Ultra Moon yhteenveto

Siitä on jo vähän yli vuosi kun Pokemon Ultra Moon julkaistiin ja mä läpäisin sen. Mun oli tarkoitus kirjoittaa siitä tällainen yhteenveto-postaus jo silloin, mutta en ikinä saanut sitä aikaiseksi. Yksi suurin syy tähän oli se, että mulla on oikeastaan tosi vähän sanottavaa Ultra Moonista. Lyhyesti kerrottuna se on mielestäni ihan ok Pokemon-peli, mutta loppujen lopuksi vain hieman huonompi versio Moonista. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että Ultra Moon on huonoin core-sarjan peli, jota olen pelannut. Mutta on mulla siitä hyvääkin sanottavaa, eikä peli ole mitenkään huono, mutta kokemuksena se jäi mun kohdalla aika mitäänsanomattomaksi.

Mä en ole ikinä pelannut Pokemon-pelejä niin, että läpäisen esim. ensin Pokemon Rubyn ja pian sen jälkeen Emeraldin, vaan olen aina pelannut vain yhtä versiota kyseisen sukupolven peleistä. Ultra Moon oli ensimmäistä kertaa tällainen "sama peli uudella kuorella", joten tämä vaikuttaa varmaan mielipiteeseeni. Pokemon Moon on tällä hetkellä suosikkini kaikista peleistä, mutta Ultra Moon vaan tuntui siihen verrattuna tosi tylsältä. Kuten sanoin jo aiemmin, se oli loppujen lopuksi lähes sama peli, mutta hieman huonommalla juonella. Olisin ehkä tykästynyt Ultra Mooniin enemmän, jos sen ja Moonin pelaamisen välissä olisi ollut enemmän aikaa.

Ultrassa oli kuitenkin hyviäkin puolia, esim. Mantine-surffaus on ihan parasta ikinä ja ehdottomasti hauskin ja mukavin tapa kerätä BP:tä koskaan! Tykkäsin myös kovasti Ultra Necrozmasta, vaikka mua harmittikin että Nintendo itse spoilasi sen Youtube-trailerissaan juuri ennen pelin julkaisua!? Tykkäsin myös osasta Alolan haasteista, joita oltiin muutettu ja paranneltu - esim. Sophoclesin sähköhaaste oli Ultra Moonissa paljon kivempi ja oli myös kiva päästä tällä kertaa suorittamaan Minan haastetta. Pieni yksityiskohta jota rakastin tosi paljon, oli pelin lopussa Elite Fouriin mentäessä tapahtuva kohtaus, jossa pelaajan aloituspokemon tulee ulos pallostaan kannustamaan sua. Siitä tuli jotenkin tosi hyvä fiilis. :D Pelissä oli varmaan vielä lisää tällaisia pieniä juttuja joista tykkäsin, mutta tähän hätään en saa mieleeni enempää.

Näiden pienten ilonaiheiden lisäksi, en kuitenkaan saanut Ultra Moonista kauheasti muuta irti. Olin pelin loppupuolella itse asiassa niin kyllästynyt läpäisemään sitä, että pysähdyin välillä tosi pitkäksi aikaa vaan täyttelemään Pokedexiä ja tekemään muita juttuja. Tämän takia Pokemonieni levelit nousivat ihan ylikorkeiksi, jonka takia lopussa peliä ei sitten ollut edes kauheasti haastettakaan pitämään mun intoa yllä.

Moonissa oli mun mielestä tosi hyvä juoni, yksi lemppareitani Pokemonissa, mutta Ultrassa se oltiin jotenkin latistettu tylsäksi. Ultra Recon Squad ja heidän maailmansa eivät missään vaiheessa vedonneet muhun ihan täysillä, eikä Lusaminekaan ollut tällä kertaa yhtä mielenkiintoinen hahmo. Mä tykkäsin myös kovasti Moonissa siitä, että peli kertoi mun lisäksi myös Lillistä, Gladionista ja heidän perheestään, mutta Ultrassa se ei tullut samalla tavalla esiin, eikä pelin loppu tuntunut yhtä tyydyttävältä. Tykkäsin aluksi tosi paljon ideasta, että Necrozma ottaa pelaajalle rakkaan Nebbyn haltuunsa, mutta tämä ongelma ratkesi niin nopeasti, ettei sekään ehtinyt tehdä vaikutusta. Ultra Spacessa lentely oli ihan hauskaa, mutta kävi vähän turhan toistelevaksi jonkin ajan päästä.

Mä pahoittelen jos tämä kaikki kuulostaa kauhean negatiiviselta, minkä vuoksi haluan vielä uudelleen korostaa, että Ultra Moon ei ollut mielestäni kuitenkaan huono peli. Mulla oli sen parissa paljon kivojakin hetkiä ja esim. siinä käyttämäni Pokemon-tiimi on lähellä sydäntäni. Lisäksi tämä on sellainen Pokemon-peli, jossa ole päässyt kaikkein lähimmäksi Pokedexin täyttöä - multa taitaa puuttua vaan noin 10 Pokemonia, joka on mun kohdalla valtava ennätys. :D Yksi syy myös siihen, miksi Ultra Moon oli kokemuksena mulle vähän huonompi, saattoi myös johtua ajankohdasta jolloin pelasin sitä. Vuoden 2017 joulukuu oli mulle aika raskasta aikaa muutamastakin syystä, varsinkin kun tosi rakas koirani kuoli silloin. Kuulostaa ehkä oudolta, miksi tällainen vaikuttaisi pelikokemukseen, mutta uskon että sillä oli jonkinlaista vaikutusta.

Kun koirani lähti sateenkaarisillalle, multa puuttui tiimistä enää yksi Pokemon. Päätin kunnioittaa lemmikkiäni pyydystämällä Midday Lycanrocin Friend Balliin - käynnistin pelin jopa pari kertaa uudelleen saadakseni sen nimenomaan sellaiseen, koska mulla oli niitä vain yksi kappale. Sen jälkeen tein Lycanrocista elämäni ensimmäisen Pokemonin, jonka levelin nostin sataan asti. Tämä soi Ultra Moonille huonouksistaan huolimatta ainutlaatuisen paikan mun muistossa ja näin jälkikäteen on kiva palata Pokemon Refreshiin paijailemaan kyseistä Lycanrocia. Kuulostaa varmaan vähän masentavalta ja siirappiselta, mutta teki nyt mieli jakaa tämäkin. Lycanrocin lisäksi mun tiimistä löytyivät Decidueye, Noivern, Togedemaru, Espeon ja Alolan Ninetales.

Mä voisin varmaan keksiä Ultra Moonista vielä lisää sanottavaa, mutta suurin osa siitä olisi todennäköisesti negatiivista, joten en sano tämän enempää. Olen tosi iloinen, jos tämä on ollut jollekin teistä tosi mieleinen peli. Musta tuntuu, että Ultra Moon ja Sun saivat yleisesti aika kehnon vastaanoton - luultavasti monien fanien liian suurten odotusten takia. Vähän sama taisi tapahtua mulle, mutta se ei ole pelin vika. Siksi en sano Ultra Moonia huonoksi tai epäonnistuneeksi, vaan se ei vaan ollut mun juttu. Tästä huolimatta sen läpäiseminen oli hyvä kokemus, enkä kadu pelin ostamista ollenkaan. :)

Tässä vielä tarkempi tilanne tiimistäni pelin lopulla (pahottelut surkeasta laadusta):