Kukaan ei ole varmaan enää tähän aikaan vuodesta kiinnostunut lukemaan kolme kuukautta sitten tulleesta Pokémon-DLC:stä, mutta mä aion silti kirjoittaa siitä vielä eräänlaisen arvion/yhteenvedon, mikä mun oli tarkoitus kirjoittaa jo *kröhöm* heinäkuussa. Hupsista. The Isle of Armor on ensimmäinen Pokémon-peliin tullut DLC, eli lisäosapaketti, joka tuo peliin täysin uuden Wild Arean tapaisen saaren, lisää vanhoja Pokémoneja, pari uutta, sekä pienen tarinan sitomaan kaiken nätiksi rusetiksi. Mutta oliko tästä lisäosasta mun mielestä mihinkään, vai viihdyinkö hyvin sen parissa? Tässä pieni yhteenveto mun kokemuksistani DLC:n kanssa:
Niin ja teksti sisältää tietty isoja spoilereita, mutta noh... se tuskin on ongelma tässä vaiheessa. :D
Uudet Pokémonit ja saari
Isle of Armor on siis nimensä mukaisesti ylimääräinen saari Galarin kulmassa, joka on pelissä valtava uusi Wild Arean tapainen alue. Eli saarella ei ole ollenkaan routeja, vaan koko paikka on yhtä isoa jatkuvaa aluetta, jossa on vapaa kameranhallinta. Tykkäsin tästä tosi paljon, koska toivoisin Pokémonin muuttuvan enemmän ja enemmän paljon vapaammin liikuttavaksi avonaisemmaksi peliksi. Mulla ei ole mikään routeja vastaan ja toivon itse asiassa että ne pysyvät Pokémonissa edelleen mukana, mutta samaan aikaan olisi ihanaa jos Pokémon-regionit olisivat täynnä metsiä, luolia ja vuoristoja, jotka olisivat Wild Arean tapaan täysin vapaasti tutkittavissa.
Isle of Armor oli mielestäni paljon pelien normaalia Wild Areaa onnistuneempi paikka, koska saaren maisemassa oli enemmän vaihtelua. Sen ansiosta myös säätilojen yllättävät vaihdot tuntuivat paljon luontevimmilta, kuin normaalissa Wild Areassa. Siellä ne olivat mielestäni aina vähän outoja - tuntui hassulta kävellä nurmikkoa pitkin sateessa, joka vaihtuikin yhtäkkiä lähes tyhjästä hiekkamyrskyksi tai lumisateeksi. Isle of Armorin lukuiset vuoret, joet ja luolat erottivat alueita paremmin toisistaan, ja saivat sen tuntumaan paljon luontevammalta kun sää yhtäkkiä muuttui. Lempialueeni oli saaren dojon lähellä oleva suo-alue, jonka maisemasta tykkäsin jostain syystä eniten. Ja siellä oli Woopereita, joten siitä valtava plussa. :D
Oli myös ihanaa nähdä vanhoja tuttuja Pokémoneja, ja yksi lempiasioitani koko lisäosassa olikin uuden Isle of Armor-Pokedexin täyttö. Saarta oli kiva tutkia, kun en tiennyt yhtään etukäteen mitä kaikkia poksuja sieltä löytyi, joten esimerkiksi nähdessäni juuri maskottipokémonini Wooperin, hymyä oli aika lailla mahdoton pidätellä. :D Vanhojen poksujen lisäksi me pääsimme myös näkemään kunnolla Galarian Slowpoken uuden kehitysmuodon, Galarian Slowbron, joka on oikein veikeä ja hauska otus. Kaikkein mielenkiintoisin Pokémon oli kuitenkin täysin uusi legendaarinen Kubfu, joka on aivan älyttömän suloinen. Pelissä näytetty pieni esittelyvideo, jossa Kubfu paljastetaan ensimmäisen kerran, oli sydäntä lämmittävän söpö. :D Myös Kubfun kehitysmuoto Urshifu on ihan kiva. Valitsin itselleni vesityyppisen Rapid Strike Style-version, koska se oli mielestäni hivenen mielenkiintoisempi designiltaan.
Tarina ja tehtävät
Vaan mitä lisäosan tarinassa sitten tapahtuu? Pelaaja saa lipun Isle of Armor-saarelle, jossa hän päätyy puolivahingossa Mustard-nimisen vanhan herran pitämälle dojolle. Ennen tätä, pelaaja kohtaa myös täysin uuden rivalin - Shield-versiossa Psychic-tyyppisiä Pokémoneja käyttävän Averyn ja Swordissa Poison-tyyppisiä Pokémoneja käyttävän Klaran. Heistä lisää vähän myöhemmin. Mustard haluaa otella pelaajaa vastaan ja laittaa hänet suorittamaan erilaisia pieniä tehtäviä, jotta tämä voi yrittää nousta dojon huipulle uudeksi... mestariksi? Totta puhuakseni en enää muista, saiko sieltä jonkun varsinaisen tittelin, mutta Mustardin päihittäneeksi dojon parhaaksi ottelijaksi on kuitenkin tarkoitus pyrkiä.
Ensimmäisessä tehtävässä pelaajan täytyy koittaa saada kiinni kolme huippunopeaa Slowpokea, jotka varastivat Averyn/Klaran dojo-univormun. Tämä oli hauska tehtävä ja lähes polkupyörän nopeudella ravaavat Slowpoket olivat todella hupaisa näky. :D Myös Slowpokejen ottelumusa oli todella hyvä! Tämän jälkeen pelaajaa kannustetaan tutkimaan uutta Isle of Armor-saarta, koska hänen tulee etsiä nippu Max Mushroom-sieniä. Tämä ei ollut kauhean mielenkiintoista ja tehtävistä ehdottomasti tylsin. Viimeisenä kolmannessa tehtävässä pelaajan täytyy otella rivaliaan vastaan Dynamax-ottelussa, mikä olisi muuten ollut kivaa, mutta harmi kyllä Pokémonini olivat ihan ylilevelisiä, mikä teki otteluista niin helppoja, että nekin olivat aika tylsiä. Tästäkin lisää myöhemmin.
Tehtävät suoritettuaan pelaaja saa Mustardilta viimein uuden legendaarisen Kubfun, joka täytyy viedä toiseen saaren kahdesta tornista - joko rannalla olevaan Tower of Watersiin tai vuorenhuipulla seisovaan Tower of Darknessiin. Se kumman tornin pelaaja valitsee, määrittää kumpaan formiin Kubfu kehittyy. Oteltuaan pelkällä Kubfulla tornin huipulle asti, pelaaja kohtaa Mustardin ja tämän oman Kubfun. Voitettuaan heidät ottelussa, Kubfun voi kehittää Urshifuksi. Otteleminen tornissa Kubfun kanssa oli ihan kivaa ja voitin Mustardin melko helposti. Tykkäsin myös että tornin sai valita itse, ja otin tosiaan vesityyppisen koska tykkään Water-tyyppisestä Urshifusta hivenen enemmän. Vesitorni kuulosti myös haastavammalta näistä kahdesta, koska toisessa tornissa olevat Dark-tyypit olisivat olleet heikkoja Kubfua vastaan, joten senkin puolesta se oli mielestäni kivempi valinta. Mä pidän haasteista. :D
Tornin jälkeen pelaaja palaa dojolle, jossa hän kohtaa Hopin! En osannut todellakaan odottaa tätä ja olin ihan innoissani nähdessäni hänet! :D Mä tiedän että Hop saa paljon vihaa niskaansa, mutta hän on yksi mun lempirivaleista, joten oli tosi kiva että hänellä oli yllättäen pieni rooli tässä DLC:ssä. Mä ja Hop lähdetään etsimään Isle of Armor-saarelta Max-hunajaa, jolla voi saada Urshifulle Gigantamax-muodon. Tämä koko tehtävä oli vähän... outo. Mä tykkäsin olla Hopin seurassa, mutta tapahtumat hänen kanssaan olivat kovin tylsiä ja jotenkin hidastempoisia. Me autetaan mm. metsässä olevaa eksynyttä Petililiä ja jahdataan Applinia, jonka jälkeen me kohdataan vielä vihainen Dynamax Vespiquen, joka pelaajan täytyy luonnollisesti päihittää ottelussa. Vespiquen pudottaa Max-hunajaa, mitä mä voin nyt antaa Urshifulleni, jonka jälkeen viimeinen tehtävä on otella täysi kuusi-vastaan-kuusi ottelu Mustardia vastaan dojon pihalla, joka käyttää omaa Gigantamax Urshifua.
Tämä Hop-osio oli mun mielestä tosiaan oikein kiva, koska tykkäsin että Hop teki paluun. Mutta samaan aikaan tehtävät hänen kanssaan olivat kuitenkin vähän tylsiä, suuresti sen takia, että Pokémon-pelit ovat edelleen kovin eh... animaatiollisesti rajallisia. Tuntuu tyhmältä olla näkemättä että Applin putoaa pelaajan päähän, ja saada sen sijaan vain musta ruutu ja teksti *tumps* tai jotain vastaavaa, jonka jälkeen Hop kommentoi että "oho Applin osui sua päähän". Meinaan kamoon Game Freak, ettekö te oikeasti voi animoida pientä sekunnin pituista cutsceneä jossa Applin oikeasti putoaa pelaajan päähän? No mutta, tästäkin lisää vähän myöhemmin. Ja muuten Hop-osio oli oikein kiva. Tykkäsin Dynamax-ottelusta Vespiquenin kanssa ja musta oli kivaa että Hop vihjaili meidän ehkä tapaavan Sonian tulevassa Crown Tundra-lisäosassa.
Isle of Armorin tarinaosuus oli mielestäni ihan onnistunut, mutta paikoin vähän turhan yksinkertainen ja tylsä. Olen kuullut monien sanovan, että tarina oli ihan liian lyhyt ja sisällötön, mutta mä en ole ihan niin vahvaa mieltä. Mun mielestä DLC tarjosi oikeastaan juuri sen verran tarinaosuutta kuin olin ajatellutkin sen tarjoavan, joten en ollut mitenkään pettynyt. Mutta olisin kyllä tykännyt, jos tarina olisi ollut vielä vähän mielenkiintoisempi ja syventynyt uusiin hahmoihin enemmän. Mustard oli ihan ok hahmo, mutta olisin mielelläni oppinut hänestä lisää, kuten myös hänen vaimostaan Honeysta ja pojastaan Hydestä. Myöskin uusi rivali oli iso pettymys, mutta jälleen kerran, puhun siitä tarkemmin myöhemmin. Kuitenkin, tarina oli mielestäni ihan ok, sellainen 3/5 tasapaksu paketti, enkä missään vaiheessa mitenkään inhonnut sitä tai ollut tylsistynyt sen parissa.
Uudet hahmot
Isle of Armor-lisäosa esitteli muutamia uusia hahmoja, joista keskeisimmässä roolissa olivat Mustard ja uusi rivali, Avery tai Klara. Mustardin kanssa oltiin paljon tekemisissä ja tykkäsin hänen hahmostaan kovasti. Olisin toivonut oppivani hänestä vielä enemmän, mikä kertoo siitä, että hahmo oli ainakin jollain lailla mielenkiintoinen. Oli hauskaa että Mustard esiteltiin sellaisena vanhana hitaana papparaisena, mutta otellessaan tosissaan, hän näyttikin voimakkaan ja ketterän puolensa. :D Lisäksi tykkäsin Mustardin tavasta pelata Pokémon Questia olohuoneessaan. xD Hänen vaimonsa Honey ja poikansa Hyde jäivät tosi taka-alalle, eivätkä jääneet mitenkään erityisesti mun mieleen.
Mun peliversio on Shield, joten sain rivalikseni Psychic-tyyppisiä Pokémoneja käyttävän Averyn. Hänen designinsa on hauska, vaikka Klara näyttää ehkä vähän paremmalta. Olen nähnyt gameplayta myös Sword-versiosta, joten pystyn vertailemaan rivaleja toisiinsa. Hassua, mutta tykkään ehkä Averysta enemmän. Hänen typerät psyyke-sanaleikkinsä olivat jollain lailla hauskoja, ja jostain syystä rivalin luonne sopi mielestäni Averylle Klaraa paremmin. Jotenkin Averysta vaan näkee, että hän on juuri sellainen itsekäs pöljäke. :D Sillä rivali on tosiaan DLC:n tarinan aikana melko ilkeä pelaajaa kohtaan ja käyttää jopa huijauskeinoja voittaakseen dojon tittelin itselleen. Mutta samaan aikaan ei ole kovin viisas. :D
Mä tykkäsin rivalin luonteesta paljon, ja olen iloinen että Game Freak antoi meille taas tällaisen toivotun "ilkeän" rivalin. Avery oli todella näsäviisas, viekas ja itsekäs, vähätteli mun taitojani vaikka hävisi koko ajan itse, yritti pidätellä mua etenemästä pysähtymällä ottelemaan mua vastaan ja oli vain kaikin puolin sellainen tyypillinen huono häviäjä, joka ei voi sietää tapaavansa jonkun itseään taitavamman. Musta oli kivaa, että Avery myös huijaa viimeisessä Dynamax-matsissaan mua vastaan, käynnistämällä (muistaakseni) Psychic-terrainin jo ennen kuin ottelu alkaa, jotta hän olisi etulyöntiasemassa. Kaiken tämän takia, mun mielestä oli valtava harmi, että rivalin rooli jäi kuitenkin lisäosassa todella pieneksi ja mitäänsanomattomaksi.
Averya nähdään vähän parin ensimmäisen dojo-tehtävän parissa, mutta sen jälkeen hän jää aika lailla taka-alalle. Rivalia vastaan voi onneksi otella myöhemmin uudestaan, mutta muuten hän vain seisoo dojossa tekemättä mitään. Olin toivonut että rivali olisi ollut tarinassa paljon enemmän mukana. Olen kuullut monien sanovan, että Averyn/Klaran olisi pitänyt lähteä pelaajan mukaan Hopin sijaan tarinaosuuden loppupuolella, niin että he olisivat saaneet enemmän aikaa hahmonkehitykselle ja ehkä jopa ystävystyneet pelaajan kanssa. Niin paljon kuin mä rakastinkin Hopia, tässä olisi mielestäni ollut paljon enemmän järkeä. Eikä meidän olisi välttämättä tarvinnut miksikään sydänystäviksi muuttua, koska on hyvä ettei pelaaja ole kuitenkaan kaikkien rakastama, mutta jonkinlainen bondaaminen olisi mielestäni sopinut tarinan lopulle loistavasti. Tosi sääli, sillä ajattelin näiden uusien rivalien olevan yksi mielenkiintoisimpia juttuja tässä DLC:ssä, mutta toisin kävi. Avery jäi todella pieneksi osaksi koko kokemusta ja tuntui vähän hukkaanheitetyltä konseptilta.Lisäosan ongelmia
En halua kirjoittaa mitään kauhean pitkää sepostusta tähän kohtaan, koska tästä aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen oman postauksensa, mutta mun on pakko sanoa muutamia asioita, jotka haittasivat mua pelatessani Isle of Armoria. Mä mainitsin jo yhden näistä ongelmista, eli sen mistä Game Freak ja koko Sword ja Shield ovat saaneet niskaansa kommentteja koko pelien elon ajan - "huonot animaatiot". En odottanut lisäosan mitenkään korjaavan Swordin ja Shieldin töksyjä animaatio-ongelmia, mutta olin toivonut salaa mielessäni, että niitä oltaisiin paranneltu vähäsen. Ajattelin, että koska DLC:ssä on vähemmän tekemistä kuin kokonaisessa uudessa pelissä, siinä oltaisiin voitu panostaa enemmän näihin animaatio-ongelmiin. Mutta ehei, silti se Applin putosi mun päähän mustaamalla kuvan ja vain Hopin kertomana, että näin tapahtui. Olisin niin toivonut, että lisäosassa olisi ollut enemmän pieniä cutscenejä, kuten se missä Kubfu esiteltiin. Esimerkiksi kohta missä Dynamax-Vespiquen hyökkää pelaajan kimppuun, näytti tosi tyhmältä, koska mitään kunnollista animaatiota ei näkynyt. Koko kohtaus olisi ollut mielestäni sata kertaa hienompi, jos siinä olisikin tullut sellainen video, missä kuva ensin hämärtyy, maa tärisee, Hop ja pelaaja katsovat hämmentyneinä valtavaa puuta, jonka oksien seasta kaivautuu esiin valtava punasilmäinen Vespiquen, joka karjuu ja imaisee pelaajan Dynamax-otteluun. Meinaan tässäkään kohdassa Pokémonia ei ollenkaan näytetä, kamera vaan zoomaa pelaajan naamaan, kuva mustuu ja siihen tulee tekstilaatikko, joka kertoo mitä tapahtui. Tämä on sellainen asia, minkä toivon kovasti muuttuvan tulevissa peleissä, ja ehkä isoin ongelmani tällä hetkellä Pokémonin kanssa. Toivottavasti te ymmärrätte mitä mä tarkotan - musta tuntuu etten osaa selittää tätä kauhean hyvin. Lähinnä mä kaipaan pieniä videoita/animaatioita/cutscenejä - mitä vain tällaisia - jotka tekisivät pelistä ja sen maailmasta heti paljon eläväisempiä.
Toinen vähän tähän liittyvä ongelma on seuraavat Pokémonit. Olin huippuinnoissani, kun tajusin Game Freakin yllättäneen meidät seuraavilla Pokémoneilla, mutta valitettavasti he onnistuivat jotenkin möhlimään senkin. Jostain syystä pelaajaa seuraavat Pokémonit toimivat tosi huonosti - ne kulkevat oudossa tahdissa, niin etteivät nopeatkaan poksut pysy aina pelihahmon perässä, tai ovat niin nopeita, että ne pysähtelevät koko ajan typerästi. Jos olette pelanneet lisäosaa tai nähneet siitä videoita, ymmärrätte varmasti mitä mä tarkoitan. Tämä vähän pilasi hienoa yllätystä, sillä tuntuu että seuraus-animaatiot ovat todella hutaistuen tehtyjä - ihan kuin Game Freak olisi vain laittanut seuraavat Pokémonit reagoivat pelihahmoon kuin villi Pokémon, mutta tehnyt pelaajan ympärille näkymättömän seinän, mikä estää ottelun alkamisen ja tämän takia poksu "törmää" pelaajaan oudosti. En tiedä onko tästä kyse, mutta siltä se mun mielestä näyttää. Tykkään ja arvostan silti, että seuraavat Pokémonit tulivat takaisin edes jossain muodossa, mutta vähän outoa miten huonosti ne toimivat. Meinaan Let's Go Pikachussa seuraavat Pokémonit oltiin toteutettu mielestäni täydellisesti, joten hassua etteivät ne onnistuneet lisäosassa kunnolla.
Sitten vielä yksi pieni ongelma lisäosan kanssa oli se, että Pokemonien levelit olivat huonosti toteutettuja. En tiedä miten jonkinlainen levelien skaalaus pelaajan tason mukaan tulisi toimimaan, mutta tietääkseni sellainen on ihan mahdollista ja sen pitäisi toimia Pokémoninkin kaltaisessa pelissä ihan hyvin. Mun tiimini oli melkein 90-levelinen, kun tulin Isle of Armorin saarelle, joten Averyn ja muiden 60-tasoiset Pokémonit eivät tuntuneet yhtään missään. Korjasin ongelmaa vähän sillä tavalla, että kokosin itselleni puoliksi uuden tiimin mitä käytin DLC:n aikana. Mutta oli se silti harmi, että esimerkiksi aloituspokémonini ensimmäinen Gigantamaxaus tuntui tosi vaisulta, kun vastuksesta ei ollut mihinkään. Toivoin kovasti, että vastustajien Pokémonien tasot olisivat olleet korkeampia, varsinkin kun monilla oli ollut sellainen käsitys, että peli skaalaisi tasot nimenomaan pelaajan käyttämien poksujen mukaan. Mutta ei kai sitten. :( Ymmärrän että se voi olla vähän rikkinäinen kokonaisuus, mutta olisin silti valinnut sen ylihelppojen matsien sijaan.
Yhteenveto
Näiden ongelmien lisäksi lisäosassa oli vielä joitain muitakin pikkuvikoja, kuten se, miten surkeasti kamera toimi välillä. Varsinkin kun liikuin polkupyörällä ja etsin Digglettejä pienistä koloista ja läheltä seiniä, pelin kamera heilui ihan miten sattuu ja välillä venyi niin oudoksi, ettei pelihahmo näkynyt kuvassa enää ollenkaan. Tämä on ehkä pieni juttu, mutta teki mieli vielä mainita sekin, koska se vaikutti pelikokemukseeni. Nämä animaatio-ongelmat, huonosti seuraavat Pokémonit ja ihan ok tasoltaan ylihelppo tarina, tekivät lisäosasta loppujen lopuksi vähän ristiriitaisen kokemuksen. Siinä oli mielestäni paljon hyvää ja yleisesti sanottuna tykkäsin siitä. Viihdyin sen parissa, rakastin pyydystelllä uusia Pokémoneja, ja nautin yksinkertaisesta tarinasta, mutta toivoin DLC:ltä enemmän. Toivoin että se olisi korjannut ongelmia, mistä Swordia ja Shieldiä haukuttiin, mutta sen sijaan DLC tuntui siltä, kuin se olisi tehty jotenkin puolikiireessä. Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla, millainen tuleva Crown Tundra tulee olemaan, ja korjaako se näitä ongelmia millään tavalla. Epäilen kovasti, mutta sittenpähän se nähdään. Kuitenkin, Isle of Armor oli kiva kokemus ja olen iloinen että pääsin pelaamaan sitä. Mun mielestä tämä lisäosien teko on edellen hyvä tapa Pokémonille, kun he haluavat pitää välivuoden, eivätkä kasata kiireellä uutta kokonaista peliä. Toivotaan että tämä on edelleen jonkinlaista kokeiluvaihetta, jotta tulevaisuudessa odottavat pelit olisivat "laadukkaampia".
Kiitos kuvista: imore.com, gamingtrend.com, samurai-gamers.com, nintendolife.com
