Aloituspokémon: hahmo vai laji?

Tämä on ehkä vähän outo aihe, mutta satuin näkemään Youtube-videon, jossa oltiin puettu sanoiksi aika lailla täsmälleen se, mikä on häirinnyt mua Pokémonissa jo jonkin aikaa, joten mieleni teki kauheasti kirjoittaa tästä jotakin. Aihe on aloituspokémonit - varsinkin niiden designit, jotka ovat olleet monien mielestä jo pidemmän aikaa laskussa. Miksi sellaiset otukset kuin vaikkapa Blastoise, Typhlosion tai Sceptile ovat niin rakastettuja, kun taas esimerkiksi Delphox, Chesnaught tai Primarina eivät tunnu yltävän läheskään samalle tasolle? Kaikkia tämä ei tietenkään koske, vaan Pokémon-fanikunta on täynnä erilaisia mielipiteitä (mikä on hyvä!), mutta suuressa mittakaavassa uudempien aloituspokémonien suosion voi huomata olevan alempaa luokkaa monien vanhempien sellaisten kanssa. Tähän on varmasti monia syitä, mutta yksi niistä saattaa hyvinkin olla se, miltä Pokémonit näyttävät - onhan niiden design kuitenkin ehdottomasti suorin ja yleisin tapa arvioida Pokémoneja, vaikka ulkonäön perusteella ei saisikaan tuomita ketään, edes tarkuhirmuja :D Nostalgialla on myös tietenkin näppinsä pelissä - onhan se täysin luonnollista, että monet Pokémonfanit ovat tunteneet vanhemmat Pokémonit uudempia pidempään ja näin kiintyneet niihin enemmän ajan kuluessa.

Mutta tänään mä en tarkoita sitä. Uudempien sukupolvien aloituspokémonkolmikoissa on vaan jotain ulkonäöllisesti erilaista, mikä erottaa ne monista vanhoista starttereista. Ovatko ne rumempia? Tylsempiä? Idealtaan huonompia? No eivät totisesti, vaan itse asiassa ihan päinvastoin.

Ne ovat hahmoja.

Kaikkien Pokémon-designien uskottavuus ja (mahdollisesti) suosio, ovat jo pitkään perustuneet siihen, miten loistavasti ne sopivat omaan maailmaansa. Jokainen taskuhirviö perustuu johonkin asiaan, yleensä eläimeen tai muuhun luontoon liittyvään, mikä saa ne tuntumaan oikeilta olennoilta. Ne on helppo kuvitella elämään Pokémon-maailman lukuisiin metsiin, meriin, taivaalle tai ihan mihin tahansa. Niitä voi verrata tosimaailman eläinkuntaan ja siksi ne on designiensa perusteella helppo sijoittaa erilaisiin ympäristöihin. Yhdet tärkeimmistä Pokémon-designeista kuuluvat aloituspokémoneille, sillä niiden on tarkoitus olla jotain, mihin pelaaja kiintyy ja haluaa pitää mukanaan koko pelin ajan. Mikä siis uudempien startterien kohdalla on mennyt mönkään?

Noh, onnistuneiden designien rinnalla Pokémoneilla tuntuu olevan aina jokin selkeä tai vähemmän selkeä idea taustallaan. Pikachu ei ole vain hiiri, se on sähköhiiri, joten sille on annettu keltainen väritys ja salamakuvioinen häntä edustamaan tätä. Pokémonin ulkomuoto on siis selkeä ja sen idea on selkeä, mutta kaikki muu jää pelaajan oman mielikuvituksen varaan. Sama pätee myös ensimmäisiin aloituspokémoneihin. Venusaur on valtava dinosaurusmainen olento, joka on helppo kuvitella viidakkoon asumaan. Parvi Charizardeja näyttää luontevalta lepäämässä vuorenharjanteella ja rannalla painivat Blastoiset sopivat sinne täydellisesti. Ne ovat Pokémon-maailman versio eläimistä.

Uudempien sukupolvien aloituspokémoneissa ei ole todellakaan mitään vikaa. Niillä on yhtä lailla mielenkiintoiset designit ja ideat taustallaan, mutta joidenkin mielestä tämä on saattanut mennä tietyllä tavalla vähän yli. Otetaan esimerkiksi aiemmin mainitsemani Delphox. Ne ovat aina karvakaapuun pukeutuneita kepillä taikovia velhoja, joiden luonne ja tausta on tavallaan määritetty valmiiksi, antamalla niille myös ihmismäisiä piirteitä. Siinä ei edelleenkään ole mitään vikaa - musta on mahtavaa että uudemmilla Pokémoneilla on monesti monimutkaiset ja mielenkiintoiset ideat taustallaan - mutta Pokémon saattaa alkaa tuntua enemmän hahmolta, kuin lajilta. Mietitään vaikka vanhempien sukupolvien vesistarttereita: Blastoise on kilpikonna, Feraligatr on alligaattori ja Swampert on jotain aksolotlin ja sammakon väliltä. Entäs sitten uudemmat vesistartterit? Greninja on ninja, Primarina on merenneito ja Inteleon on... James Bond.

En todellakaan väitä, ettei Pokémon saisi perustua vastaaviin asioihin. Olen pikemminkin sitä mieltä, että uudempien Pokémonien taustoissa on monesti enemmän mielikuvitusta kuin vanhemmissa Pokémoneissa, mikä on tosi hyvä asia! Mutta se ei kuitenkaan taas tarkoita sitä, etteikö vanhoissa poksuissa olisi sellaista ollenkaan. Mä rakastan kaikkia sukupolvia! Ehkä se on hyvä mainita tässä vaiheessa. :D Uudemmissa poksuissa vaikuttaisi kuitenkin olevan jonkinlainen ongelma... Tai ei se nyt mikään ongelma ole, mutta tuntuu siltä kuin ne oltaisiin luotu kovin eri tavalla verrattuna vanhempiin aloituspokémoneihin. Ne eivät perustu ainoastaan johonkin yhteen eläimeen pienellä twistillä (esim. kilpikonna, jonka kilvessä on vesitykit), vaan niillä on eläinpuolen lisäksi kokonaan toinen yhtä suuri idea designissaan. Esimerkiksi aiemmin mainittu Delphox ei ole pelkästään tulikettu, vaan sen velhomaisuus on ihan yhtä suuri osa sitä.

Tämä on mun mielestä hieno asia! Mahtavaa, että Pokémonien uudemmat designit ovat tällä tavalla rikkaita! Mutta tämä tyyli voi tuoda mukanaan myös hankaluuksia. Pokémonin designia voi olla vaikeampi ymmärtää tai siihen voi olla hankalampi samaistua. Ja tämä voi johdattaa siihen, etteivät nämä monimutkaisemmat designit olekaan niin suuressa suosiossa. Jos niitä arvioidaan nopeasti pelkän ulkonäön perusteella, niihin voi olla hankalampi kiintyä, verrattuna vanhempiin poksuihin. Ne ovat riippuvaisia myös ideastaan, jotta niiden designissa on järkeä. Vanhemmissa Pokémoneissa ei ollut tällaista ongelmaa samalla tavalla, Charizardin ollen täydellinen esimerkki siitä. Yksi kaikkien aikojen suosituimmista Pokémoneista on kaikessa yksinkertaisuudessaan lohikäärme, eikä mitään muuta. Se ei tarvitse sen ihmeempää ideaa taustalleen, koska siitä näkee heti, että se on Pokémon-maailman versio liskomaisesta eläinlajista. Se ei ole valmis hahmo. Se on vain pieni pikselikuva lohikäärmeestä peliruudussa - loput päätät sinä.

Yrittävätkö uudemmat Pokémon-designit siis liikaa vai miksi tällaista "ongelmaa" voisi kutsua? Vaikea sanoa. Pointti on kuitenkin se, että ehkä vanhemmista aloituspokémoneista pidetään enemmän, koska ne ovat yksinertaisempia ja eläimellisempiä, ja täten helpommin samaistuttavissa tosi erilaistenkin pelaajien keskuudessa. Jos ei satu tykkäämään jostain tietyntyyppisestä jutusta - esimerkiksi mä en henkilökohtaisesti yleensä tykkää kun Pokémonit ovat designiltaan kovin feminiinisiä (kuten Delphox tai Primarina) - niin johokin tiettyyn Pokémoniin voi olla paljon hankalampi tykästyä. Tai sitten on mahdollista ettei tämä liity Pokémonien suosioon mitenkään ja mä horisin joutavia koko postauksen. :D Huomasin kuitenkin pari päivää sitten sen videon, joka puhui tästä aiheesta, joten halusin koittaa avata sitä pienimuotoisesti täällä blogissa. Tosin nyt kun luen tätä postausta, tästä taisi tulla aika sekava, mutta toivottavasti te ymmärrätte edes suunnilleen mitä mä haen takaa. :D

Uudempien Pokémonien rikkaat ideat ja monimutkaisemmat designit ovat mielestäni erittäin tervetulleita. On hienoa nähdä miten samanlaisena Pokémonien yleinen tyyli pysyy, vaikka niiden tietynlainen piirrostyyli onkin pehmentynyt ja pyöristynyt vuosien aikana. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vanhat enemmän eläimiä muistuttavat aloituspokémonit ovat loppupelissä paljon suositumpia, joten toivottavasti sellaisiakin nähtäisiin vielä joskus. Ehkä neljällä raajalla kulkeva Incineroar olisi saanut enemmän faneja, tai Cinderacesta pidettäisiin enemmän, jos sen karva ei muodostaisi Pokémonille urheilushortseja. Liika ihmismäisyys tulisi jättää enemmän taka-alalle, ja keskittyä etsimään tosimaailman eläinlajien parhaita puolia, jotka voi sitten värikkäästi korostettuna asettaa Pokémonien upeaksi designiksi. Pidetään aloituspokémonit lajeina, eikä tehdä niistä persoonia, vaikka kuka tietää... Ehkei se ole loppupelissä huono suunta, vaan tervetullut muutos, joka vain vaatii totuttelemista.

Koitan saada tehtyä fossiilipostaukset loppuun piakkoin!