Näkemiin Alola! Sun & Moon-kauden loppu 🌸

Postaus sisältää joitain juonipaljastuksia animesta!

Pokémon-animen Sun & Moon-sarja on saanut viimein päätöksensä, joten ajattelin koittaa kirjoittaa kyseisestä kaudesta vähän ajatuksia. Tämä kausi on ollut alusta loppuun melko vihattu, ja se jakoikin alkaessaan Pokemon-fanikunnan jollain lailla puoliksi. Nykyään kuitenkin huomaan, että tosi monet ovat onneksi antaneet tälle kaudelle mahdollisuuden, ja alkaneet seurata sitä ja tykätä siitä! Kaikista ihmisistä mun on tavallaan ironista sanoa näin, koska olin itsekin tosi skeptinen, kun SuMo-kaudesta näytettiin ensimmäiset kuvat ja traileri. En tykännyt sen oudosta tyylistä yhtään, enkä pitänyt ajatuksesta ettei Ash matkusta ympäri regionia, vaan pyysttelee koulussa. Halusin kuitenkin katsoa ja kokea sarjan tästä huolimatta, ja olen tosi iloinen että tein niin, sillä tämä SuMo-kausi on noussut yhdeksi suosikeistani! Vaan mikä siitä sitten tekee niin hyvän ja mitä siinä olisi ollut parannettavaa? Katsotaan jos mun vaikka onnistuisi pukea ajatukseni sanoiksi. :D

Mainitsen heti ensimmäisenä sen, että oikeastaan ainoa iso huono puoli tässä kaudessa oli mun mielestä se, että siinä oli ihan liian vähän otteluita. Monet jaksot tuntuivat turhilta fillereiltä, ja koska mitään saliotteluita ei ollut, Ashia näkyi harvoin harjoittelemassa/ottelemassa Pokemoneillaan, ainakaan tosissaan. Monet hänen ottelunsa esim. Kiawea vastaan oltiin myös usein katkaistu niin, että siitä nähtiin vain osa (minkä toisaalta ymmärrän, koska ei kukaan halua nähdä heidän kahden ottelua samojen parin poksun kanssa uudestaan ja uudestaan). Samaan aikaan kuitenkin kun taas otteluita vihdoin nähtiin, ne olivat UPEITA!

SuMo-kauden rumana pidetty pelkistetympi piirrostyyli antoi hahmoille ihanan vapauden liikkua paljon sulavammin ja ilmeikkäämmin ...ilmeekkäämmin? Mikä siis vaikutti myös otteluiden vauhtiin ja tyyliin. Kaiken huipuksi, kauden piirrosjälki ei edes ole mitään huonoa! Tai ei ainakaan sen jälkeen, kun sitä on katsonut sata jaksoa. Välillä ihan viime aikoina kun näen edelleen ihmisten nurisevan siitä, en voi muuta kuin nauraa vähäsen. Lähinnä sen takia, että noh... ensinäkin aihe on tosi kulunut ja toivon ihmisillä olevan parempaakin tekemistä, mutta myös sen takia, ettei sitä tyyliä edes tavallaan enää huomaa. Tai siis toki sen näkee eroavan aikaisemmista kausista, mutta ainakaan mä en enää erota sitä mitenkään super-erilaisena, vaan olen jo ihan tottunut siihen. Saikohan kukaan tästä taas mitään selvää? Yritän kai sanoa, ettei se näytä enää niin oudolta kuin aluksi, joten tuntuu hassulta nähdä ihmisten kiinnittävän siihen huomiota, kun itse pidän sitä jo ihan normaalina.

SuMo-kauden piirrostyyli sopii myös kauden tunnelmaan tosi hyvin, varsinkin lähes joka jaksossa humoristisella tavalla animoidut kohtaukset, jossa hahmojen ilmeet ovat tosi ekstriimejä. Lempparini on varmaan se, kun Ash muuttuu kirjaimellisesti tuhkakasaksi. xD Mulla tulee näitä kohtia varmasti ikävä, koska uskon ettei tulevalla Galar-kaudella nähdä enää vastaavia juttuja.

Toinen Sun & Moon-sarjan ongelma oli mun mielestä se, että välillä päähenkilöiden lukumäärä aiheutti ongelmia. Varsinkin sarjan alussa, Ashin yksittäiset luokkakaverit eivät saaneet mielestäni ihan niin tasaisesti ja tarpeeksi huomiota kuin olisin halunnut. Onneksi tämä parani loppua kohten, mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei Mallow-parka kehittynyt muiden hahmojen kanssa läheskään yhtä paljon ja Sophoclesen kehitys tapahtui liian hitaasti ja liian lopussa. Tästä huolimatta, kausi hoiteli suuren kasan päähenkilöitä onnistuneesti ja koko Alola-sarjan hahmokaarti muodosti yhden valtavan toimivan perheen. Ash, hänen luokkakaverinsa, professori Kukui, Aether Foundationin väki, ja jopa kahunat esiintyivät sarjassa sopivan säännöllisesti, niin että jokainen pääsi vuorollaan esille. Team Skullia olisi voinut näkyä enemmänkin, mutta heidänkin (ja Guzman varsinkin) tarina sai tosi hyvän ja tyydyttävän päätöksen.

Koska mulla olisi ihan hirveästi hyvää sanottavaa tästä kaudesta, sen sijaan että kirjoitan pitkän tylsän romaanin aiheesta, luettelen joitain pieniä juttuja, joita arvostin sarjassa erityisesti:

Ashin luokkakaverit. Mainitsin heistä jo sekuntti sitten, mutta haluan vielä sanoa itse hahmoista sen, että kaikki heistä olivat mielestäni kuitenkin onnistuneita. Kaikki olivat erilaisia, omilla selkeillä persoonillaan ja unelmillaan. Kiawe oli oiva rivali Ashille ja omasi hervottoman intohimoisen luonteen. Lanassa on tosi paljon potentiaalia taitavaksi ottelijaksi ja hän olikin lempihahmoni. Hänen Popplionsa ansaitsi kehittyä Primarinaksi asti. Sophocles oli paikoin vähän taka-alalla, mutta loppua kohti hänkin nousi paremmaksi hahmoki, saadessaan Z-rannekkeen ja kehitettyään Charjabuginsa. Mallow oli mielestäni hahmona huonoin, enkä ymmärrä miten hänen Bounsweetinsä kehittyi niin helposti, mutta hänen perhekeskeinen tarinansa löysi sarjasta oman paikkansa. Lillie kehittyi varmaan eniten, Pokemoneja pelkäävästä prinsessasta itsevarmaksi persoonaksi, sydän täynnä rakkautta läheisilleen ja Pokemoneilleen. Lillien arkki koko sarjan läpi oli suosikkini, aina Nihilego-Lusaminesta Magearnan herättämiseen ja isänsä etsimiseen saakka.

Ashin rivalit. Gladion oli yksi lempihahmoistani animessa ja hänen ottelunsa Ashia vastaan olivat aina mielenkiintoista katsottavaa. Rakastan heidän Lycanrocien välistä kilpailuhenkistä suhdetta, ja sitä kuinka juuri nämä koirelit ottivat yhteen Pokemonliigan finaalissa. Upeaa! Gladion on myös mainio hahmo sen takia, että hän on mun kanssa yhtä lailla kyllästynyt Ashin bullshitteilyyn, ja kyseenalaistaa miksi juuri hän on niin spesiaali, että saa Tapu Kokolta Z-rannekkeen ja omaa uniikin Dusk-Lycanrocin ynnä muuta vastaavaa. Parasta ikinä. :'D Myös Hau oli oiva rivali, vaikka saikin paljon vähemmän ruutuaikaa.

Tätä sivuten on kai pakko mainita myös se, että Ash voitti kerrankin rivalinsa ja täten koko Pokemonliigan!! Tämä oli tottakai hieno saavutus, mutta samaan aikaan se tekee mut jostain syystä vähän ristiriitaiseksi. Ehkä sen takia, että se tuntuu melkein fanserviseltä, ihan vain sen takia, että ihmiset olivat niin suolaisia Ashin häviöstä edellisellä kaudella. Legendaarista se kuitenkin on!

Professori Kukui. Kerrankin regionin professori on saanut suuren roolin animessa ja on kaikenhuipuksi tosi hyvä hahmo! Rakastin Kukuita melkein aina kun hän tuli ruutuun ja oli ihanaa miten hänestä tehtiin eräänlainen isähahmo Ashille. Rakastan myös sitä, että hän meni naimisiin Burnetin kanssa. (Just let me ship it, okay?) Ashin ja Kukuin ottelu Pokemonliigan jälkeen, on mielestäni yksi upeimmista otteluista koko animessa. Samoin heidän hyvästelynsä viimeisessä jaksossa. Nenäliinojahan siinä kaivattiin. :'(

Ashin Poipole. Poipolen koko tarina oli mielestäni tosi onnistunut. Yleensä en tykkää, kun Ash saa tällaisia spesiaaleja Pokemoneja "hoitoonsa", esim. en tykännyt Nebbystä jostain syystä läheskään yhtä paljon. Mutta Poipolessa oli jotain, mikä sai mut ihastumaan siihen. Sillä oli suloinen luonne ja rakastin miten se kommunikoi piirtämällä kuvia. Myös Poipolen hyvästely vaati nenäliinoja. :'( Olin myös positiivisesti yllättynyt, kun se palasikin kehittyneenä ottelemaan Ashin kanssa liigassa! Upea Pokemon upealla arkilla!

Guzma. Kuten Poipolenkin, myös Team Skullin johtajan, Guzman, arkki oli hyvin tehty ja nautin siitä täysillä. Jotenkin hienoa, että tällainen ilkeä epäreilu hahmo muuttuu yhden jakson aikana tosi sympaattiseksi, kun saimme hänen taustastaan vilauksia Pokemonliigan aikana. Hänen ottelunsa Ashin kanssa oli hieno ja musta oli kivaa, että Guzma + Team Skull näkyivät sarjan viimeisen jakson lopputeksteissä, lukien heidät siten mukaan Ashin valtavaan Alola-perheeseen.

Bewear ja Rakettiryhmä. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna, Rakettiryhmä oli ehkä parhaimmillaan tällä Alola-kaudella, ja heidän suhteensa Bewearin kanssa oli parasta koskaan. Jessien Mimikyu ja Jamesin Mareanie olivat yksiä lempipokemonejani, joita kaksikolla on ollut, ja hassua kyllä, niiden ja Bewearin hyvästely viimeisessä jaksossa kosketti mua kaikista eniten. Tuntui vain mahtavalta nähdä Rakettiryhmä kerrankin niin onnellisena, mitä he SuMo-sarjassa olivat.

En halua jaaritella aiheesta tämän enempää, koska en tosiaan halua kirjoittaa tästä mitään valtavaa kirjaa. Mutta yleisesti sanottuna rakastin sarjaa tosi paljon, ja sen eloisat iloiset hahmot, mahtavat musiikit, kiva piirrostyyli, hienot ottelut ja kaikinpuolin ihastuttava lämminhenkisyys nostivat sen tosi korkealle mun suosikkilistallani. Olen tosi innoissani uudesta alkavasta Galar-sarjasta, mutta Alolaa tulee kyllä ikävä. Paljon ikävämpi mitä olen tuntenut monia muita Pokemon-kausia kohtaan. En tiedä mikä siinä on, mutta Alolan on selvästi onnistunut valloittaa mun sydän, paitsi animella, myös Pokemon Moonilla, joka on yksi lempipeleistäni. :D Saa nähdä miten ylös Galar tulee yltämään, enkä malta odottaa mitä sillä on näytettävänään!

Nyt on kai kuitenkin sanottava alola, Alola! (Vai onko "alola" vain tervehdys???)