Kaikki varmaan odottavat innolla mitä mä sanon Alolan aloituspokemonien kehitysmuodoista. Sitä postausta saatte kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa, sillä innostuin hiljattain pelaamaan pitkästä aikaa Alpha Sapphirea. Harmi kyllä mulla on ensi viikolla syysloma, jolloin palaan takaisin perheeni luokse Helsinkiin. Tietokoneeni jää tänne opiskelukämpälleni, jonka takia en pysty kirjoittamaan ensi viikolla blogiin mitään. Höh. :( Sen sijaan tulen varmaan pelaamaan silloin paljon lisää Alphaa, joten tällä kertaa postaus siitä:
Pelasin tätä viimeksi joskus kesällä, joten virkistän vähän teidän muistia siitä mitä viimeksi tapahtui: voitin Flanneryn tuli-salin sekä isäni salin, sain viimein Surfin ja suuntasin Mauvilleen Wallyn perässä valmiina seilaamaan veden yli uusiin paikkoihin. Lisäksi pyydystin tiimiini fossiilipokemon Anorithin, jonka seuraan kuuluvat Sceptile, Breloom, Azumarill ja Torkoal - kaikki noin 35-tasoisia. Ehkä vähän yli tai ali. Tällä kertaa pelailuni alkoi siis Mauville Cityn läheiseltä Routelta numero 118. Seilasin heti Azumarillani pienen vesikaistaleen yli, jonka jälkeen saavuin pieneen kivannäköiseen rantaan. Sain sieltä Good Rodin ja ottelin muutaman trainerin kanssa, jonka jälkeen törmäsiin pitkästä aikaa Steveniin.
Kesken hänen juttujensa taivaalta kuului merkillinen ääni, joka paljastui pian olevan paikalle ilmaantunut Latios! Pokemon vaikutti Stevenin mielestä hätääntyneeltä, joten hyppäsimme reippaasti Pokemonin kyytiin, joka sitten kuljetti meidät pienelle saarelle Hoennin merelle. Enpä muista tällaista kohtaa vanhoista peleistä, joten tämä taitaa olla ihan ainutlaatuinen osa Alpha Sapphirea ja Omega Rubya. Kiva juttu että peleihin laitettiin jotain vähän uutta ja erilaista, pelkkien pienten muutosten sijaan. Voi että.. tuo lause saa mut vähän kuulostamaan ihan siltä kuin en hahmottaisi näiden pelien olevan vähän enemmän kuin pelkät remaket vanhoista. En taas osaa yhtään kirjoittaa tänään. :D
No mutta asiaan! Latios johdattaa mut ja Stevenin ystävänsä Latiaksen luokse, jolla näyttäisi olevan hallussaan Mega-kivi. Team Aqua ilmestyy paikalle kuin tyhjästä haluten tietysti tuon aarteen itselleen, mutta mä pääsen puolustamaan heikkoa Latiasta yhdessä Stevenin kanssa tuplaottelulla. Aika hauska nähdä että hänen Metagrossinsa oli tässä vaiheessa vasta Metang. Se kehittyy sitten sopivasti Pokemonliigaan mua varten. :D
Me voitettiin Team Aqua tottakai helposti. Latias oli saamastaan avusta niin kiitollinen, että se hyppäsi mukaan tiimiini. En tosin aio pitää sitä siinä. Steven antoi mulle vielä sopivasti ranteeseen Mega Braceletinkin, jonka ansiosta kykenin nyt Mega-kehittämään Pokemonejani. En kyllä tule käyttämään sitä varmaan lähes yhtään, kuten en Y:ssäkään tehnyt. Kaiken tämän jälkeen Latios palauttaa mut ja Stevenin takaisin Routelle 118, josta me molemmat lähdettiin omiin suuntiimme.
Mun suuntani oli ylöspäin seuraavalle Routelle, joka oli sateinen paikka täynnä pitkää heinikkoa. Tykkäsin kyseisen Routen ulkonäöstä tosi paljon ja oli kivaa vaihtelua että siellä satoi. Mahtaakohan siellä sataa aina, vai oliko se sattumaa että sain huonon ilman? Joka tapauksessa myrsky oli kova. Olisi muuten tavallaan siistiä, jos sadesäällä voisi ukkostaa ja salama voisi iskeä myös kesken ottelun, jolloin jotkut Pokemonit voisivat kuluttaa sen seurauksena kuntoaan, kun taas sähköpokemonit voisivat saada sitä lisää. En tiedä olisiko siinä mitään järkeä, mutta tällainen idea nousi päähäni kun pelasin. Unohdin muuten käydä katsomassa mitä jollain toisella läheisellä routenpätkällä olisi ollut, mutta eipä tuo haittaa. Sinne voi kuitenkin palata vielä joskus myöhemmin, ja varmaan palataankin.
Kuljettuani pitkän matkan tätä kyseistä Routea pitkin, saavuin viimein vähän syrjässä seisovan suuren rakennuksen luokse, joka oli kyltin mukaan Hoennin ilmatieteen laitos. Laitoksen pihalla sillalla seisoi Team Aqua Gruntteja vartioimassa, joten oli helppo arvata mitä rakennuksen sisällä tapahtui. Pelin myrskyinen yö taisi sopia tähän kohtaan tunnelmaltaan erinomaisesti, vaikka eivät Aqua Gruntit mitään kauhean uhkaavia tyyppejä olekaan. :D Mä menin urheasti laitoksen sisään ja aloin tietysti otella siellä olevia Gruntteja vastaan. Olin muuten laittanut tässä vaiheessa Exp. Shareni kiinni, koska mun Pokemonini olivat ihan ylilevelisiä. Sen sijaan keskityin pelaamaan tällä pelikerralla lähes pelkästään Anorithilla, koska se oli muista tasoissa huomattavasti jäljessä. Se nousikin muut aika mukavasti kiinni.
Laitoksen ylimmässä kerroksessa oli jo aiemmin rökittämäni Team Aquan jäsen, Shelly, joka läimi jotain miesparkaa kasvoille varastaen samalla tämän jotkin tärkeät tutkimukset. En muistanut yhtään että Shelly oikeasti läimäisi yhtä tutkijoista kasvoille, jos hän nyt edes teki niin muissa peleissä. Jotenkin oudolla tavalla kiva yksityiskohta. Ei tietenkään siksi että jotakuta satutettiin :D vaan koska luulisi tuollaisten pahisten oikeastikin tekevän noin. Se toi vaan aitoutta tilanteeseen oudon kivalla tavalla. Voi juku taas näitä mun juttujani...
Mä tietysti ryntäsin apuun ja voitin Shellyn Sharpedon helposti Sceptilellani. Tämä häipyi Gruntteineen paikalta ja mä sain kiitokseksi laitoksen pelastamisesta sen johtajalta Castformin. Raukkaparka joutui samantien PC:lle. Ehkä se olisi voinut mielummin jäädä laitokseen asumaan, sillä olisi varmaan parempi elämä... Johtaja kertoi mulle myös harvinaisesta myrskyisästä sääilmiöstä, jonka huippuvoimakas Primal Kyogre kykenee muodostamaan. Tämä valotti mulle aika paljon Team Aquan suunnitelman kulkua. No mutta, mä jatkoin tämän jälkeen vielä hetken matkaani ja törmäsin pian Brendaniin. Hän halusi pitkästä aikaa otella, mutta harmi kyllä hänen tiiminsä laahasi leveleissä hieman mua jäljessä. Lisäksi olin pettynyt ettei hänen Shroomishksensa ollut vieläkään kehittynyt. Helppo ottelu siis, mutta sitäkin kivempi. Tämän pelin Rival-musiikki on muuten yksi suosikkikappaleitani kaikista Pokemon-pelien musiikeista. Ihan mahtavaa kuunneltavaa. <3
Brendan palkitsi mun voittoni Flylla ja häipyi sitten tiehensä. Mä lopetin pelaamisen tähän - ensi kerralla saavun Fortree Cityyn ja haastan ehkä seuraavan salin. Pitäisi varmaan pelata enemmän ja nopeammin että pääsen joskus ostamaan Suninkin. :D Tai Moonin. En ole vielä ihan varma. Mutta olen vähän kääntynyt Sunin puolelle. Sunista ja Moonista kuitenkin enemmän sitten ensi viikon jälkeen. Pahoittelen jos mun tekstini on vähän outoa tässä postauksessa, koska tottapuhuakseni mulla ei ollut mikään hirveän innokas fiilis kirjoittaa tätä. Onneksi Pokemon-intoni on kuitenkin taas nousussa, joten Alpha Sapphire-postauksia saattaa olla luvassa piakkoin muutama lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti