Alpha Sapphire Osa 1: Paluu Hoenniin

No niin! Nyt kun Pokemon täytti 20 vuotta ja Animekin jatkui, huomasin Pokemon-intoni nousevan heti ylemmäs. Sen ansiosta menin ja ostin Pokemon Alpha Sapphiren, jonka pelaamisesta olen ihan innoissani! Tähän asti peli on todella hyvä! Onhan Hoenn mun lemppariregioneita ja Emerald suosikkipelejäni. ;) Peli alkoi tosi symppiksellä vanhanaikaisella videolla, jossa professori Birch kertoi mulle tavanomaisesti vähän Pokemoneista ja niiden maailmasta. Kyseessä oli siis video jota May aka minä katselin rekan kyydissä matkalla uuteen kotiini Littleroot Towniin. Tässä alussa esiteltiin myös rekan ulkopuolista maisemaa - metsää jossa oli kaikenlaisia kivannäköisiä Pokemoneja. Tykkäsin siitä tosi paljon. :)

Viimein rekka tuli perille ja minä astuin ulos moikkaamaan äitiäni. Olikohan hän sitten kulkenut Littlerootiin jollain muulla tavalla? Varmaan mukavasti autonpenkillä, samalla kun mä sain istua pimeässä rekassa roinan seassa. :D Äitini esitteli mulle pian kotimme, jossa Machoket auttelivat meitä asettamaan huonekalut paikalleen. Pokemon Y:ssä oli hienoa että mun äidilläni oli viimein oma huone, mutta kuten vanhoissakin peleissä, tässäkin äitini näytti nukkuvan keittiössä. Voi sentään. :D

Lähdin sitten äitnini höpötysten loputtua ensimmäisenä moikkaamaan naapuriani Brendania. En muistanut ollenkaan että hän on professori Birchin poika! Hassua. Brendan vaikutti oikein mukavalta samantien, vaikka hän heittikin pettynyttä kommenttia siitä etten ollutkaan poika vaan tyttö. Kamoon Brendan, älähän nyt. Platoniset suhteet for the win! :D Nooh, seuraavaksi lähdin estimään Birchiä lähipusikoista. Pakko myöntää muuten että peli näytti jo tässä vaiheessa tosi kivalta. Littleroot Town näytti kauniilta - tykkään siitä että kun kaupunkia kuvaavia kylttejä lukee, kamera loitontaa kuvakulman kauemmas ja esittelee sillä lailla hauskasti koko paikan ylhäältä päin. Kiva yksityiskohta! :) Harmi tosin että pelasin illalla eli pelissäkin oli pimeä yö. Koitan pelata seuraavalla kerralla päiväsaikaan, jotta Hoennin kauneus näkyy entistä selkeämmin. Myös mun huonolaatuiset kuvatkin näyttävät ehkä paremmilta päivänvalossa. :D

Joka tapauksessa ensimmäisellä Routella Birch sitten huuteli apua ja oli Poochyenan jahtaama. :D Mun piti tottakai auttaa häntä valitsemalla aloituspokemonini professorin laukusta. Otin tällä kertaa Treeckon, koska viimeksi mulla oli vesipokemonina Greninja. Vaikka vihaan Torchicia (tai lähinnä sen muita muotoja), pakko myöntää että se näyttää tosi kivalta 3D:nä. Samoin Mudkip oli suloisempi kuin koskaan ennen, joten mua oikein kirpaisi etten ottanut sitä. Halusin kuitenkin tällä kertaa kokeilla uutta Pokemonia, koska Mudkiphan oli mulla jo aikoinaan Emeraldissa. Nimesin Y:ssä jostain syystä Pokemonini randomeilla englanninkielisillä nimillä, joten päätin jatkaa samaa linjaa tässäkin pelissä. Annoin poika-Treeckoni nimeksi Toby. :D

Treecko voitti proffaa härnäävän Poochyenan helposti, jonka jälkeen palasimme herran labraan juttelemaan. Hän antoi mun tietysti pitää Treeckon ja kehotti mua lähetemään Routelle 103, johon Brendan oli mennyt oman Pokemoninsa kanssa. Sinne siis! Kuljin nopeasti ensimmäisen Routen läpi, jonka jälkeen saavuin hetkessä seuraavaan pieneen kaupunkiin, Oldale Towniin. Kävin siellä Poke Martissa ja Pokemon Centerissä, jotka näyttivät tosi kivoilta! Varsinkin Pokemonkeskus oli selvästi säilyttänyt vanhan designinsa, mutta tietysti vain vähän uudemmassa ja kolmiulotteisemmassa muodossa. Huomasin tässä vaiheessa että tulen nauttimaan Alpha Sapphiren pelaamisesta valtavasti. :D

Jatkoin seuraavaksi matkaani Oldale Townista pohjoiseen Routelle 103, jossa Brendan tosiaan seisoskeli. Hän haastoi mut tietysti otteluun, jossa pääsin näkemään lisää Trochicin suloista designia. :3 Mun Treeckoni voitti tipusen helposti, jonka jälkeen palasimme yhdessä takaisin professori Birchin luokse. Hän päätti lähettää mut ja Brendanin keräämään salimerkkejä ja Pokemoneja. Ei siis muuta kuin Pokedex taskuun ja menoksi. Tykkään muuten ihan hirveästi että tässä pelissä voi samantien juosta, eikä tarvita mitään Running Shoeseja. :D Lisäksi nautin tietysti täysin voimin siitä, ettei tarvitse rullaluistella. xD Äitini hyvästeli mut Littlerootin portilla, muttei näyttänyt mitenkään erityisen huolestuneelta ja harmistuneelta mun lähdöstäni... Ei tule mullekaan ikävä, kiitos vaan. :D

Brendan opetti uuden hauskan Pokemonien pyydystystaktiikan heti Littlerootin ulkopuolella. Joku Pokemon saattaa yhtäkkiä pilkottaa esiin pensaasta, jolloin voin hiipiä sen luokse ja päästä ottelemaan sen kanssa. Ihan hauska idea, mutta välillä musta tuntuu että noita Pokemoneja ilmestyy esiin vähän liian usein. En kuitenkaan ole mikään niiden keräilijä, joten jossain vaiheessa alkoi jo ärsyttää että koko ajan kuuluu Pokemonien mölyä ja niitä törröttää esiin joka pusikossa. :D Lisäksi sain kivan uuden vehkeen, jonka avulla näen mitä Pokemoneja milläkin alueella liikkuu. Uskon että tästä on tosi paljon hyötyä ja iloa sellaisille, jotka haluavat keräillä taskuhirmuja oikein urakalla.

Brendanin höpinöiden jälkeen pääsin viimein jatkamaan kunnolla matkaani Oldale Townista vasemmalle, jossa sijaitsi Route numero 102. Siellä mua vastaan tuli ensimmäisiä Trainereita, lähinnä Youngstereita ja vanhoja kunnon Bug Catchereita. :D Oliko Kaloksessa edes ollenkaan Bug Catchereita? Tuli jotenkin sellainen muistikuva etten nähnyt niitä ollenkaan? Tykkäsin siitä että näiden kouluttajien spriteja oltiin muutettu erilaiseksi. Y:n Youngster näytti ihan erilaiselta kuin Alpha Sapphiren Youngster. Kiva yksityiskohta! :)

Kuljettuani Routen läpi ja oteltuani sadan Zigzagoonin ja Poochyenan kanssa, saavuin Petalburg Cityyn jossa isäni oli salipäällikkö. Tutkin ensin vähän paikkoja ja menin sen jälkeen juttelemaan hänen kanssaan. Isäni kertoi että hän haluaa otella kanssani jonain päivänä, kunhan kerään ensin vähän salimerkkejä taskuuni. Pian jutustelumme keskeytti paikalle tullut ujo ja vaatimaton pikkupoika Wally. En muista häntä Emeraldista ollenkaan. Mä tunnistan kyllä sen ulkonäön, mutten muista hänen rooliaan tai mitään muutakaan hänestä muuten. :S Autoin Wallya pyydystämään oman Pokemonin, vaikka hän näytti kyllä mulle miten se tehdään ihan itse. :D Hän saa tiimiinsä Raltsin. Lyön vetoa että se Mega-kehittyy jossain vaiheessa.

Wally jatkaa matkaa omaan suuntaansa ja mä omaani. Poistuin Petalburgista jälleen vasemmalle seuraavalle Routelle, joka näytti tosi kivalta. Siellä oli pensaiden lisäksi rantaa ja meri näkyi kivasti. Myös Mr. Briney ja hänen mökkinsä seisoivat merenrannassa. Sekä tietysti herran söpö Peeko-Wingull. :3 Joku rannalla seisova onkija pohti millaista merenpohjassa mahtaa olla. Varmaan aika pimeää ja hirveää. :D

Oteltuani Routella kaikkiea trainereiden kanssa, näin Petalburg Woods-nimisen metsän sisäänmenoaukon. Sen edesssä joku traineri haastoi mut vielä otteluun Zigzagoonillaan, joka näyttää edelleen ihan hirmu kivalta näissä uusissa peleissä! Mun tekee melkein mieli pyydystää Zigzagoon tiimiini ihan vaan sen takia että se näyttää niin suloiselta ja kivalta 3D:nä. :3 Petalburg Woods muistutti ulkonäöltään ja tunnelmaltaan paljon Kaloksen Santalune Forestia. Ottelin metsässä taas useiden Bug Catchereiden kanssa, kunnes törmäsin jonkinlaiseen tutkijaan. Eipä aikaakaan kun Team Aquan jäsen ilmestyi ahdistelemaan kyseistä herraa, joten mies piiloutui turvaan mun selkäni taakse. En kyllä tiedä onko 10-vuotiaan lapsen taakse meneminen järkevää tällaisella tilanteessa. :D Ehkä Pokemonmaailmassa on, koska mähän tietysti hyökkäsin Gruntin kimppuun ja kukistin hänen Poochyenansa tuosta vain.

Kiitokseksi avustani sain tutkijalta Exp. Sharen, joka toimi suureksi ilokseni samalla tavalla kuin Y:ssäkin. Eli yhden Pokemonin sijaan laite antaa pisteitä kaikille Pokemoneilleni tasaisesti. Rakastan tätä uutta Exp. Sharea! Se korvaa turhauttavan levelien noston pensaissa. :) Ennen kuin jatkoin matkaani metsästä ulos, aloin etsiä tiimini seuraavaa jäsentä. Pienen etsiskelyn jälkeen sain kuin sainkin pyydystettyä supersuloisen tyttö-Shroomishksen. :3 Olen halunnut Breloomia todella pitkään tiimiini. Vaikka mulla onkin jo ruohopokemon, ajattelin että tällä kertaa Breloom on ihan pakko saada. Ja onhan se onneksi puoliksi Fighting-tyyppiä. Annoin sienen nimeksi Becca.

Treecko oli tässä vaiheesa 15-tasoinen ja Shroomish 5-tasoinen. Astuin ulos metsästä seuraavalle Routelle - kulkuani tarkkaili toinen Team Aquan jäsen, joka näytti vakoilevan mua lähipensaikosta. Oliko hän tuijottanut mua koko sen ajan kun ramppasin puskassa etsimässä Shroomishta? Kiva tietää ettei naikkosella ollut muutakaan tekemistä. :D Astumallani Routella 104 oli kivannäköinen kukkakauppa, jonka eteen päätin lopettaa pelaamisen. Tästä tuli aika pitkä postaus tällä kertaa, mutta se ei varmaan haittaa. Lisää Alpha Sapphire-postauksia on varmasti tulossa pian! :) Tähän asti tykkään tästä pelistä todella paljon. Emerald on ollut lempipokemonpelini pitkään, mutta musta tuntuu että Alpha Sapphire nousee nyt sen tilalle. Hoenn näyttää ihanalta raikkaana uutena 3D:nä, enkä malta odottaa miltä jotkut vähän erikoisemmat paikat näyttävät (esimerkiksi aavikko tai se valtava tulivuori). Kirjoittelen tällä hetkellä myös aktiivisesti mielipidettäni kolmannen sukupolven Pokemoneista Pokedex-projektiini.