Alpha Sapphire Osa 10: Yöllistä etenemistä

Mä kirjoittelen yhä vieläkin vähän jäljessä Sun ja Moon-asioista, mutta kohtahan pelit ilmestyvät onneksi jo kauppoihin, jonka jälkeen mun ei tarvitse enää kiirehtiä uutisten perässä samalla tavalla. (Koulu ja yleinen elämä kuitenkin stressaa vaikka kuinka, joten ei ole hyvä homma samalla stressata lisäksi tätä mun blogiani. :D) Pelien lähestyessä en tosin varmaan kirjoita ihan kaikesta uudesta mitä meille näytetään, mutta uusista paljastetuista Pokemoneista aion ehdottomasti kirjoittaa mielipiteeni jossakin vaiheessa. Tarkoitan siis mm. Bounsweetin ja Jangmo-on muotoja. Mutta nyt asiaan eli uusimpiin toilailuihini Alpha Sapphiressa:

Mihinkäs me viimeksi jäätiin? Taisin juuri astua Fortree Cityyn valmiina haastamaan seuraavan salin. Harmi kyllä salille ei vielä päässyt koska polulla sinne seisoi näkymätön este. Muistan vielä Emeraldista kuka siinä edessä seisoskelee. :P Tutkiskelin sitten vähän tarkemmin Fortree Cityä, joka on mun mielestä tosi hauskannäköinen kaupunki. Vai pitäisikö sanoa kylä? Fortree City on sellainen paikka jonka muistan aina sen ainutlaatuisen ulkonäön ansiosta. Pakko sanoa että kaupunki näytti tosi kivalta uutena kolmiulotteisena versiona, varsinkin talojen sisältä! Voisin melkein kuvitella pystyväni asua oikeasti sellaisessa puumökissä, tosin joku poika kertoi mulle että asuntoihin ryömii ikkunoista usein ötökkäpokemoneja. Siitä mä en kyllä pitäisi. :D

Satuin huomaamaan Fortreessa ohikulkevan Stevenin, jota mä lähdin seuraamaan oikealle vievälle Routelle numero 120. Ottelin siellä muutaman kouluttajan kanssa ja rämmin parissa pusikossa, jonka jälkeen sain Stevenin kiinni pienellä sillalla. Hänen edesssään sillalla oli taas näkymätön este, mutta onneksi Stevenillä oli siihen ratkaisu. Mä sain häneltä Devon Scope-lasit, joiden avulla näin maastoutuneen Kecleonin ja ajoin sen helposti tiehensä. Steven antoi mun pitää lasini, joten pystyin palaamaan takaisin Fortreeseen haastamaan seuraavan salin. Hän antoi mulle myös viimein Mega-kiven Sceptilelleni ja häipyi sitten tiehensä.

Mä ryntäsin takaisin Fortreeseen ja menin heti Winonan Flying-salille nujertamaan lintuja. Tosin ensin kävin jossain pienessä luolassa keskellä edellisen Routen järveä, mutta en löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa. Vain villejä ärsyttäviä Pokemoneja. :P Winonan sali oli jälleen kerran varsin helppo, mutta hänen Altariansa oli hieman rasittava. Mulla ei ollut mitään vaaraa sen kanssa käyttäessäni Azumarillia, mutta mokoma pumpulipallo käytti koko ajan Roostia ja paransi itseään. Lopulta Azumarillin Play Rough kuitenkin vei voiton. Tämän jälkeen Winona käytti vielä viimeisenä Pokemoninaan Pelipperiä, jota vastaan päätin kokeilla uutta semi-komeaa Mega-Sceptileani. Varmaan helppo arvata miten se matsi päättyi. :D

Kimmeltävä Feather Badge taskussani palasin Routelle jossa näin Stevenin, mutta jatkoin tällä kertaa matkaa sitä eteenpäin. Siellä alkoi taas sataa rankasti, joten edellisen postauksen myrsky vain jatkui jatkumistaan. Kuljin Routea pitkin alaspäin otellen lukuisia kouluttajia vastaan, rämpien märkien pensaikkojen ja lätäköiden täyttämien niittyjen halki. Kauheeta miten mä saan mun pelailun kuulostamaan ihan joltain selviytymisretkeltä. :'D

Lopulta sade loppui ja tulin tosi nätinnäköiselle sillalle - sillan alla järvessä heijastui upea tähtien täyttämä yötaivas, jota mä jäin oikein hetkeksi ihastelemaan. Tosi kiva pikku yksityiskohta lisätä jotain tällaista peliin. Jäin miettimään mitä siinä mahtaa heijastua päivällä. Pilviä vai pelkkää perinteistä sinitaivasta? Joka tapauksessa olin iloinen että näin järven yöllä. Se oli niin kaunis. :3 Koitin räpätä siitä kuvan mutta laatu on aika huono...

Pitkä Route kaartui pian tämän jälkeen viimein oikealle muuttuen numeroksi 121. Routella oli nyt pelkän ruohotien sijaan myös sinisiä aitoja, sekä mökki joka johti Hoennin Safari Zonelle. Ottelin Routella ensin parin kouluttajan kanssa, jonka jälkeen näin Team Aquan jäseniä juonimassa jotakin. He lähtivät suunnistamaan Mt. Pyrelle, johon mäkin suuntaan seuraavalla pelikerralla. Tosin ensin käyn nappaamassa Safari Zonelta tiimin viimeisen Pokemonin!

Alolan aloituspokemonien keskimuodot

Sanoin etten tule kirjoittamaan tällä viikolla mitään, koska olen syyslomalla kotona kaukana tietokoneestani, mutta Sun ja Moon-pelidemon ilmestyttyä Pokemon-innostukseni nousi niin korkealle, että päätin lainata (salaa, shhh älkää kertoko!) äitini tietokonetta ja kirjoittaa tänne edes yhden postauksen. Olen vielä vähän flunssainen joten saatan kirjoittaa vähän lyhyesti ja epäselvästi, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Alolan koko Pokedexhän vuoti muuten esiin, mutta en aio mainita siitä mitään blogissani ennen pelien virallista julkaisua. Älkää siis pelätkö spoilereita - puhun täällä vain virallisesti paljastetuista asioista. Enkä aio ihan heti pelien tultuakaan ruveta höpisemään mistään spoilereista, joten voitte olla rauhassa. Demosta saatan tosin kirjoittaa pienen postauksen jossain vaiheessa.

Mä olen itse sellainen henkilö, ettei mua ole oikeastaan ikinä haitannut nähdä etuajassa millaisia Pokemoneja peleissä on luvassa. En kauheasti varo juonipaljastuksia itse pelien tarinoistakaan, vaikka en niitä varsinaisesti halua tietää. Varsinkaan nyt Sunin ja Moonin kohdalla, koska niissä pelin juoni tuntuu olevan vähän suuremmassa roolissa kuin Pokemon-peleissä yleensä. Pohdin jonkin aikaa haluanko nähdä Alolan koko pokemontarjonnan, mutta lopulta uteliaisuuteni voitti ja menin vilkaisemaan niitä. Lähes kaikki Alolan Pokemonit ollaan kuitenkin jo paljastettu, joten ei niiden näkeminen mitään superihmeellistä mielestäni ollut. Nyt menen joka tapauksessa viimein asiaan ja kerron teille vähän mielipidettäni starttereiden keskimuodoista:

Dartrix on Rowletin yhä Grass/Flying-tyyppinen kehitysmuoto, joka on luokaltaan Grass Quill Pokemon. Dartrixista näkee heti että se on vähän snobimainen ja pitää siistiä ulkonäköä hyvin tärkeänä. Jos Dartrixin sulat tai kampaus menevätkin liian sotkuun ottelussa, se saattaa lopettaa leikin kesken ja kadota johonkin siistimään itseään. :D Dartrix hyökkää heittämällä teräviä nuolimaisia sulkia siipiensä suojista vastustajaan, vähän niin kuin Rowletkin. Dartrixilla on mun mielestä vähän outo väritys, mutta muuten tykkään siitä. Ei se ole mikään superhieno otus mutta Rowletille oikein kiva ja sopiva muoto. Dartrix näyttää peleissä tosi kivalta, varsinkin kun se siistii upeaa tukkaansa otteluanimaatiossaankin. :D Kaikenkaikkiaan kiva Pokemon hauskalla designilla.

Torracat on tulityyppinen Fire Cat Pokemon ja designiltaan mielestäni ihan hirmu hieno! Litten on ollut pitkään suosikkini Alolan starttereista, joten olen tosi iloinen että se sai näin kivan kehitysmuodon. Torracat saa tuliset voimansa sen söpöstä kaulassa roikkuvasta kellosta, johon kouluttajan ei parane koskea. Torracat rakastaa ottelua ja hyökkää raivokkaasti vastustajansa kimppuun. Samalla se saattaa kuitenkin olla kouluttajansa seurassa maailman lempein ja kiltein kissa. Torracatkin näyttää peleissä mun mielestä tosi kivalta. Varsinkin uudistuneessa Pokemon Amiessa Torracatilla on mahtavat ilmeet ja eleet. Saa nähdä tulenko valitsemaan Littenin startterikseni jotta saan tämän ihanan tiikerinpennun tiimiini...

Brionne taas on ihan eri maata. Kyseinen Pokemon on tyypiltään Water ja luokaltaan Pop Star Pokemon. Sen kyllä huomaa sen ulkonäöstä. Brionne on luonteeltaan tosi iloinen ja optimistinen Pokemon, joka ei halua näyttää surullisia tunteitaan. Brionne rakastaa tanssimista yli kaiken, ja onkin siinä oikea mestari. Brionne on mun mielestä yksi rumimmista Pokemoneista mitä mä olen ikinä nähnyt. Tai no, ei ehkä ihan mutta en kyllä voi sietää sen ulkonäköä tippaakaan. Tämä ei kuitenkaan mitenkään haittaa mua tai tullut minkäänlaisena yllätyksenä, koska tiesin heti etten tulisi olemaan Popplion muotojen ystävä. Brionnen idea ja kuvaus ovat ihan kivoja, mutta muuten se näyttää musta outosilmäiseltä tyttöversiolta Poppliosta. Brionne näyttää enemmän ensimmäiseltä kuin toiselta muodolta. Ei mulla kuitenkaan ole totta puhuakseni mitään Brionnea vastaan. Rumatkin Pokemonit ansaitsevat rakkautta.

Mitä mieltä te lukijat olette näistä? Minkä startterin valitsette näiden perusteella?

Alpha Sapphire Osa 9: Halki myrskyn

Kaikki varmaan odottavat innolla mitä mä sanon Alolan aloituspokemonien kehitysmuodoista. Sitä postausta saatte kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa, sillä innostuin hiljattain pelaamaan pitkästä aikaa Alpha Sapphirea. Harmi kyllä mulla on ensi viikolla syysloma, jolloin palaan takaisin perheeni luokse Helsinkiin. Tietokoneeni jää tänne opiskelukämpälleni, jonka takia en pysty kirjoittamaan ensi viikolla blogiin mitään. Höh. :( Sen sijaan tulen varmaan pelaamaan silloin paljon lisää Alphaa, joten tällä kertaa postaus siitä:

Pelasin tätä viimeksi joskus kesällä, joten virkistän vähän teidän muistia siitä mitä viimeksi tapahtui: voitin Flanneryn tuli-salin sekä isäni salin, sain viimein Surfin ja suuntasin Mauvilleen Wallyn perässä valmiina seilaamaan veden yli uusiin paikkoihin. Lisäksi pyydystin tiimiini fossiilipokemon Anorithin, jonka seuraan kuuluvat Sceptile, Breloom, Azumarill ja Torkoal - kaikki noin 35-tasoisia. Ehkä vähän yli tai ali. Tällä kertaa pelailuni alkoi siis Mauville Cityn läheiseltä Routelta numero 118. Seilasin heti Azumarillani pienen vesikaistaleen yli, jonka jälkeen saavuin pieneen kivannäköiseen rantaan. Sain sieltä Good Rodin ja ottelin muutaman trainerin kanssa, jonka jälkeen törmäsiin pitkästä aikaa Steveniin.

Kesken hänen juttujensa taivaalta kuului merkillinen ääni, joka paljastui pian olevan paikalle ilmaantunut Latios! Pokemon vaikutti Stevenin mielestä hätääntyneeltä, joten hyppäsimme reippaasti Pokemonin kyytiin, joka sitten kuljetti meidät pienelle saarelle Hoennin merelle. Enpä muista tällaista kohtaa vanhoista peleistä, joten tämä taitaa olla ihan ainutlaatuinen osa Alpha Sapphirea ja Omega Rubya. Kiva juttu että peleihin laitettiin jotain vähän uutta ja erilaista, pelkkien pienten muutosten sijaan. Voi että.. tuo lause saa mut vähän kuulostamaan ihan siltä kuin en hahmottaisi näiden pelien olevan vähän enemmän kuin pelkät remaket vanhoista. En taas osaa yhtään kirjoittaa tänään. :D

No mutta asiaan! Latios johdattaa mut ja Stevenin ystävänsä Latiaksen luokse, jolla näyttäisi olevan hallussaan Mega-kivi. Team Aqua ilmestyy paikalle kuin tyhjästä haluten tietysti tuon aarteen itselleen, mutta mä pääsen puolustamaan heikkoa Latiasta yhdessä Stevenin kanssa tuplaottelulla. Aika hauska nähdä että hänen Metagrossinsa oli tässä vaiheessa vasta Metang. Se kehittyy sitten sopivasti Pokemonliigaan mua varten. :D

Me voitettiin Team Aqua tottakai helposti. Latias oli saamastaan avusta niin kiitollinen, että se hyppäsi mukaan tiimiini. En tosin aio pitää sitä siinä. Steven antoi mulle vielä sopivasti ranteeseen Mega Braceletinkin, jonka ansiosta kykenin nyt Mega-kehittämään Pokemonejani. En kyllä tule käyttämään sitä varmaan lähes yhtään, kuten en Y:ssäkään tehnyt. Kaiken tämän jälkeen Latios palauttaa mut ja Stevenin takaisin Routelle 118, josta me molemmat lähdettiin omiin suuntiimme.

Mun suuntani oli ylöspäin seuraavalle Routelle, joka oli sateinen paikka täynnä pitkää heinikkoa. Tykkäsin kyseisen Routen ulkonäöstä tosi paljon ja oli kivaa vaihtelua että siellä satoi. Mahtaakohan siellä sataa aina, vai oliko se sattumaa että sain huonon ilman? Joka tapauksessa myrsky oli kova. Olisi muuten tavallaan siistiä, jos sadesäällä voisi ukkostaa ja salama voisi iskeä myös kesken ottelun, jolloin jotkut Pokemonit voisivat kuluttaa sen seurauksena kuntoaan, kun taas sähköpokemonit voisivat saada sitä lisää. En tiedä olisiko siinä mitään järkeä, mutta tällainen idea nousi päähäni kun pelasin. Unohdin muuten käydä katsomassa mitä jollain toisella läheisellä routenpätkällä olisi ollut, mutta eipä tuo haittaa. Sinne voi kuitenkin palata vielä joskus myöhemmin, ja varmaan palataankin.

Kuljettuani pitkän matkan tätä kyseistä Routea pitkin, saavuin viimein vähän syrjässä seisovan suuren rakennuksen luokse, joka oli kyltin mukaan Hoennin ilmatieteen laitos. Laitoksen pihalla sillalla seisoi Team Aqua Gruntteja vartioimassa, joten oli helppo arvata mitä rakennuksen sisällä tapahtui. Pelin myrskyinen yö taisi sopia tähän kohtaan tunnelmaltaan erinomaisesti, vaikka eivät Aqua Gruntit mitään kauhean uhkaavia tyyppejä olekaan. :D Mä menin urheasti laitoksen sisään ja aloin tietysti otella siellä olevia Gruntteja vastaan. Olin muuten laittanut tässä vaiheessa Exp. Shareni kiinni, koska mun Pokemonini olivat ihan ylilevelisiä. Sen sijaan keskityin pelaamaan tällä pelikerralla lähes pelkästään Anorithilla, koska se oli muista tasoissa huomattavasti jäljessä. Se nousikin muut aika mukavasti kiinni.

Laitoksen ylimmässä kerroksessa oli jo aiemmin rökittämäni Team Aquan jäsen, Shelly, joka läimi jotain miesparkaa kasvoille varastaen samalla tämän jotkin tärkeät tutkimukset. En muistanut yhtään että Shelly oikeasti läimäisi yhtä tutkijoista kasvoille, jos hän nyt edes teki niin muissa peleissä. Jotenkin oudolla tavalla kiva yksityiskohta. Ei tietenkään siksi että jotakuta satutettiin :D vaan koska luulisi tuollaisten pahisten oikeastikin tekevän noin. Se toi vaan aitoutta tilanteeseen oudon kivalla tavalla. Voi juku taas näitä mun juttujani...

Mä tietysti ryntäsin apuun ja voitin Shellyn Sharpedon helposti Sceptilellani. Tämä häipyi Gruntteineen paikalta ja mä sain kiitokseksi laitoksen pelastamisesta sen johtajalta Castformin. Raukkaparka joutui samantien PC:lle. Ehkä se olisi voinut mielummin jäädä laitokseen asumaan, sillä olisi varmaan parempi elämä... Johtaja kertoi mulle myös harvinaisesta myrskyisästä sääilmiöstä, jonka huippuvoimakas Primal Kyogre kykenee muodostamaan. Tämä valotti mulle aika paljon Team Aquan suunnitelman kulkua. No mutta, mä jatkoin tämän jälkeen vielä hetken matkaani ja törmäsin pian Brendaniin. Hän halusi pitkästä aikaa otella, mutta harmi kyllä hänen tiiminsä laahasi leveleissä hieman mua jäljessä. Lisäksi olin pettynyt ettei hänen Shroomishksensa ollut vieläkään kehittynyt. Helppo ottelu siis, mutta sitäkin kivempi. Tämän pelin Rival-musiikki on muuten yksi suosikkikappaleitani kaikista Pokemon-pelien musiikeista. Ihan mahtavaa kuunneltavaa. <3

Brendan palkitsi mun voittoni Flylla ja häipyi sitten tiehensä. Mä lopetin pelaamisen tähän - ensi kerralla saavun Fortree Cityyn ja haastan ehkä seuraavan salin. Pitäisi varmaan pelata enemmän ja nopeammin että pääsen joskus ostamaan Suninkin. :D Tai Moonin. En ole vielä ihan varma. Mutta olen vähän kääntynyt Sunin puolelle. Sunista ja Moonista kuitenkin enemmän sitten ensi viikon jälkeen. Pahoittelen jos mun tekstini on vähän outoa tässä postauksessa, koska tottapuhuakseni mulla ei ollut mikään hirveän innokas fiilis kirjoittaa tätä. Onneksi Pokemon-intoni on kuitenkin taas nousussa, joten Alpha Sapphire-postauksia saattaa olla luvassa piakkoin muutama lisää.

Lycanroc, Passimian ja Oranguru

Meille paljastettiin jo jonkin aikaa muutamia uusia Pokemoneja, joista ajattelin mainita tässä postauksessa muutaman sanasen. Myöhemmin tulee postaus tänään julkaistun trailerin uutisista. Animeakin pitäisi katsella että saisin kirjoitettua siitäkin jotain. No mutta, asiaan:

Lycanroc on jo aika kauan sitten julkaistu Rockruffin kehitysmuoto jolla on kaksi eri formia, Midday Form ja Midnight Form. Päivä-vaihtoehdon saa tottakai Sunissa, kun taas Yö-formin Moonissa. Pakko heti sanoa etten tykkää tuosta Midnight Formista tippaakaan. Se on ihan hirveä eikä näytä yhtään Rockruffin muodolta. En ole mitenkään erityisen innoissani Midday Formistakaan, mutta se on musta kuitenkin näistä kahdesta huomattavasti parempi vaihtoehto. Midday Formilla on ihan kiva väritys ja tykkään tavallaan sen designista, mutta jokin siinäkin häiritsee. Se on musta jotenkin liian eh... laiha? En osaa sanoa. :D Midnight Form taas tosiaan näyttää musta ihn typerältä enkä ymmärrä sen pointtia ollenkaan. Miksi se edes luotiin, kun Midday Form olisi riittänyt ihan hyvin Rockruffin muodoksi. Onneksi Rockruff on musta silti edelleen söpö ja kiva. :3

Passimian on Fighting-tyyppinen Teamwork Pokemon, jolla on musta tosi kiva design! Ihana saada makiin perustuva Pokemon - sellainen sopii täydellisesti Alolaan. :3 Passimianit elävät viidakossa suurina ryhminä, jossa ne mm. etsivät yhdessä ruokaa ja harjoittelevat ottelemista keskenään. Passimianin kädessä olevä hedelmä esittää tietysti palloa, joka kertoo sen urheilumaisesta luonteesta. Passimianit ovat oivia ottelijoita tuplaotteluissa, niiden uuden Receiver Abilityn ansiosta. Tästä tuleekin varmaan niiden Teamwork Pokemon-nimitys. Ihan kiva Pokemon jonka designista tosiaan tykkään. Jollain tavalla siinä on jotain vähän söpöäkin.

Sitten vielä Oranguru, joka on vähän niin kuin Passimianin vastakohta - Pokemon joka käyttää fyysisen voiman sijaan mieltään, ollen Normal/Psychic-tyyppinen. Orangurun voi löytää luonnosta Moon-versiossa, kun taas Passimian on Sunissa. Kaikki tappelevat siitä, perustuuko Oranguru ammuttuun Harambe-gorillaan, mutta en taida puhua aiheesta sen enempää. Tavallaan olisi kyllä siistiä jos näin olisi - onhan oranki kuitenkin läheistä sukua gorilloille, sekä Pokemon on meedion lisäksi jostain syystä normaali-tyyppinen. :D No mutta, Oranguru on musta ihan kivannäköinen Pokemon. Sillä on tuollainen kiva mököttävä ilme. Orangurut ovat myös hyviä kumppaneita tuplaotteluissa, koska ne pystyvät käyttämään uutta Instruct-iskua, joka antaa toisen Pokemonin käyttää samaa iskua kaksi kertaa peräkkäin.

Hyvää alkanutta syksyä teille kaikille! Koitan kiristää postaustahtia piakkoin! Vastailen uusimpiin kommentteihin vähän myöhemmin.