Pokemon-muistoja ♥

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille! Pokemonin juhlavuosi on viimein päättymäisillään. Harmi että tämä on ollut mun blogin hiljaisin ja epäaktiivisin vuosi, mutta eihän sille mahda mitään että opiskeluni ja muut suuret muutokset elämässäni sattuivat juuri tähän hetkeen. Mun mielestä tämä on ollut Pokemonin kannalta kuitenkin todella hyvä vuosi. Suurin asia mitä Pokemonille tapahtui oli varmaan Pokemon GO:n aiheuttama villitys, mikä on tuonut Pokemonin vuosien tauon jälkeen taas enemmän esille. Ainakin Suomessa. Koska ainakin mä olen nähnyt kaupoissa vaikka minkälaista Pokemon-krääsää tässä syksyn ja talven aikana, sen jälkeen kun Pokemon GO julkaistiin. Sellaista mitä en ole ikinä ennen nähnyt. Ja se on musta ihan mahtavaa! :D Ihanaa että taskuhirmut ovat saaneet mainetta jonka ne todella ansaitsevat. Lisäksi tietysti Pokemon Sunin ja Moonin julkaisu oli aika iso juttu siinä mielessä, miten erilaisia ne ovat verrattuna muihin Pokemon-peleihin, ja miten hyvin ne ovat yleisesti myyneet tai miten hyvää palautetta ne ovat saaneet monilta pelaajilta. Pokemon Moon on noussut yhdeksi mun suosikkipeleistäni, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Tällä kertaa puhun jostain vähän erilaisesta, nimittäin Pokemonin juhlavuoden päättyminen sai mut miettimään niitä aikoja kun Pokemon vasta tuli. Niitä aikoja kun mä koin Pokemoniin liittyviä asioita ihan ensimmäistä kertaa. En muista tarkalleen minkä ikäinen mä olin kun hullaannuin Pokemoniin, mutta todennäköisesti aika nuori. Varmaan joku noin 6 tai 7-vuotias. Ajattelin mainita tässä postauksessa muutamia Pokemoniin liittyviä ensimmäisiä muistojani, jotka olivat alku mun suureen rakkauteeni näitä taskuhirmuja kohtaan.

Ensimmäinen Pokemon-pelini

Monille Pokemoninpelaajille heidän ensimmäinen pelinsä on varmaan ollut monesti joku core-sarjan peli, mutta mun kohdallani on vähän toisin. Olen maininnut täällä blogissa muutaman kerran että aloitin Pokemonin pelaamisen melko vanhalla iällä, eivätkä pelit olleet tärkeitä mulle vielä lapsena ollenkaan. Johtui varmaan aika paljon siitä, etteivät mun vanhempani yleensä ostaneet mulle tai sisaruksilleni mitään kalliita juttuja ollessamme lapsia. Siksi en ikinä saanut Pokemon-peliä itselleni, mutta onneksi sellainen löytyi mun kaveriltani, jolla oli olohuoneessaan Nintendo 64. Kyseinen peli oli ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin, ja kuten tuosta alemmasta kuvasta varmaan huomaatte, se oli Pokemon Stadium 2.

Mä ja kaverini tykättiin otella Pokemon Stadiumissa toisiamme vastaan, vaikka kumpikaan ei oikeastaan tajunnut Pokemonista mitään. :D Ei me ymmärretty kunnolla heikkouksia, tyyppejä tai edes iskuja, mutta meillä oli silti pelin parissa aina hauskaa. Me pelattiin enimmäkseen sellaisia pieniä minipelejä joita pelissä oli, sen sijaan että oltaisiin vaikka yritetty läpäistä peli oikeasti läpi. :D Vaikka mä en siis hirveästi tajunnut pelistä mitään tai edes pelannut sitä kauhean usein, Pokemon Stadium 2 on silti tärkeä peli joka on lähellä mun sydäntä, koska se oli ihan ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin. Oi niitä aikoja! <3

Ensimmäinen Pokemon-korttini

Samaan aikaan nuorena kun mä seurailin Pokemon-animea, mä myös keräilin urakalla Pokemon-kortteja. Se oli sellainen juttu mitä kaikki mun kaverit tekivät - me keräiltiin ja vaihdeltiin kortteja koko ajan, ja yritettiin myös pelata niillä toisiamme vastaan, vaikka kukaan ei tiennyt pelin sääntöjä taaskaan kauhean hyvin. :D Mulla on yhä edelleen kaikki korttini tallella (tosin osa on ehkä kadonnut ajan kuluessa), ja niitä on sellainen noin 10 cm paksu pino. Ei se varmaan ole ihan hirveä määrä joidenkin mielestä, mutta kyllä se ainakin lapsena tuntui todella paljolta.

Vaan mikä mahtoi olla ihan ensimmäinen Pokemon-kortti jonka mä ikinä omistin? Se ei itse asiassa ollut tavallinen Trading Card Game-kortti, vaan sellainen animen mukana kauppoihin rantautunut keräilykortti. Tiedätte varmaan mistä mä puhun? Sain ostaa kortteja aina silloin tällöin viikkorahoillani, enkä ikinä unohda sitä kun kävin hakemassa ihan ensimmäisen Pokemon-korttipakkani kaupasta. Siitä se nörtteys alkoi. :D Aukaisin pakan heti kotona, ja ensimmäinen kortti joka kimmelsi pinon päällä oli Caterpie. Pakassa oli tietty muitakin kortteja, mutta muistan että ihan ensimmäinen kortti jonka näin ja otin käteeni, oli tuossa sivussa näkyvä Caterpie-kortti. Mä luovuin muistaakseni joskus kaikista keräilykorteistani, mutta säästin sen Caterpien, koska sillä oli mulle tunnearvoa. Jotenkin hupaisaa että se oli Caterpie, joka on monille se ensimmäinen Pokemon jonka he peleissä pyydystävät.

Ensimmäinen animejaksoni

Se mikä mut todella hullaannutti Pokemoniin nuorena oli tottakai televisiosta tullut Pokemon-anime. Pokemon oli ehdottomasti mun lempisarjani pienenä. Yritin muistaa vaikka kuinka pitkään mikä oli ihan ensimmäinen Pokemon-jakso jonka mä näin - se ei nimittäin ole animen ensimmäinen jakso, vaan sen mä näin vasta vuosia myöhemmin. Harmi kyllä en millään saa päähäni mikä jaksoista oli se ihan ensimmäinen jonka mä katsoin. Kuitenkin muistan nähneeni tosi varhaisessa vaiheessa ainakin sellaiset jaksot kuin Samurain haaste! sekä Matkalla Pokémon-liigaan! En kuitenkaan ole enää varma oliko toinen noista se ensimmäinen jakso jonka näin, vai muistanko ihan väärin. Joka tapauksessa aloin katsomaan Pokemonia aikalailla sarjan alusta, tosin muistan seuranneeni myös paljon Johto-kauden jaksoja näiden originaalien jälkeen.

Ensimmäinen Pokemon-elokuvani

Ensimmäisen Pokemon-elokuvani mä sen sijaan muistan todella hyvin, eikä sekään ollut se ihan ensimmäinen. Eka Pokemon-leffa jonka mä näin oli Spell of the Unown: Entei. Muistan kun kyseinen elokuva tuli televisiosta ja olin siitä ihan hirveän innoissani, varsinkin koska rakastin Johto-kautta, toisen sukupolven Pokemoneja ja Ashin Charizardia, joka sai kuitenkin semi-suuren roolin tässä leffassa. Tämä elokuva tulee aina olemaan lähellä mun sydäntä tämän takia, mutta myös siksi että se on musta edelleen yksi parhaista Pokemon-elokuvista. Lisäksi rakastin pienenä tämän elokuvan edellä tullutta Pikachun lyhytelokuvaa, jossa Pikachu seikkaili kaupungissa Pichu-veljesten kanssa. Muistan että sillä samalla kaverillani jolla oli Pokemon Stadium 2, oli myös tämä leffa VHS-kasettina. Arvatkaa olinko kateellinen? :D

Ensimmäinen core-sarjan pelini

Jossain vaiheessa kasvaessani vähän vanhemmaksi, Pokemon-intoni jostain syystä laski aika lailla. Mä pidin yhä Pokemonista, mutten ollut enää oikeastaan tekemisissä sen kanssa mitenkään. Kuitenkin kuten vanhat blogin seuraajat ehkä jo tietävät, mä hullaannuin Pokemoniin kunnolla uudelleen vanhemmalla iällä, noin 14-vuotiaana. Silloin mä päätin pelata ensimmäistä kertaa ihan oikeaa Pokemon-peliä, joista ensimmäinen oli Pokemon LeafGreen. Samoihin aikoihin mä aloin myös katsoa animea uudelleen, jonka jälkeen olen pysynyt voimakkaana Pokemon-fanina tähän päivään asti. Intoni taskuhirmuja kohtaan on vain kasvanut LeafGreenin pelaamisen jälkeen, joten olen todella kiitollinen että päätin kokeilla sen pelaamista. Kiitos kuuluu isoveljelleni, joka houkutteli mut pelaamaan sitä.

Kaikenkaikkiaan Pokemon on mulle tottakai tällä hetkellä todella tärkeä ja iso asia, joten olen tosiaan hyvin iloinen että nämä taskuhirmut ovat osa mun elämääni. On ihanaa muistella niitä aikoja kun hullaannuin poksuihin ensimmäistä kertaa, enkä malta odottaa että pääsen muodostamaan lisää Pokemon-aiheisia muistoja. Oikein paljon onnea Pokemonille 20-vuotisjuhlansa kunniaksi ja oikein hyvää uutta vuotta vielä teille kaikille lukijoille!!

Train on.

Pokemonien erikoisia kokoja

Heipskukkuu taas pitkästä aikaa!

Toivoin että joululoma olisi tuonut mulle enemmän aikaa kirjoitella blogiin, mutta eihän tässä meinaa joulukiireiden keskellä löytää aikaa tietokoneelle ollenkaan. Harmin paikka... Päätin kuitenkin kirjoittaa teille tänää postauksen, joka on välillä jotain muuta kuin Suniin ja Mooniin liittyvää. Tämä on aika yleinen aihe ihmetellä, mutta ajattelin että haluan silti kirjoittaa tästä muutaman sanan. Nimittäin Pokemonien yllättävistä pituuksista tai korkeuksista - kumpi sana nyt tuntuu luontevammalta. Yleisin tapa jolla mä arvioin jonkun Pokemonin kokoa on yleensä animen mukaan, tai sen mukaan mihin eläimeen kyseinen taskuhirviö perustuu. Jos näen vaikkapa Rapidashksen, kuvittelen sen olevan suunnilleen hevosen kokoinen. Tai jos näen Vulpixen, arvioin että sen koko on lähellä kettua. Pokemonien kokojen virallinen tiedonlähde, Pokedex, on kuitenkin usein vähän eri miltä asioista. Edes anime ei aina seuraa sen tietoja, koska jotkut niistä ovat vaan eh... tosi pielessä. Vilkaistaan muutamia esimerkkejä joita mä olen pitkään ihmetellyt:

Ensimmäisenä tulee mieleen Bellossom. Joo, onhan se ulkonäöltään aika lailla kukka, mutta kuvittelin sen aina silti jostain syystä suuremmaksi mitä se on. Bellossomin korkeus on vaivaiset 40cm, eli ei edes puolta metriä! Ehkä joillekin tässä ei ole mitään ihmettelemisen aihetta, mutta musta Bellossom tuntuu oudon pieneltä. Toinen vähän samaa kokoluokkaa oleva Pokemon jonka kuvittelin suuremmaksi on Meowstic. Sen koko on 60cm, joka kuulostaa tavallaan ihan luontevalta, mutta jos sen laittaisi mun viereen seisomaan, se jäisi silti aika paljon matalemmaksi kuin mitä kuvittelin. Kuvitelkaa muuten Meowth seisomaan Meowsticin ja Bellossomin viereen. Osaatteko arvioida kumman kokoinen Meowth on enemmän? Jos sanoitte Meowstic, se on väärin. Meowthin korkeus on nimittäin sama kuin Bellossomin eli 40cm! Näinpä myös Meowth on alle puolenmetrin korkuinen! Seistessäni vieressäni, Meowth olisi ehkä juuri ja juuri mun polvenkorkuinen. Outoa... o_o Tämä tekee Meowthista samankorkuisen myös esimerkiksi sellaisten Pokemonien kanssa kuin Hoppip, Wooper ja Vanillite! En olisi ikinä uskonut. :D

Pokemoneista löytyy myös vähän suurempia olentoja, joita moni luulisi varmaan vielä suuremmaksi kuin mitä ne itse asiassa ovat. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni vaikkapa Lucario, jonka korkeus on 120cm. Mun 6-vuotias kummityttöni on kohta Lucarion kokoinen! Pakko myös mainita että Lucario jakaa kokonsa Vivillonin kanssa. Jotenkin hassua. :D Toinen suurikokoisempi Pokemon jonka oikea korkeus yllättää mut on Nidoking ja Nidoqueen. Näen silmissäni että näiden kahden kuuluisi olla mua suurempia (oma pituuteni on noin 165cm), mutta ehei! Nidoking ja Nidoqueen ovat korkeudeltaan vaivaiset 140cm ja 130cm. Larvitar muuten painaa heitä enemmän...

Seuraavaksi vilkaistaan Ponytaa ja Blitzleä. Kyseessä on poni ja seepra, joten voisi kuvitella että niillä riittää korkeutta. Ponyta on kuitenkin vain metrin korkuinen ja Blitzle 80cm. Näillä kahdella ratsastaminen jää siis haaveeksi. :D Ymmärrän ettei vaikkapa Blitzle ole ihan oikean seepran kokoinen, koska se on tavallaan vauvaseepra, mutta on se silti aika pieni. Blitzlen kanssa samankokoisia muita Pokemoneja ovat esimerkiksi Sentret, Spheal ja Skorupi. Raichu ja Azumarillkin ovat muuten 80cm korkeita, mikä tuntuu musta hitusen liian matalalta. Pakko myös mainita että Ponytan kanssa samankorkuinen Pokemon on Ledyba. Eli leppäkerttupokemon... Jotenkin huvittavaa. :D

Yksi harmillisen pieni Pokemon on Charizard - luulisi että se on suurikokoinen lisko jolla voi lentää, mutta todellisuudessa raukkaparka on vain 170cm korkea. Olen siis aika lailla samankorkuinen Charizardin kanssa. En usko että se jaksaisi lennättää mua mihinkään. D: Blastoise on sitäkin matalampi, vain 160cm korkea. Swalot on muuten Blastoisea korkeampi (huh mikä mörkö!). Samoin myös Venusaur, jota ainakin mä luulin Kantostarttereista matalimmaksi. Lähinnä siksi että se seisoo neljällä jalalla. Venusaur on kuitenkin kaksi metriä korkea, eli suurempi kuin Charizard tai Blastoise. Tai Garchomp ja Hydreigon...

Pokemonien koot yllättävät myös toisinpäin, eli joku taskuhirmu onkin huomattavasti odotettua suurempi. Minkäkokoiseksi kuvittelisit esimerkiksi Arcaninen? Onhan sillä kokoa, mutta uskoitko sen olevan 190cm, eli lähes kaksi metriä korkea? Mut se ainakin yllätti! Arcanine on myös Blastoisea ja Charizardia suurempi. Sillä osuisi asunnossani melkein pää kattoon! Toinen yllättävän kookas olento mulle on Lapras, joka on 2,5 metriä korkea. Toki Lapraksen kuuluu olla suuri jotta se voi kuljettaa ihmisiä selässän, mutta musta 2,5 kuulostaa siltä oudon korkealta. Sen pää ainakin hipoisi huoneeni kattoa. Yksi yllättävimmistä korkeuksista on mun kohdallani kuitenkin Furret, jonka kuvittelin sellaiseksi pieneksi karvaolennoksi jonka saa vaikkapa olkapäälle istumaan. Mutta sellainen ei todellakaan onnistuisi, sillä Furretilla on korkeutta 180cm! Tämä tekee siitä mm. Regirockia, Heatrania, Empoleonia, Gardevoiria ja Metagrossia suuremman! :DD Toinen varsin yllättävä tapaus (ja eräänlainen klassikkoesimerkki Pokemonien oudoista korkeuksista) on Dunsparce - olento jonka luulin olevan pieni ötiäinen jota voi vaikka kantaa sylissä, mutta se onkin 1,5 metriä korkea, ollen näin samankokoinen mm. Salamencen, Darkrain ja Samurottin kanssa. Voi kauheeta... En halua ikinä törmätä Dunsparceen. :D

Kahdella tukevalla jalalla seisovan Pokemonin korkeus on helppo mitata ja arvioida, mutta jalattoman Pokemonin kanssa se voi olla hankalampaa. En olisi kuitenkaan ikinä voinut kuvitella, että pikkuinen söpö Dratini onkin 180cm pitkä! Jos mä makaisin Dratinin vieressä lattialla, se olisi mua pidempi. o_o Kaksi metriä pitkä Ekans voisi myös makoilla meidän vieressä, mutta sen koko näyttäisi musta ihan normaalilta. Arbok sen sijaan on ihan toista maata, ollen peräti 3,5 metriä pitkä! Hrrr... Jotenkin karmivaa. Tämä tekee Arbokista pidemmän kuin Serperior! Vaan entäs sitten Milotic? Se on varmasti suurempi kuin Arbok, mutta silti sen pituus 6,2m on aika yllättävä.

Vaikka tiedänkin nyt monien Pokemonien yllättävän (tai peräti järkyttävän) koon tämän postauksen ansiosta, haluan silti luottaa enemmän animen kokoihin. En nimittäin halua enää koskaan kuulla Furretin olevan mua korkeampi, tai että Charizard on niin pieni ettei sillä voi lentää. :D Tuleeko teille mieleen jotain Pokemonia joiden koko yllätti teidän täysin? Kertokaa ihmeessä kommenteissa!