Heippa kaikille! Tai siis... teille muutamalle jotka täällä ehkä vielä vierailevat...
Mä olen vähän surullinen.
Kun aloitin The Blue Salamander-blogin pidon, olin siitä tosi innoissani ja olin ihan varma, että jatkaisin tänne kirjoittelua ainakin kymmenen vuotta, ehkä enemmänkin! Mä rakastan kirjoittamista, mä rakastan Pokémonia, mä rakastan hypettää kaikkea uutta mistä olen innostunut ja jakaa mielipiteitäni mulle rakkaista asioista, sekä kirjoittaa niistä arvosteluja. Sen takia mua harmittaa niin hirveästi, mitä tälle blogille on käynyt.
Vaikka todellisuudessa, tälle blogillehan ei ole käynyt mitään, vaan jotain on tapahtunut mulle. Mä kärsin ongelmasta, mikä on nykypäivänä ihan liian yleinen, varsinkin mun ikäisillä nuorilla aikuisilla. Olen varma, että jotkut teistä lukijoistakin kamppailee näiden asioiden kanssa ja on varmaan osannut lukea rivien välistä, että mulla on sama ongelma. Olen jo muutaman vuoden puhunut tällä blogissa siitä, kuinka mulla ei ole aikaa tai energiaa kirjoittaa tänne. Se on ollut mun suurin syy blogin epäaktiivisuuteen jo muutaman vuoden ajan. Tämä "ajan ja energian puute" on kuitenkin vain mun lievä tapa tarkoittaa uupumusta, ahdistusta, masennusta ja stressiä - välillä sitä ei tiedä itsekään mistä näistä kärsii.
Mutta! Älkää olko musta huolissanne! Mulla menee tällä hetkellä itse asiassa ihan hyvin. :) Mähän olen aina jankuttanut sitä, miten optimistinen mä olen ja herkkä innostumaan kaikenlaisista pienistäkin asioista. Olen yhä sellainen. :D Silti, kaikella on rajansa, ja mun jaksamismittari on ollut laskussa siitä asti, kun blogini aktiivisuus alkoi kunnolla hidastua. Olen myös luonut tämän blogin kanssa eräänlaisen inhottavan oravanpyörän - olen ollut uupunut, joten olen kirjoittanut vähemmän. Ja koska olen kirjoittanut vähemmän, se on alkanut harmittaa. Ja koska se on harmittanut, se on alkanut stressaamaan. Ja koska se on stressannut, olen jaksanut kirjoittaa entistä vähemmän. Ja sen kautta olen alkanut arvostella niitä postauksia, joita jaksoin kirjoittaa. "Ei tämä ole tarpeeksi hyvä." "Ei tästä tajua mitä mä yritän sanoa." "Ei tämä riitä." "Tästä ei tullut sellainen kuin mä olin tarkoittanut". Nämä lausahdukset ovat mulle tuttuja, kun olen koittanut pitää tätä blogia hengissä väsyneenä. Surullisinta tällaisissa ajatuksissa on kuitenkin se - oli henkilö tai aihe mikä tahansa - että kukaan ei todennäisesti ajattele näin. Kukaan, paitsi sinä itse.
Tämä saattaa ehkä antaa sellaisen kuvan, että mä olen ollut kauhean surullinen nimenomaan tästä blogista ja puhun kuin tänne kirjoittelu olisi mulle joku maailman tärkein ja vakavin asia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan stressini tästä blogista on loppujen lopuksi ollut tosi pientä. Mä tiedän, että tämä on vain hupsu paikka missä mä kerron kirjavasta pelisarjasta josta tykkään. Mutta musta tuntuu kuitenkin siltä, että te lukijat ansaitsette tietää nämä mun ajatukset. Ja haluan myöskin tuoda jaksamiseen liittyviä asioita vähän esille, koska niistä puhuminen on tärkeää. Jos teistä kenelläkään on ollut tällaisia samankaltaisia ajatuksia, muistakaa ettette ole yksin ja apua kannattaa hakea. <3
Mutta, aika tulla tämän postauksen pointtiin, minkä ehkä osaatte päätellä tuosta otsikosta. Mä olen rakastanut tätä blogia ja rakastan edelleen, mutta mun tilanteeni on nyt sellainen, etten pysty kirjoittaa tänne. Tämä harmittaa mua ihan hirveästi, koska mulla oli tosi paljon suunnitelmia uusiin postauksiin ja muihinkin isompiin juttuihin. Tietäisittepä miten monta keskeneräistä postausta mulla roikkuu auki, sellaisiakin joita yritin lähteä kirjoittamaan ja vuosia sitten. Ja mulla oli jossain vaiheessa ajatuksena jopa tehdä tänne videoitakin, joissa puhun ja pelaan eri Pokémon-pelejä! Mutta en vaan saa niitä tehtyä. Pokémonista kirjoittaminen, asia mitä olen aina rakastanut kaikki nämä vuodet, ei vaan tuo mulle enää samalla tavalla iloa, noista yllämainitsemistani syistä. Mutta mä aion silti jättää oven raolleen, enkä sulkea sitä kokonaan. Ehkä jonain päivänä joskus tulevaisuudessa, mä yllättäen palaan tänne. Ehkä mä joskus keksin tehdä tällä blogilla jotain muuta. Jotain vähän pienempää. Mutta sitä ei kannata jäädä odottamaan. Tällä hetkellä, tänä päivänä, tämä postaus on toistaiseksi viimeinen. The Blue Salamander vaipuu nukkumaan.
Sitä ennen, mä haluan kumartaa valtavan kiitoksen teille lukijoille. Olitpa sitten aktiivinen vierailija, tai eksynyt tänne vain yhden kerran lukeamaan mun löpinöitä - KIITOS! <3 Kiitos ihan jokaiselle, jotka olette jättäneet tänne kommentteja vuosien varrella. Te saatte oman erityiskiitoksenne! Toivon, että The Blue Salamanderista on ollut kaikille vierailijoille iloa. Koska hymyn tuominen - sellaisen leveän mikä Wooperilla on - on aina ollut tämän blogin ykköstarkoitus. Siksi tämän sivun osoite on woopersalamander, siksi bannerissa on maskottina Wooper. Koska mä haluan levittää hymyä ja iloa kaikille Pokémonista tykkääville!
Ehkä me törmäillään vielä joskus, ehkä mä kirjoitan tänne vielä joskus jotain. Mutta jos en koskaan palaa, niin kiitos vielä kerran, heippa kaikille ja oikein ihanaa alkavaa uutta vuotta 2022! <3
