Pokemon White 2: Kaksi vuotta se kesti

No niin! Pokemon-into nousi heti taas ylemmäs kun jatkoin Animen katselua ja pelien pelailua. :) Tänään oli viimein aika läpäistä jo lähes kaksi vuotta kestänyt Pokemon-matkani White 2:ssa. Mulla ei ole ikinä kestänyt näin pitkään vetää joku Pokemon-peli läpi. Aloitin White 2:n muistaakseni lokakuussa 2013, eli aika kauan sitten. :D Mutta eipä se mitään haittaa. Piti tehdä vähän tilaa seuraavalle pelille, nimittäin meikäläinen tilasi juuri netistä Pokemon Y:n!! Jeeeee! Se tulee varmaan ensi viikolla, jolloin alan kirjoittaa siitä!

Mutta toistaiseksi sain tyytyä vielä viidenteen sukupolveen ja sen Victory Roadiin, johon tällä pelikerralla suuntasin välittömästi. Muistutan vielä varmuuden vuoksi että tiimissäni oli tällä hetkellä Serperior, Arcanine, Unfezant, Excadrill, Eelektross ja Walrein, jotka olivat kaikki vähän yli 50-tasoisia. Jouduin taas kerran harhailemaan Victory Roadin kivisessä vuoristossa aika pitkään, koska kuten lähes aina, eksyin sinne aika pahasti. :D Vihaan Pokemon-pelien Victory Roadeja ihan hirveästi. Mielestäni on todella tylsää pitkän ja mukavan Pokemon-matkan jälkeen joutua aina johonkin ärsyttävään luolasokkeloon, ennen kuin pääsee Elite Fourille. :S Toisaalta taas on tosi kivaa otella voimakkaiden kouluttajien kanssa, joita Victory Roadeilta löytyy aina läjäpäin. Mutta saisivat tehdä Victory Roadeista jatkossa mun puolestani vähän erilaisia, eikä aina sellaisia tylsiä luolia, jota varten täytyy ostaa joku sata Repeliä...

No mutta, pääsin kuitenkin lopulta tietysti paikan läpi, jolloin pääsin ottelemaan viimeistä kertaa Rivaliani Taavia vastaan. Hän oli vähän haastava vastus, mutta voitin hänet kuitenkin aika vaivattomasti. Ainoastaan hänen Bouffalantinsa oli todella ärsyttävä, mutta onneksi Walreinin onnistui lopulta kukistaa se. Tämän jälkeen saavuin viimein Elite Fouriin, joka oli tällä kertaa todella helppo! Mulla on tapana aina ostaa vähän liikaa Potioneita ja Revivejä, joten tälläkin kertaa niitä oli ihan liikaa, varsinkin kun koko Unovaliiga oli tosiaan niin helppo. Käytin siellä pelkkiä Hyper Potioneita, jonka ansiosta taskuuni jäi 80 Max Potionia, joihin ei tarvinnut edes koskea. xD Onko se vähän liikaa jos on 100 Hyper Potionia, 80 Max Potionia ja 50 Full Restorea taskussa Elite Fourissa? Vai hamstraavatko muutkin näin paljon kamaa pelin lopussa? :D

Joka tapauksessa, haastoin ensin Ghost-Pokemoneja käyttävän Shauntalin, joka oli näistä Elite Fourin jäsenistä ehdottomasti vaikein. Tosin ainoastaan hänen Chandelurensa oli haastava - muut poksut taisivat aika lailla faintata parista iskusta ilman ongelmia. Chandeluren kanssa oli se hankaluus, etten jostain syystä saanut millään iskettyä sitä edes kerran, koska mokoma tuhosi jokaisen Pokemonini aina yhdellä iskulla. Lopulta kuitenkin Walreinin Surf iskeytyi mokoman kynttelikön naamaan ja voitin matsin. Tämän jälkeen ottelin Dark-Pokemoneja käyttävän Grimsleyn kanssa, ja sitten Psychic-Pokemoneja käyttävän Caitlinin kanssa. Molemmat olivat todella helppoja, eikä yksikään Pokemonini tainnut edes faintata koko matsien aikana. Viimeisenä haastoin Fighting-Pokemoneja käyttävän Marshalin, jossa oli taas hieman enemmän haastetta, mutta hänkään ei tuottanut pahemmin ongelmia. Rakas Unfezanini Tirppa taisi hoidella kaikki hänen Pokemoninsa varsin hienosti ja helposti. :3

Tämän jälkeen pääsin sitten viimein haastamaan Championin, Iriksen! Se huone missä se ottelu käytiin oli musta muuten jotenkin tosi hieno. Lisäksi siinä ottelussa oli tosi hauska sellainen iloisenpirteä musiikki, ja sen ottelun taustakin oli mukavan kimmeltävä ja värikäs. Koko matsista tuli sen takia jotenkin oudolla tavalla hyvä mieli. :D En ainakaan stressannut tavanomaisella tavallani tässä ottelussa yhtään, vaan hoitelin sen rauhallisesti ja hyvillä mielin. :D Ja tämä oli tosiaan todella helppo Champion-ottelu! Käytin ainoastaan kolmea Pokemonia koko matsin aikana. Serperior, Arcanine ja Unfezant eivät päässeet ollenkaan esiin, vaan kaikki muut hoitelivat Iriksen lohikäärmeet ihan helposti. Walreinini Tokon Blizzard ja Ice Beam taisivat olla mun suurin pelastus. Eelektross Muikku hoiteli myös hienosti Lapraksen Thunderboltillaan. Ja kyllä Excadrillkin sai vähän otella Aggronin kanssa.

Näin minä sitten voitin Iriksen nopeasti ja helposti, ja läpäisin koko pelin! Hurraa! Kylläpä se kesti. xD Yksi syy miksi pelasin tätä White 2:ta niin hitaasti saattoi olla myös se, ettei tämä ollut mikään mun lempparini Pokemon-peleistä. Suosikkipelini ovat tällä hetkellä varmaan HeartGold ja Emerald, ja sen jälkeen LeafGreen ja White. Tämä White 2 sen sijaan tuntui nimenomaan White 2:lta, eli samalta peliltä kuin White mutta vähän eri tavalla. Mutta ei tämä todellakaan mikään huono peli ollut, vaan ihan mahtava! Ei huonoa Pokemon-peliä ole olemassakaan. :D Tykkäsin mun tiimistäni tässä pelissä yllättävän paljon, vaikka käytinkin vähän erikoisia Pokemoneja. Tai ainakin sellaisia joita en ikinä uskonut käyttäväni. Kaikenkaikkiaan White 2 oli kiva peli, jonka kanssa ei koskaan tullut tylsää. Onneksi DS ei hajonnut pelin aikana, vaikka se siltä vaikuttikin silloin tällöin. Onneksi mokomaan rohjoon ei tarvitse enää koskea, nyt kun 3DS on matkalla mun käsiini yhdessä Pokemon Y:n kanssa.

Tässä vielä tiimini tilanne pelin loppuessa. Peli-ajakseni tuli 27:36.