Sword ja Shield - ensivaikutelman tärkeys

Pokémon Sword ja Shield lähestyvät kovaa vauhtia, enkä voi uskoa että pelit tulevat jo tällä viikolla! Aika on mennyt niin nopeasti, että hu-huh! En muista milloin olisin viimeksi ollut näin innokas uusia pelejä kohtaan - Moon kiinnosti mua aikoinaan tosi paljon, mutten muista laskeneeni tällä tavalla päiviä odotellessani sitä. :D Mutta vaikka mä olenkin Swordista ja Shieldistä tosi innoissani, kyseessä on selvästi tosi kiistanalaiset Pokemon-pelit, joita läheskään kaikki eivät tunnu odottavan yhtä paljon. National Dexin leikkaus, Dynamaxaus, "huonot animaatiot"... Syitä riittää. Tottakai mä ymmärrän näitä pointteja kovasti, mutta mulle Pokemon-pelissä on ollut aina tärkeintä pitää hauskaa ja päästä seikkailemaan! Ja nämä kaksi asiaa tulevat melko varmasti toteutumaan Swordin ja Shieldin kohdalla, joten meikäläinen on tyytyväinen. Mä en pääse optimismistani millään eroon, enkä aio näköjään aloittaa nytkään. :D

Game Freakin markkinointi on ollut näiden pelien kohdalla melko erilaista kuin aikaisemmin. Sunista ja Moonista paljastettiin ennen niiden julkaisua ihan hirveästi infoa, sekä esiteltiin melkein kaikki uudet Pokemonit. Sen sijaan Galarista ei tiedetä melkein mitään. Meille on näytetty muutama uusi Pokemon, pari salia, pieniä vilauksia kaupungeista ja Wild Areasta, mutta oikeastaan kaikki hahmoihin, pahiksiin ja pelin juoneen liittyvä on jätetty täysin pimentoon, samoin kuin tottakai uusien taskuhirviöiden paljastaminen. Tai ainakin suurimman osan niistä. Ja tämä on jotain mistä mä tykkään myös tosi paljon! Musta on ihanaa, ettei peleistä tiedetä tällä kertaa juuri mitään, mikä on varmaan yksi syy lisää mun innokkuuteeni niitä kohtaan. Olen utelias näkemään mikä Galarissa odottaa, enkä malta odottaa törmätä täysin uusiin Pokemoneihin! Mutta vaikka mä arvostankin tätä epätietoisuutta kovasti, Game Freak on mennyt aiheen kanssa ehkä vähän turhankin pitkälle...

Tietojen vuotaminen. Se on ollut yksi Pokemon-pelien suuri vihollinen jo pitkään, eikä siltä tietenkään vältytty tälläkään kertaa. Pari viikkoa ennen pelejä, Galarin aloituspokemonkolmikko levisi internettiin, paljastaen Grookeyn, Scorbunnyn ja Sobblen toiset ja viimeiset muodot. Eikä niiden saama palaute ollut mitään maailman positiivisinta. Tähän on varmasti monta eri syytä, mutta yksi suuri sellainen on luultavasti ensivaikutelma.

Satuin kohtaamaan Youtube-videon, jossa eräs pokemonfani puhui aiheesta ja pisti mut miettimään Game Freakin mainostamistapaa Swordin ja Shieldin kohdalla. Kuten jo mainitsin tuossa aiemmin, mielestäni peleistä on näytetty tällä kertaa vähän turhankin vähän infoa, mikä on yksi syy lisää fanien turhautumiseen. Mutta tajuttuani ensivaikutelman tärkeyden (varsinkin) aloituspokemonien kohdalla, hoksasin entistä vahvemmin minkälaisen ongelman tällainen herättää. Mutta ennen kuin menen täysin aiheeseen, mainitsen pari sanaa omasta heikkoudestani näitä tietovuotoja kohtaan... Nimittäin mä päätin heti, etten halua nähdä uusia Pokemoneja ennen pelien julkaisua. Mutta sitten kärvistelin ehkä kaksi tai kolme päivää, jonka jälkeen mun oli aivan pakko vilkaista miksi startterien viimeiset muodot saivat niin paljon vihaa niskaansa. Ja sen myötä näin myös palan Galarin Pokedexiä.

Tämä ei ole mulle niin vakavaa, koska haluan joka tapauksessa nähdä kaikki uudet Pokemonit ennen pelaamista, koska mä suunnittelen tiimini aina aikalailla valmiiksi ennen kun edes aloitan seikkailuni. Joten perehdyn uusiin hirmuihin nyt joka tapauksessa heti perjantaina. Halusin välttää vuotoja enemmän sitä varten, etten halua missään nimessä kannattaa niitä, vaikka mun kohtaamiseni niiden kanssa ei tietenkään vaikuta asiaan loppujen lopuksi mitenkään. Ja pakko sanoa sivuhuomautuksena, että Galarin Pokemonit näyttävät mun mielestä aivan super-upeilta! Tosi paljon hienoja designeja ja olen iloinen niiden puolesta, jotka jättävät poksujen ensikohtaamisen vasta peleihin, koska monet tulevat toivottavasti yllättymään tosi positiivisesti. :D Ja älkää hätäilkö - en aio spoilata yhtään mitään uusiin Pokemoneihin liittyen, enkä heti pelien tultuakaan puhu niistä. En ikimaailmassa haluaisi pilata muiden ihmisten iloa, paljastamalla jotakin.

Joka tapauksessa, Galarin aloituspokemonkolmikon näkeminen järkytti mua hetken. Mutta sitten jäin muistelemaan designeja muutamaksi päiväksi ja koitin miettiä ajatusta niiden takana. Ymmärsin nopeasti, että tämä on vain sitä perinteistä alkujärkytystä, mikä tulee aina. Ja siitä Mudbrayn siltana tajusin sen, miten tärkeää hyvä ensivaikutelma tällaisten poksujen kohdalla todella on. Koska Game Freak piti Pokemonit niin pimennossa tällä kertaa, suuri läjä ihmisiä kohtasi nämä uudet hienot Galar-Pokemonit huonolaatuisina tällä tavalla: epämääräisinä kuvina, ilman minkäänlaista liikettä tai luonnetta. Tästä juuri se youtubettaja puhui. Aloituspokemonien viimeiset muodot ovat yksi tärkeimmistä Pokemon-designeista. Joten olisiko sittenkin ollut järkevämpää, että Game Freak olisi paljastanut ne ihan itse? Olisiko ollut parempi, että ensivaikutelma aloituspokemoneista olisi ollut hieno HD-laatuinen video, jossa esitellään niiden parhaat puolet ja kerrotaan niiden luonteista? Kun kerran aloituspokemonit päätyvät nettiin joka tapauksessa.

Musta vähän tuntuu, että Game Freakin pitää koittaa löytää kultainen keskitie peliensä mainostamisen kanssa. Sunista ja Moonista näytettiin liikaa, Swordista ja Shieldistä näytettiin liian vähän. Tietty tämä kaikki on lähinnä mun mielipidettä, mutta kuulisinkin tosi suurella mielenkiinnolla, mitä mieltä te lukijat olette aiheesta? Ymmärrän tietenkin sen, ettei Game Freak varmaankaan ota tietovuotoja huomioon miettiessään peliensä markkinointia. Mutta ehkä me elämme sellaisessa surullisella ajassa, että sellaistakin pitää miettiä. En nyt kuitenkaan väitä, että aloituspokemonien paljastaminen aikaisemmin pelastaisi nämä pelit niiden saamalta huonolta maineelta. Mutta ehkä se olisi pehmentänyt laskua vähäsen. Koitan itse pitää avoimen mielen, enkä halua tehdä mitään supervahvoja päätöksiä yhtäkään Galarin poksua kohtaan ennen niiden virallista paljastusta.

En oikeastaan tiedä mikä tämän postauksen tarkoitus oli. :D Alun perin mun piti vain koittaa kirjoittaa jotain positiivista Swordista ja Shieldistä, mutta tästä tulikin tällainen outo mainos-analysointi. Yritän miettiä mikä mun varsinainen pointti oli, mutta en totta puhuakseni ole varma. xD Ehkä mä vain halusin syyn kirjoittaa peleistä jotakin, koska olen niistä niin innoissani ja käytin tätä näkemääni Youtube-videota inspiraationa. Yksi asia mitä tosin haluan korostaa on se, että nähtyäni ihmisten kommentteja ja mielipiteitä näistä uusista Pokemoneista (varsinkin niistä starttereista), pyrin kannustamaan teitä lukijoita kohtaamaan pelit aina virallisesti. Suttuiset vuotokuvat ei tuo niitä oikeuksiinsa ja on melkein epäreilua, että Pokemonit tuomitaan välittömästi tällaisen huonon ensivaikutelman vuoksi. Tuntuu melkein siltä, että ihmiset haluavat väkisin vihata niitä.

Tämä kuulostaa varmaan siltä, kuin olisin kuullut pelkkää negatiivista näistä uusista poksuista, vaikka todellisuudessa olen nähnyt monien myös rakastavan niitä. Kaipa tämä on multa jonkinlainen kannanotto siihen, että mitään ei ikinä pitäisi tuomita ilman hyvää syytä. Toki Swordista ja Shieldistä saa muodostaa mielipiteen trailerien perusteella, olenhan mä itsekin tehnyt niin, mutta mielestäni niitä ei tule tuomita, ennen kuin pelejä pääsee oikeasti kokeilemaan. Tosin sekään ei välttämättä pelasta tilannetta, jos ensiasenne asioita kohtaan on negatiivinen. Joten koitetaan kai olla positiivisia ja toivotaan että Sword ja Shield tulevat loistamaan omalla tavallaan!

Enkä tosiaan yritä mitenkään sokeasti puolustaa Swordia ja Shieldiä tällä postauksella, jos saitte sellaisen kuvan. Olen itsekin sitä mieltä, että peleissä näkyy ongelmia, mutta kaipa mua lähinnä säälittää, että tänäänkin tullut uusi pieni pelitraileri, sai lähinnä negatiivista palautetta kommenteissa. Kuka tietää, ehkä se on ansaittua, mutta omalla kohdallani tulen arvioimaan sen vasta kun peli on läpäisty.

Näkemiin Alola! Sun & Moon-kauden loppu 🌸

Postaus sisältää joitain juonipaljastuksia animesta!

Pokémon-animen Sun & Moon-sarja on saanut viimein päätöksensä, joten ajattelin koittaa kirjoittaa kyseisestä kaudesta vähän ajatuksia. Tämä kausi on ollut alusta loppuun melko vihattu, ja se jakoikin alkaessaan Pokemon-fanikunnan jollain lailla puoliksi. Nykyään kuitenkin huomaan, että tosi monet ovat onneksi antaneet tälle kaudelle mahdollisuuden, ja alkaneet seurata sitä ja tykätä siitä! Kaikista ihmisistä mun on tavallaan ironista sanoa näin, koska olin itsekin tosi skeptinen, kun SuMo-kaudesta näytettiin ensimmäiset kuvat ja traileri. En tykännyt sen oudosta tyylistä yhtään, enkä pitänyt ajatuksesta ettei Ash matkusta ympäri regionia, vaan pyysttelee koulussa. Halusin kuitenkin katsoa ja kokea sarjan tästä huolimatta, ja olen tosi iloinen että tein niin, sillä tämä SuMo-kausi on noussut yhdeksi suosikeistani! Vaan mikä siitä sitten tekee niin hyvän ja mitä siinä olisi ollut parannettavaa? Katsotaan jos mun vaikka onnistuisi pukea ajatukseni sanoiksi. :D

Mainitsen heti ensimmäisenä sen, että oikeastaan ainoa iso huono puoli tässä kaudessa oli mun mielestä se, että siinä oli ihan liian vähän otteluita. Monet jaksot tuntuivat turhilta fillereiltä, ja koska mitään saliotteluita ei ollut, Ashia näkyi harvoin harjoittelemassa/ottelemassa Pokemoneillaan, ainakaan tosissaan. Monet hänen ottelunsa esim. Kiawea vastaan oltiin myös usein katkaistu niin, että siitä nähtiin vain osa (minkä toisaalta ymmärrän, koska ei kukaan halua nähdä heidän kahden ottelua samojen parin poksun kanssa uudestaan ja uudestaan). Samaan aikaan kuitenkin kun taas otteluita vihdoin nähtiin, ne olivat UPEITA!

SuMo-kauden rumana pidetty pelkistetympi piirrostyyli antoi hahmoille ihanan vapauden liikkua paljon sulavammin ja ilmeikkäämmin ...ilmeekkäämmin? Mikä siis vaikutti myös otteluiden vauhtiin ja tyyliin. Kaiken huipuksi, kauden piirrosjälki ei edes ole mitään huonoa! Tai ei ainakaan sen jälkeen, kun sitä on katsonut sata jaksoa. Välillä ihan viime aikoina kun näen edelleen ihmisten nurisevan siitä, en voi muuta kuin nauraa vähäsen. Lähinnä sen takia, että noh... ensinäkin aihe on tosi kulunut ja toivon ihmisillä olevan parempaakin tekemistä, mutta myös sen takia, ettei sitä tyyliä edes tavallaan enää huomaa. Tai siis toki sen näkee eroavan aikaisemmista kausista, mutta ainakaan mä en enää erota sitä mitenkään super-erilaisena, vaan olen jo ihan tottunut siihen. Saikohan kukaan tästä taas mitään selvää? Yritän kai sanoa, ettei se näytä enää niin oudolta kuin aluksi, joten tuntuu hassulta nähdä ihmisten kiinnittävän siihen huomiota, kun itse pidän sitä jo ihan normaalina.

SuMo-kauden piirrostyyli sopii myös kauden tunnelmaan tosi hyvin, varsinkin lähes joka jaksossa humoristisella tavalla animoidut kohtaukset, jossa hahmojen ilmeet ovat tosi ekstriimejä. Lempparini on varmaan se, kun Ash muuttuu kirjaimellisesti tuhkakasaksi. xD Mulla tulee näitä kohtia varmasti ikävä, koska uskon ettei tulevalla Galar-kaudella nähdä enää vastaavia juttuja.

Toinen Sun & Moon-sarjan ongelma oli mun mielestä se, että välillä päähenkilöiden lukumäärä aiheutti ongelmia. Varsinkin sarjan alussa, Ashin yksittäiset luokkakaverit eivät saaneet mielestäni ihan niin tasaisesti ja tarpeeksi huomiota kuin olisin halunnut. Onneksi tämä parani loppua kohten, mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei Mallow-parka kehittynyt muiden hahmojen kanssa läheskään yhtä paljon ja Sophoclesen kehitys tapahtui liian hitaasti ja liian lopussa. Tästä huolimatta, kausi hoiteli suuren kasan päähenkilöitä onnistuneesti ja koko Alola-sarjan hahmokaarti muodosti yhden valtavan toimivan perheen. Ash, hänen luokkakaverinsa, professori Kukui, Aether Foundationin väki, ja jopa kahunat esiintyivät sarjassa sopivan säännöllisesti, niin että jokainen pääsi vuorollaan esille. Team Skullia olisi voinut näkyä enemmänkin, mutta heidänkin (ja Guzman varsinkin) tarina sai tosi hyvän ja tyydyttävän päätöksen.

Koska mulla olisi ihan hirveästi hyvää sanottavaa tästä kaudesta, sen sijaan että kirjoitan pitkän tylsän romaanin aiheesta, luettelen joitain pieniä juttuja, joita arvostin sarjassa erityisesti:

Ashin luokkakaverit. Mainitsin heistä jo sekuntti sitten, mutta haluan vielä sanoa itse hahmoista sen, että kaikki heistä olivat mielestäni kuitenkin onnistuneita. Kaikki olivat erilaisia, omilla selkeillä persoonillaan ja unelmillaan. Kiawe oli oiva rivali Ashille ja omasi hervottoman intohimoisen luonteen. Lanassa on tosi paljon potentiaalia taitavaksi ottelijaksi ja hän olikin lempihahmoni. Hänen Popplionsa ansaitsi kehittyä Primarinaksi asti. Sophocles oli paikoin vähän taka-alalla, mutta loppua kohti hänkin nousi paremmaksi hahmoki, saadessaan Z-rannekkeen ja kehitettyään Charjabuginsa. Mallow oli mielestäni hahmona huonoin, enkä ymmärrä miten hänen Bounsweetinsä kehittyi niin helposti, mutta hänen perhekeskeinen tarinansa löysi sarjasta oman paikkansa. Lillie kehittyi varmaan eniten, Pokemoneja pelkäävästä prinsessasta itsevarmaksi persoonaksi, sydän täynnä rakkautta läheisilleen ja Pokemoneilleen. Lillien arkki koko sarjan läpi oli suosikkini, aina Nihilego-Lusaminesta Magearnan herättämiseen ja isänsä etsimiseen saakka.

Ashin rivalit. Gladion oli yksi lempihahmoistani animessa ja hänen ottelunsa Ashia vastaan olivat aina mielenkiintoista katsottavaa. Rakastan heidän Lycanrocien välistä kilpailuhenkistä suhdetta, ja sitä kuinka juuri nämä koirelit ottivat yhteen Pokemonliigan finaalissa. Upeaa! Gladion on myös mainio hahmo sen takia, että hän on mun kanssa yhtä lailla kyllästynyt Ashin bullshitteilyyn, ja kyseenalaistaa miksi juuri hän on niin spesiaali, että saa Tapu Kokolta Z-rannekkeen ja omaa uniikin Dusk-Lycanrocin ynnä muuta vastaavaa. Parasta ikinä. :'D Myös Hau oli oiva rivali, vaikka saikin paljon vähemmän ruutuaikaa.

Tätä sivuten on kai pakko mainita myös se, että Ash voitti kerrankin rivalinsa ja täten koko Pokemonliigan!! Tämä oli tottakai hieno saavutus, mutta samaan aikaan se tekee mut jostain syystä vähän ristiriitaiseksi. Ehkä sen takia, että se tuntuu melkein fanserviseltä, ihan vain sen takia, että ihmiset olivat niin suolaisia Ashin häviöstä edellisellä kaudella. Legendaarista se kuitenkin on!

Professori Kukui. Kerrankin regionin professori on saanut suuren roolin animessa ja on kaikenhuipuksi tosi hyvä hahmo! Rakastin Kukuita melkein aina kun hän tuli ruutuun ja oli ihanaa miten hänestä tehtiin eräänlainen isähahmo Ashille. Rakastan myös sitä, että hän meni naimisiin Burnetin kanssa. (Just let me ship it, okay?) Ashin ja Kukuin ottelu Pokemonliigan jälkeen, on mielestäni yksi upeimmista otteluista koko animessa. Samoin heidän hyvästelynsä viimeisessä jaksossa. Nenäliinojahan siinä kaivattiin. :'(

Ashin Poipole. Poipolen koko tarina oli mielestäni tosi onnistunut. Yleensä en tykkää, kun Ash saa tällaisia spesiaaleja Pokemoneja "hoitoonsa", esim. en tykännyt Nebbystä jostain syystä läheskään yhtä paljon. Mutta Poipolessa oli jotain, mikä sai mut ihastumaan siihen. Sillä oli suloinen luonne ja rakastin miten se kommunikoi piirtämällä kuvia. Myös Poipolen hyvästely vaati nenäliinoja. :'( Olin myös positiivisesti yllättynyt, kun se palasikin kehittyneenä ottelemaan Ashin kanssa liigassa! Upea Pokemon upealla arkilla!

Guzma. Kuten Poipolenkin, myös Team Skullin johtajan, Guzman, arkki oli hyvin tehty ja nautin siitä täysillä. Jotenkin hienoa, että tällainen ilkeä epäreilu hahmo muuttuu yhden jakson aikana tosi sympaattiseksi, kun saimme hänen taustastaan vilauksia Pokemonliigan aikana. Hänen ottelunsa Ashin kanssa oli hieno ja musta oli kivaa, että Guzma + Team Skull näkyivät sarjan viimeisen jakson lopputeksteissä, lukien heidät siten mukaan Ashin valtavaan Alola-perheeseen.

Bewear ja Rakettiryhmä. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna, Rakettiryhmä oli ehkä parhaimmillaan tällä Alola-kaudella, ja heidän suhteensa Bewearin kanssa oli parasta koskaan. Jessien Mimikyu ja Jamesin Mareanie olivat yksiä lempipokemonejani, joita kaksikolla on ollut, ja hassua kyllä, niiden ja Bewearin hyvästely viimeisessä jaksossa kosketti mua kaikista eniten. Tuntui vain mahtavalta nähdä Rakettiryhmä kerrankin niin onnellisena, mitä he SuMo-sarjassa olivat.

En halua jaaritella aiheesta tämän enempää, koska en tosiaan halua kirjoittaa tästä mitään valtavaa kirjaa. Mutta yleisesti sanottuna rakastin sarjaa tosi paljon, ja sen eloisat iloiset hahmot, mahtavat musiikit, kiva piirrostyyli, hienot ottelut ja kaikinpuolin ihastuttava lämminhenkisyys nostivat sen tosi korkealle mun suosikkilistallani. Olen tosi innoissani uudesta alkavasta Galar-sarjasta, mutta Alolaa tulee kyllä ikävä. Paljon ikävämpi mitä olen tuntenut monia muita Pokemon-kausia kohtaan. En tiedä mikä siinä on, mutta Alolan on selvästi onnistunut valloittaa mun sydän, paitsi animella, myös Pokemon Moonilla, joka on yksi lempipeleistäni. :D Saa nähdä miten ylös Galar tulee yltämään, enkä malta odottaa mitä sillä on näytettävänään!

Nyt on kai kuitenkin sanottava alola, Alola! (Vai onko "alola" vain tervehdys???)

Tuskaiset 24 tuntia: Galar-Ponyta!

Heipparallaa!

Pokémon Sword ja Shield lähestyvät täyttä vauhtia, mutta peleistä tiedetään edelleen harvinaisen vähän. Muistan miten Sunista ja Moonista tursusi ihan hirveästi uutta infoa, trailereita ja uusia pokemonpaljastuksia, varsinkin syksyllä pelien julkaisun lähestyessä, mutta Game Freak on ollut tällä kertaa kovin hiljainen tulevien pelien suhteen... Tavallaan tämä on mun mielestä kuitenkin hyvä asia, koska on kivaa ettei tiedä ihan kaikkea ja pääsee yllättymäänkin. Toisaalta on myös asioita joita haluaisin jo kovasti päästä näkemään, kuten aloituspokemonien kehitysmuodot tai ylipäätään uusia Pokemoneja.

Uusista Pokemoneista puheen ollen, meille paljastettiin noin viikko sitten Ponytan uusi Galar-muoto, joka sai kaikkien aikojen pisimmän paljastusvideon, kestäen 24 tuntia! Tähänkö ne kaikki mainosrahat menivät? :D Katsoin videon ensimmäiset pari tuntia yhden Youtube-kanavan ja live-chatin mukana, mutta oli helppo huomata tosi nopeasti, miten vähän siinä videossa oli todella katseltavaa. Välillä jotkut pensaat rapisivat ja Impidimp loikkasi kameran eteen muutamaksi sekunniksi, mutta siinäpä kaikki mielenkiintoisin melkein olikin. :D Koko videon tarkoitus oli kuitenkin loppua kohti tämän uuden Galar-Ponytan paljastus, josta tuli kuitenkin vielä virallisempi perinteinen julkaisuvideo pian tämän livestreamin jälkeen. No mutta, kaipa se on ok kokeilla jotain uutta, mutta en kyllä halua kokea tällaista 24:n tunnin tuskaa uudelleen. Säälin niitä raukkoja, jotka katsoivat koko höskän alusta loppuun, jos sellaisia sankareita on.

Mutta Ponyta! Tämä uusi Galar-Ponyta näyttäisi tulevan aiemmin paljastetun Sirfetch'din eräänlaiseksi vastakohdaksi, ollen taistelun sijaan Psychic-tyyppiä ja esiintyvän pelkästään Shield-versiossa. Ponytan ikoninen lieskaharja on muuttunut hattaramaiseksi usvaksi, joka koristaa myös ponin häntää ja jalkoja. Lisäksi Ponyta näyttää muuttuneen yksisarviseksi. Mä olen aina pitänyt Ponytaa söpönä ja on tämä Galar-versiokin ihan herttainen. En kuitenkaan mitenkään supervahvasti fanita tätä desginia, vaikkei siinä missään nimessä mitään vikaa ole. Se on vaan jotenkin vähän kliseisen näköinen mun silmissä ja muistuttaa mua enemmän My Little Ponysta kuin Pokemonista, mutta eipä se mitään haittaa. Odotan innolla miltä mahdollinen Galar-Rapidash tulee näyttämään.

Mitä mieltä te lukijat olette tästä ilmestyksestä? Valitsisitteko Ponytan vai Sirfetch'din?

Sirfetch'd - uljas purjomiekkailija!

Kun Farfetch'din uusi kehitysmuoto Sirfetch'd paljastettiin muutama viikko sitten, pidin sitä sen verran pienenä uutisena, etten ajatellut kirjoittaa aiheesta ollenkaan omaa postausta. Mutta kun jäin pohtimaan asiaa tarkemmin, tajusin että juuri nythän mun nimenomaan pitää koittaa kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, kun blogini on muutenkin ollut niin hiljainen! Pöhkö minä... Joten puhutaan Sirfetch'distä hieman:

Sirfetch'd on tottakai Farfetch'din uusi kehitysmuoto Galarissa, joka on tällä kertaa Fighting-tyyppinen. Kyseessä on jalo ja rehti miekkailija, joka harjoittelee taistelemista läpi elämänsä. Jalon luonteensa takia, Sirfetch'd on yleinen näky Galarin maalauksissa. Kun Sirfetch'din upea purjomiekka viimein jonain päivänä kuihtuu, lintu jättää taistelemisen taakseen ja siirtyy eläkkeelle.

Mä tykkään Sirfetch'distä kovasti! Olen aina tykännyt Farfetch'dista tosi paljon ja olen siksi hirmu iloinen, että tämä unohdettu lintuparka saa viimein ansaitsemaansa huomiota. Meinasin ottaa Farfetch'din tiimiini Let's Go Pikachussa, mutta se jäi tällä kertaa tekemättä. En kuitenkaan usko, että Sirfetch'd päätyy Galarin tiimiini. Tykkään sen ideasta ja designista - varsinkin tuo kilpi näyttä tosi hauskalta ja onhan nyt tuo ylipitkä purjomiekkakin vallan veikeä. :D Mutta Sirfetch'd ei kuitenkaan räjäytä mun tajuntaani sillä tavalla, että se olisi pakko saada mukaan tiimiin. Hieno Pokemon kuitenkin ja oikein hauska tapaus. Arvostan sitä, että Farfetch'd sai viimein uuden muodon, vaikkakin sitten ainoastaan Galarissa.

Huomenna pitäisi tulla uutta tietoa Pokémon-animen tulevasta Galar-kaudesta ja viikon päästä perjantaina on luvassa 24 tuntia videomateriaalia Galarin Glimwood Tangle-nimisestä metsästä! Eiköhän joskus sen jälkeen ole luvassa lisää postauksia, kun koitan saada kirjoitettua aiheista täällä. Siihen asti, oikein ihanaa syksynalkua teille kaikille! :)

Let's Go Pikachu - suloinen nostalgiapläjäys!

Mun oli tarkoitus kirjoittaa Let's Go Pikachu- ja Eevee-peleistä jo aikaisemmin, kun aloitin Pikachu-version pelaamisen joskus kesäkuussa. Tarkoitukseni oli tehdä samankaltainen alkufiilistely-postaus millaisen olen kirjoittanut mm. Pokémon Moonista ja Ultra Moonistakin, mutta se jäi lopulta tekemättä. Lähinnä siksi, etten löytänyt aikaa kirjoittaa siitä, mutta halusin samalla pelata innolla peliä eteenpäin, kunnes huomasin olevanikin jo Pokemonliigassa. Hupsis. :D Haluan kuitenkin mainita muutaman sanan siitä millainen peli mielestäni oli, varsinkin kun olen puhunut näistä peleistä blogissani loppujen lopuksi tosi vähän. En ollut ikinä mikään maailman innostunein vierailemaan (taas) Kantossa, mutta samalla hypin riemusta ihan vain saadessani uuden Pokémon-pelin. :D Lisäksi pelien suloinen värikäs graafinen tyyli on miellyttänyt mua jo trailereista asti, sekä tottakai upean originaalin Kanto-musiikin kuunteleminen kelpaa aina. Tässä siis epämääräinen yhteenveto siitä, millainen fiilis Let's Go Pikachu-pelistä mulle yleisesti jäi:

Ensimmäinen huomautus: S-Ö-P-Ö! Kaikki eivät ole ehkä samaa mieltä, mutta kuten tuossa jo mainitsin, rakastin pelin ulkonäköä, sekä jokaista pientä cutscene-kohtausta ja Pikachun suloisuutta. En tiennyt että Pikachusta oli mahdollista saada entistä söpömpi, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Jokainen pieni momentti tai yksityiskohta, kuten S.S. Annen kaiteelta tähystäminen tai ihan vain suihkulähteen ihaileminen Pikachun kanssa, saivat mun sydämeni sulamaan. Tällainen ei ehkä vetoa kaikkiin, mutta muhun se toimi erinomaisesti. Game Freak on totisesti löytänyt mun heikkouteni. :D Lisäksi Pikachun ääninäyttely oli pelissä tavallistakin herttaisempaa ja onnistuneempaa. Rakastin myös yli kaiken sitä, että Pikachu matkustaa koko seikkailun ajan pelaajan olkapäällä. Siitä tuli heti vahvemmin sellainen fiilis, että olen oikeasti Pikachun kanssa yhdessä matkallani, jotain mitä Game Freak luultavasti halusi saada jokaisen pelaajan tuntemaan.

Toinen hyvä puoli pelissä oli ehdottomasti se, että Pokemonit seurasivat vihdoinkin taas pelaajaa! Jostain syystä mä en ole koskaan kaivannut tätä ominaisuutta kauheasti HeartGoldin jälkeen, mutta nyt musta tuntuu etten pysty enää elää ilman sitä. Swordin ja Shieldin on paras yllättää tai käy vielä huonosti... Lisäksi tykkäsin kovasti siitä, että villit Pokemonit näkyivät tällä kertaa kävelemässä kartalla, eivätkä piileskelleet vain pensaissa. Se sai pelin maailman tuntumaan paljon eloisammalta ja värikkäämmältä. Pokemonien pyydystäminen GO-tekniikalla oli paikoin aika tylsää, mutta ei se mua liikoja haitannut, varsinkaan kun en yrittänyt mitenkään erityisesti täyttää Pokedexiäni.

Normaalit ottelut ja saliottelut olivat varsinkin pelin alussa inhottavan helppoja, eikä Elite Fouristakaan ollut mulle melkein mitään vastusta. Tämä harmitti kovasti, koska toivon niin Game Freakin ymmärtävän, että pelit ovat välillä aivan liian helppoja ja voisivat hyvinkin hyötyä jonkinlaisesta vaikeusasteen säätelymahdollisuudesta. Mutta ei sillä tavalla miten Unova sen teki... Onneksi loppua kohti osa otteluista hankaloitui edes vähän, mutta ei Let's Go Pikachua todellakaan vaikeaksi peliksi voi kuvailla. Tämä ei kuitenkaan harmittanut mitenkään järjettömästi, koska osasin odottaa sitä. Toisaalta on harmillista, että nimenomaan osaan odottaa sitä...

Yksi asia mistä tykkäsin pelissä tosi paljon on se, kuinka paljon vanhaa kunnon Garya nähtiin heti pelin alusta alkaen. :D Siitä jäi sellainen fiilis, että nämä Let's Go-pelit eivät yritä mitenkään korvata vanhoja klassikoita, vaan ovat itse pelissäkin vain uuden sukupolven versio samasta tutusta seikkailusta, missä vanhat konkarit elävät tällä kertaa rinnakkain keltanokkien seassa. Saiko kukaan tuosta mitään selvää? Lähinnä kai tarkoitan sitä, miten Gary ...tai siis Blue huomautti jo ihan alussa peliä, että kulki itse saman pokemonmatkan nuorempana raapustellen Pokedexin sijaan poksujen sijainteja paperille. Siitäkin tulee sellainen kuva, että pelin maailma elää ja vielä samassa tahdissa oikean maailman kanssa. En tiedä, ehkä tämä on vain mun omaa järjetöntä tulkintaa asiasta. :D Kuitenkin tämän ansiosta pelistä jäi mulle sellainen kuva, ettei kyseessä ole ainoastaan remake, vaan tavallaan myös jatko-osa.

Vaan miltä meikäläisen tiimi oikein näytti Let's Go Pikachussa? Mun oli tällä kertaa vaikea koota tiimiä, koska kuten jotkut vanhemmat blogin lukijat ehkä tietävät, mä pyrin aina käyttämään mahdollisimman paljon sellaisia Pokemoneja tiimeissäni, joita en ole aikaisemmin kokeillut. Ongelmaa syntyi siis siitä, että mulla on ollut jo suurin osa sellaisista Kanto-Pokemoneista aiemmissa tiimeissäni, joista tykkään paljon ja haluan käyttää. Ja samalla haluan tiimini olevan mahdollisimman monipuolinen, vaikka tälläkin kertaa siihen eksyi lopulta kaksi vesipokemonia. Halusin myös välttää ottamasta yhtäkään Kanton aloituspokemoneista, vaikka varsinkin Bulbasaurin käyttö houkutti mua tällä kertaa tosi paljon... Lopulta tiimistäni muodostui tämän näköinen:

Pikachun halusin tottakai pitää (en itse asiassa ole edes varma voiko sitä jättää tiimistä pois?). Mulla on ollut aikaisemmin Nidoking, mutta törmätessäni naaraspuoliseen Nidoraniin heti pelin alkumetreillä, mun oli vaan pakko napata sellainen. Liian söpö. :D Parasectin otin heikkoudestaan huolimatta, koska olen jostain syystä aina tykännyt siitä ja Parasista tosi paljon. Parasect osoittautui kunnon tiimiläiseksi, vaikka monet pitävät sitä tosi surkeana Pokemonina (mikä on tyhmää, kun kerran kyseinen Pokemon on paras *ba-dum-tss!*). Lapras on sellainen Pokemon mitä olen halunnut käyttää jo ikuisuuden, mutta jostain syystä se on aina jäänyt ulos tiimistä. Siksi päätin heti alusta alkaan, että tarvitsen ehdottomasti Lapraksen tällä kertaa tiimiini. Vaikka Omastarkin on vesipokemon, mun oli aivan pakko päästä kokeilemaan pyhän Helixin voimaa henkilökohtaisesti, joten sekin päätyi tiimivalinnaksi tosi aikaisin. :D Sitten halusin vielä Dragoniten lähinnä sitä varten, etten ole koskaan käyttänyt sitä ja halusin nimetä sen muumiksi. ¯\_(ツ)_/¯

Ymmärrän että jotkut saattavat pitää näitä Let's Go-pelejä jonkinlaisina turhina nostalgiarahastuksina, mutta mä en näe niitä sillä tavalla. Mä nautin pelistä tosi paljon ja siinä oli paljon hyvää. Kanto ei myöskään ole mulle ihan yhtä nostalginen kuin monille muille Pokemonfaneille, mikä saattoi olla tätä pelatessa niin hyvä kuin huonokin asia. Se mistä en pitänyt, oli pelin rivali, joka oli hahmona mielestäni tosi laimea ja mitäänsanomaton. Vaan enpä siltäkään liikoja odottanut, joten se ei ollut valtava pettymys. Pelin tunnelma, musiikki ja grafiikat sen sijaan olivat loistavia, muut hahmot ok, Pikachu suloinen ja kokemuksena koko paketti oli kaikinpuolin miellyttävä mulle. Siinä ei ollut juurikaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tässä vaiheessa se riitti mulle mainiosti. Let's Go Pikachu ei varmaan sovi kaikille, mutta uusille Pokemon GO:n kautta tulleille faneille, sekä vanhemmille sellaisille jotka arvostavat Kantoa, tämä on varmasti mukava kokemus.

(Niin ja parasta peleissä oli ehdottomasti se, että Pikachulle sai silmälasit!!)