The Blue Salamanderin Detective Pikachu-aiheiset postaukset eivät ole olleet kaikkein suosituimpia, mutta siitä huolimatta mun on ihan pakko sanoa pari sanaa tästä leffasta, nyt kun pääsin viimein katsomaan sen! Mä olen odottanut Detective Pikachua kuin kuuta nousevaa, ja pakko myöntää että elokuva oli lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna odottamisen arvoinen. Ryan Reynoldsin dubbaama pörröinen Pikachu vei lopullisesti mun sydämen ja voin virallisesti sanoa rakastavani tätä leffaa. Toki siinä on myös puutteita ja pieniä juoniaukkoja, mutta yleisesti kokemus oli erittäin positiivinen. Ja älkää huoliko, tässä postauksessa EI ole suuria juonipaljastuksia, mutta mainitsen pieniä juttuja sieltä täältä, sekä kerron elokuvan alkuasetelmasta:
Detective Pikachu perustuu löyhästi samannimiseen videopeliin, joka julkaistiin jo muutama vuosi sitten. Tarinassa 21-vuotias Tim Goodman matkustaa valtavaan Ryme Cityyn, kuultuaan isänsä, Harry Goodmanin, joutuneen auto-onnettomuuteen. Miehen luullaan kuolleen, mutta Tim löytääkin tämän asunnosta hänen entisen Pokemon-kumppaninsa, Pikachun, jota Tim pystyy oudolla tavalla ymmärtämään. Kaksikko päättää hieman kömpelöstä alusta huolimatta lyödä viisaat päänsä yhteen ja lähteä tutkimaan onnettomuutta tarkemmin, sekä selvittämään mitä Harrylle todella tapahtui. Seikkailu johdattaa heidät R-nimisen huumeen jäljille, joka uhkaa lopulta koko Ryme Cityn rauhaa.
Detective Pikachu on vauhdikas, nokkela ja ennenkaikkea hauska elokuva, joka on täynnä rakkautta. Tarina itsessään on hyvä, vaikkei mikään maailmaa mullistava. Juoni poukkoilee mielestäni paikoin vähän turhankin nopeasti sinne tänne, mutta sisimmässään tarina on oikeastaan juuri sellainen mitä Pokemon-maailmalta voi odottaa. Ja onneksi leffan vauhdikas tempo osaa myös rauhoittua silloin tällöin ja antaa tilaa yllättävänkin tunteellisille ja liikuttaville kohtauksille. Musta oli myös mukavaa, ettei elokuva ole suora kopio Detective Pikachu-pelistä (vaikka olin aluksi sitä jostain syystä toivonut), vaan myös sellainen henkilö joka peliä on pelannut, pääsi muutaman kerran yllättymään. Leffassa on paljon erilaisia juonenkäänteitä ja kiemuroita, joista osa on varsin ennalta-arvattavia, mutta osa taas tuli ihan puskista ja sai mut positiivisen hämmästyneeksi.
Parasta elokuvassa on varmaankin Timin ja Pikachun suhde, joka toimii erinomaisesti. Tim on hahmona mielenkiintoinen ja Pikachu taas ihanan sarkastinen, mutta lämminhenkinen. Heidän ekstrovertti-introvertti-balanssinsa toimii tosi hyvin ja oli kivaa katsella kuinka heidän suhteensa kehittyi tarinan aikana. Timin tilanteeseen oli mielestäni helppo samaistua ja hänen hahmonsa oli huomattavasti paremmin tehty kuin pelissä. Pikachu taas oli tottakai upeasti animoitu, ihanan eloisa ja kertakaikkisen suloinen hahmo, joka sai mut hymyilemään joka kerta kun hän näkyi ruudussa. Tykkäsin myös Pikachun huumorintajusta tosi paljon ja olin jopa yllättynyt millaisista aiheista he antoivat rakastetun maskotin välillä vitsailla. :D Tämä kaksikko on ehdottomasti elokuvan sydän, ja koska heidän kasvava kaveruutensa toimi, koko elokuva toimi.
Itse Pokemon-maailma oli myös aivan upeasti luotu! Pokemonit olivat selvästi todellinen osa sitä ja niitä näkyikin kaikkialla. Itse monsterit olivat myös tosi näyttävän näköisiä suurella valkokankaalla. Ryme City tuntui oikealta paikalta, jossa ihmiset ja Pokemonit asuvat rinnakkain. Elokuva selitti myös tarinan alussa pikaisesti maailman säännöt, joten jos joku vähemmän taskuhirmuista tietävä käy katsomassa elokuvan, hänen on helpompi päästä kärryille kaikesta. Asioihin ei kuitenkaan perehdytty liikaa, niin että se alkaisi ärsyttämään ketään. Kaikenkaikkiaan Detective Pikachun maailma tuntui aidolta ja hienolta, sellaiselta jossa haluaisi päästä käymään. Musta oli myös tosi kivaa, ettei elokuvassa keskitytty hirveästi Pokemon-otteluihin, vaan päästiin näkemään ihmisten ja monstereiden yhteiseloa arkisemmisissa asetelmissa. Otteluita ei kuitenkaan oltu jätetty täysin pois, vaan niitäkin päästiin ihailemaan jonkin verran.
Elokuvasta löytyi kuitenkin myös jonkin verran epäkohtia. Kuten sanoin jo aikaisemmin, tarina ei aina ollut kaikkein paras mahdollinen ja sen nopeasti etenevä tempo hyppi välillä vähän liikaa sinne tänne. Tuntui melkein että juoni nyki itseään eteenpäin, sen sijaan että se olisi liukunut tasaisesti. Tämä ei kuitenkaan ole niin iso ongelma, kuin miltä se ehkä kuulostaa, vaan enemmänkin pikkuvika. Myöskään tarinan pahis ei ollut mikäään maailman syvällisin hahmo, mutta onneksi hän kuitenkin toimi tarinassa ihan hyvin ja häneltä löytyi motivaatiota tekoihinsa. Timin ja Pikachun rinnalla nähdään myös toinen parivaljakko, nuori toimittaja-harjoittelija Lucy Stevens ja tämän Psyduck. Lucy ei mielestäni ollut myöskään ihan niin hyvä hahmo kuin mitä olisin toivonut, mutta hieman enemmällä ruutuajalla se olisi ollut varmaan helposti korjattavissa. Psyduck sen sijaan oli yksi lemppareistani koko leffassa, ja hänen ja Pikachun kemia oli loistavaa katseltavaa. :D Muita Pokemoneja joista tykkäsin tosi paljon, olivat mm. suloiset ihanat Bulbasaurit, sekä Torterrat ja Ditto.
Yksi asia mistä mä myös tykkäsin elokuvassa kovasti, oli sen yleinen tunnelma. Se oli jotenkin... juuri niin pokemonmainen kuin pitikin. Eli suurimmaksi osaksi iloinen ja huoleton, mutta samalla yllättävän synkkä ja tunteellinen. Iloisen värikkään maailman takana piilee suuria vaarallisia voimia ja aina löytyy ihmisiä jotka väärinkäyttävät Pokemoneja, sekä niitä jotka puolustavat hirmuja heiltä. Pokemonit elävät sovussa ihmisten rinnalla, mutta niitä elää myös villinä luonnossa, omien salaisuuksiensa ja maailmojensa piirittäminä. Koko elokuvan paras kohta oli mielestäni sellainen, jossa Tim kohtaa villin Bulbasaurin. Tämä sen takia, että tarinassa nimenomaan huomautetaan Bulbasaurin olevan villi ihmisestä eroava olento, joka ei ymmärrä Timiä, mutta tämä yrittää siitä huolimatta kommunikoida sen kanssa. Se oli mun mielestä vaan jotenkin tosi onnistunut ja yllättävän syvällinen kohta, vaikkakin tosi pieni osa itse tarinaa. Mutta se toi jotenkin esiin sen mystisen taian, joka Pokemoneista on aina löytynyt. Mitä jos ne sittenkin ymmärtävät?
Kaikenkaikkiaan Detective Pikachu on onnistunut, lämminhenkinen, nopeatempoinen, mutta tunteellinen ja hauska tarina ystävyydestä, sekä perheenvälisistä suhteista. Sen huumori toimii, sen juoni toimii, sen hahmot toimivat ja se on valloittanut mun sydämen. Suosittelen Detective Pikachua kaikille jotka ovat edes hitusen kiinnostuneita siitä. Uskon että Pokemon-fanit saavat siitä kaikkein eniten irti, mutta elokuva toimii sellaisenaan myös muille ja sopii kaikille. Se on tehty ehkä enemmän aikuiseen makuun, mutten näe mikseivät lapsetkin voisi nauttia siitä huomattavasti. Nyt ei auta kuin odottaa Blu-ray-julkaisua, jotta voin alkaa tarkastella screenshotteja ja tutkia Ryme Cityn kirjavaa taustaa kaikkia mahdollisia Easter Eggejä etsien. :D
Kawan arvosana: ★★★★½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti