siitä. :D


Kuljeskelin eteenpäin vielä jonkin matkaa, kunnes kuljin Surfilla suureen luolaan, jonka päässä kiipesin valtavia portaita ylös. Musta on hauskaa että tämä Pokemonliiga on tosi korkealla vuorella. Koko ajan kun mä olen ulkona, pystyn katsomaan kallionreunoilta alas, jossa näkyy kauniisti Kaloksen usvainen metsämaisema. :) Kuljettuani portaiden yläpäähän, tulin viimein (tai oikeastaan aika nopeasti) Pokemonliigaan. Ensi kerralla on luvassa viimeinen postaus, kun mä lähden ottelemaan Elite Fouria vastaan. Jännää. :D

Tässä tiimini tilanne:


2 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ensi kerralla kiinnittää huomiota tuohon musiikkiin ja käydä vähän kuuntelemassa sitä. Ihan kiva tietää että Elite Four ei ole haastava. Pelkään olevani liian huono ja häviäväni muuten. :D

      Poista