Pokémon Sword & Shield - alkufiilistelyä

Ei sisällä suuria juonipaljastuksia, mutta mainitsen juttuja pelin alusta!

Vihdoinkin ne ovat täällä! Uusimmat Pokemon-pelit, joita mä olen odottanut kuin kuuta nousevaa - Pokémon Sword ja Pokémon Shield. Itse valkkasin Shield-version, lähinnä sen takia, että Sword ja  Zacian tuntuvat olevan suositumpia, joten mun kävi Zamazentaa sääliksi. :D Olen pelaillut peliä nyt pari päivää ja halusin kirjoittaa siitä, sitten kun voitan ensimmäisen saliotteluni. Jonka olen nyt viimein tehnyt. Tässä pelissä ensimmäiseen saliin on pitkä matka, mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin tykkäsin siitä kovasti!

Vaikka Sword ja Shield ovat saaneet paljon arvostelua faneilta, lähdin pelaaman positiivisin avoimin mielin. Aloitin pelin, valitsin startterini, sain Pokedexin ja lähdin matkaan, ylitin Wild Arean, kohtasin suurkaupunkeja, luolia ja peltoja, saavuin ensimmäiselle salille, ja nautin koko matkasta ihan täysillä! Toistaiseksi en ole löytänyt pelistä mitään kauhean negatiivista sanottavaa, vaan olen ollut positiivisesti yllättynyt. Tässä muutamia syitä miksi:

Peli on tosi kaunis! Kyllä, mä olen sitä mieltä, että tämä peli näyttää kauniilta! Vaikka Swordia ja Shieldiä on arvosteltu paljon huonosta graafisesta tyylistään, sekä uudelleen käytetyistä tylsistä animaatioista, mun mielestä Galar on ollut tähän asti tosi hienoa katsottavaa. Toki ongelmiakin on, eikä kaikki näytä ihan niin hienolta - esim. Wild Area ja sen surullisenkuuluisat puut, eivät totisesti ole mitään maailman kauniimpia ilmestyksiä. Samoin hahmojen hidas renderöityminen ja ilmestyminen ruutuun on välillä ärsyttävää, ja vaikka osa Routeista ja kaupungeista ovat reheviä ja aurinkoisia, osa paikoista ovat myös tosi paljaan näköisiä ja siten kääntyvän väkisin ei-niin-hienon puolelle. Yksi näistä paikoista on juurikin se Wild Area, joka näyttää silti paremmalta, mitä mä trailerien perusteella pelkäsin. Mutta ruma tämä peli ei ole, ei sitten alkuunkaan! Myös ottelut ovat tosi hienonnäköisiä, uudelleenkäytetyistä animaatioistaan huolimatta. Itse Pokemonit näyttävät mielestäni parhailta mitä ne ovat koskaan olleet. Ainakin siis 3D-malleina.

Tähän asti pelin tarina on myös ollut hyvä, vaikkakin itse juoneen ei selvästi ole vielä päästy. Olen kuullut, että Swordin ja Shieldin lupaavalta vaikuttava tarina muuttuu huonoksi ja tylsäksi, mutta saa nähdä mitä mieltä mä tulen olemaan siitä. Toistaiseksi asiat ovat ainakin vielä hyvin. Lempparikohtani pelissä on ehdottomasti ollut ihan sen alku, kun pelaaja ja Hop vierailevat sumuisessa metsässä. Oh my Arceus se musiikki siellä! <3 Tykkään kovasti myös monista pelin hahmoista. Pelkäsin Hopin olevan liian lähellä Hauta luonteeltaan, mutta he ovat oikeastaan ihan erilaisia. Hop on ollut mielestäni hyvä rivali - ystävällinen, mutta selvästi voittoonpyrkivä ja tuntuu olevan koko ajan vähän mua edellä. Bedeä ja Marnieta ei ole vielä näkynyt hirveästi, mutta ainakin Bede on selvästi vihdoin uusi rivali, joka on töykeä pelaajaa kohtaan ja haluaa vain ja ainoastaan voittaa. Marnie vaikuttaa ystävällisemmältä, mutta samalla tosi mielenkiintoiselta. Toistaiseksi molemmat, Marnie ja Bede, vaikuttavat lupaavilta, mutta saa nähdä miten he lopulta nivoutuvat juoneen.

Sen sijaan pelin uusi pahistiimi, Team Yell, ei ole edelleenkään vakuuttanut mua. Heitä on nähty vasta pari kertaa, eivätkä he tunnu olevan Team Skullin gruntteja pahempi uhka. He tuntuvat enemmän pieniltä kiusankappaleilta, kuin miltään valtavalta rikollisorganisaatiolta, mutta toistaiseksi se on mulle ihan ok. Heti alussa voi kuitenkin huomata, että heillä taitaakin olla suurempaa tekemistä juonen kanssa, jos pitää Motostokessa silmät ja korvat tarkkana.

Me tiesimme jo kauan ennen pelien julkaisua, että Galarissa saliottelut ovat suurempi asia kuin missään muualla. Ja se on kyllä käynyt toteen! Salien päihittämisestä puhutaan koko ajan todellisena isona haasteena, ja mä rakastan sitä etten minä ja mun rivali ole ainoita jotka koittavat haastaa ne. Sen sijaan joka puolella Galaria on paljon kouluttajia, jotka puhuvat saliotteluista ja niihin osallistumisesta. Lisäksi Motostokessa tapahtuva salisesongin avajaisjuhla oli täynnä ottelijoita ja itse salien läpäisyä pidetään nimenomaan valtavana juttuja. Niihin ei saa edes osallistua ilman suosittelijaa! Itse salit ovat valtavia ottelukenttiä, joissa on suuri yleisö, ja saliotteluihin tulee pukeutuakin viralliseen univormuun omalla numerolla. Itse valitsin numeron 626, koska olen suuri Disney-fani. :D Mistä en kauheasti tykännyt, on ennen saliottelua tapahtuvat tehtävät, joka ensimmäisen salin perusteella muistutti mua vähän Alolan haasteista. Toivoin että tämä sukupolvi olisi jättänyt salia ennen olevat puzzlet kokonaan pois, koska ne ovat jostain syystä aina ärsyttäneet mua. Mutta näemmä niin ei taida käydä. Haluaisin vain otella muutamaa kouluttajaa vastaan ja se siitä, mutta eipä se nyt maailmaa kaada ja ehkä mielipiteeni jopa muuttuu, kun näen loput saleista.

Mainitsin jo aikaisemmin, että ensimmäiseen saliin on tällä kertaa pitkä matka. Se löytyy vasta neljännestä kaupungista jossa pelaaja vierailee, joka on useiden pitkien Routejen ja Wild Arean toisella puolen. Tämä oli mun mielestä tosi kivaa, koska se toi jonkinlaista jännitystä ensimmäisen salin kohtaamiseen. Varsinkin juuri edellisessä kaupungissa olevan suuren saliavajaisjuhlan jälkeen. Lisäksi tämän ansiosta salin Pokemonien levelit olivat kerrankin vähän isompia, vaikka olivat ne silti mun mielestä vähän turhan alhaalla. Tai sitten mä vain olen ylikouluttanut itseni, koska pelissä saa ihan liikaa ja liian helposti Exp.-pisteitä. Vietin ensimmäisellä kerralla Wild Areassa ehkä tunnin pyydystellen Pokemoneja, jonka seurauksena poksuni menivät leveleissä huomattavasti yli. Toivoin, että peli olisi antanut vähän varaa Wild Areassa hengailuun, sillä tälläkin kertaa myös Pokemonien pyydystäminen tuo Exp.-pisteitä. Jouduin heittämään tiimini PC:lle seuraavalla kerralla kun halusin pyydystää lisää Pokemoneja, jottei niiden levelit nouse liikaa...

Musta tuntuu, että tästä postauksesta on tulossa ihan liian pitkä ja mä hypin asioissa miten sattuu, mutta koitan nyt saada vielä jotain sanottua. Wild Areasta voin kai mainita vielä sen verran, että se on mielestäni ideana ihan kiva, mutten ollut koskaan mikään superinnostunut seikkailemaan siellä. Tästä huolimatta olen viettänyt siellä paljon aikaa, joten kaipa se tekee tehtävänsä. Harmittaa vain miten isolla alueella tuntuu olevan pelkkiä samoja Pokemoneja. Ja jos menee seuraavalle alueelle, niiden levelit ovat niin suuria, ettei niitä voi pyydystää. Se vähän rajoittaa Wild Arean tarkoitettua avoimuutta, mutta se ei ole iso ongelma mulle. Päin vastoin, sen ansiosta voin matkustaa vuoron perään pelin juonta eteenpäin tai palata metsästämään uusia poksuja uusilta Wild-alueilta. Ja mä tykkään siitä, ettei isompitasoisia poksuja pysty heti pyydystämään.

Yksi iso asia mitä en ikinä kauheasti odottanut innolla, on Dynamaxaus (laitoinko mä oikeasti tohon tajuamattani "iso"...). Kuitenkin kokeiltuani sitä muutaman kerran itse, mm. ensimmäisessä saliottelussa, se on oikeastaan ihan hauskaa. Olen nauranut huvittuneena joka kerta, kun näen Pokemonin muuttuman valtavaksi pelien trailereissa ja sama efekti tuntuu tulevan itse pelissäkin. :D Dynamax-Pokemoneissa on vaan jotain hupaisaa, varsinkin jos kyseinen Pokemon on joku normaalisti pieni ja vaaraton otus, kuten Pidove tai Cutiefly. Ensimmäinen kohtaamiseni Dymamaxin kanssa oli Diglett, joka sai mut myös hekottamaan itsekseni. :D Meinaan valtava möreä-ääninen Diglett! Voiko mitään hupaisampaa olla! Pärjäisin kuitenkin ihan hyvin ilmankin Dynamax-Pokemoneja, mutta eivät ne mun pelikokemusta ainakaan mitenkään pilaa. Ja vaikka mä luulin niiden olevan ärsyttäviä saliotteluissa, ainakin ensimmäisen salin perusteella itse saliottelut ovat kuitenkin huippukivoja! Loistava musiikki, yleisön hurraus ja Pokemonien Dynamaxaus saa saliottelut tuntumaat kerrankin totisesti hienoilta ja mahtavilta, jotenkin virallisemmilta, ja siten niiden suorittaminenkin tuntuu aiempaa paremmalta ja ansaimmatulta.

Yksi asia mistä mä yleensä puhun heti ensimmäisenä, jäikin tällä kertaa viimeiseksi: mun tiimini. Tietoisena aloituspokemonien viimeisistä muodoista, valitsin itselleni Sobblen. Tarkoitukseni oli pitkään ottaa Grookey, mutta valitettavasti pidän sen kolmatta muotoa kaikkein rumimpana. Sobblen ja Scorbunnyn ovat ihan ok, mutta en tuomitse yhtäkään näistä vielä sataprosenttisesti, koska en ole nähnyt näistä vielä virallista isoa kuvaa tai vastaavaa, vaan ainoastaan ne vuotojen epämääräiset kuvat. Otin Sobblen mukaani kuitenkin suurella riemulla, koska se on muotoutumassa yhdeksi lempipokemoneistani. Se on vaan niin suloinen ja ihana! Syyni valita Grookey oli enemmän se, että apina tuntui olevan kolmikosta vähiten pidetty. Aika julmaa siis, että hylkäsin sen itsekin, koska en tykkää sen viimeisestä muodosta... :'D Sobblesta olen sen sijaan pitänyt alusta asti, ja se on tällä hetkellä kehittynyt toiseksi muodokseen, Drizzileksi, josta tykkään myös tosi paljon! Tämän lisäksi tiimistäni löytyy kehittynyt Yamper ja kehittynyt Rolycoly. En mainitse niistä varmuuden vuoksi tämän tarkemmin, mutta rakastan molempia tosi paljon ja tykkään tämänhetkisestä tiimistäni kovasti!

Vaan nyt on viimein aika sitoa tämä ylipitkä postaus pakettiin. Kuten varmasti voitte päätellä, tähän mennessä mä olen nauttinut Shieldistä tosi paljon! Saakoon vihaa niskaansa miten paljon tahansa, mun mieli on pysynyt positiivisena ja onnellisena. (Tosin peliarvostelijat tuntuvat onneksi tykkäävän näistä). Pelissä onkin paljon hyvää, ja vain muutamat asiat ovat tähän mennessä ärsyttäneet mua. Ehkä kouluttajia saisi olla tienvarsilla enemmän ja Wild Area saisi olla monipuolisempi, ehkä Dynamaxaus ei ole mikään maailman jännittävin asia ja Team Yell on tylsä, mutta oikeastaan kaikki muu loistaa pelissä hienona. Yksi asia mitä unohdin mainita on myös kiva tapa kohdata villejä Pokemoneja - tykkään että ne liikkuvat Let's Go-pelien tavoin overworldissa ja että itse pensaassa kohdattavatkin poksut voi paikallistaa huutomerkkien avulla. Tämän ansiosta luolien ja pensasryteikköjen läpi pääsee helposti ilman otteluja, jos niin haluaa tehdä. Loistavaa! Myös pelin musiikit ovat olleet hyviä, tosin eivät lähelläkään Sunin ja Moonin tasoa, jossa on lempi pokemonsoundtrackini koskaan. Kuitenkin, lupaava peli jota tykkään pelata eteenpäin! Lopullinen arvio tulee jonain päivänä, kun saan tämän läpäistyä.

Ihanaa syksyä kaikille! (◡‿◡✿)

Sword ja Shield - ensivaikutelman tärkeys

Pokémon Sword ja Shield lähestyvät kovaa vauhtia, enkä voi uskoa että pelit tulevat jo tällä viikolla! Aika on mennyt niin nopeasti, että hu-huh! En muista milloin olisin viimeksi ollut näin innokas uusia pelejä kohtaan - Moon kiinnosti mua aikoinaan tosi paljon, mutten muista laskeneeni tällä tavalla päiviä odotellessani sitä. :D Mutta vaikka mä olenkin Swordista ja Shieldistä tosi innoissani, kyseessä on selvästi tosi kiistanalaiset Pokemon-pelit, joita läheskään kaikki eivät tunnu odottavan yhtä paljon. National Dexin leikkaus, Dynamaxaus, "huonot animaatiot"... Syitä riittää. Tottakai mä ymmärrän näitä pointteja kovasti, mutta mulle Pokemon-pelissä on ollut aina tärkeintä pitää hauskaa ja päästä seikkailemaan! Ja nämä kaksi asiaa tulevat melko varmasti toteutumaan Swordin ja Shieldin kohdalla, joten meikäläinen on tyytyväinen. Mä en pääse optimismistani millään eroon, enkä aio näköjään aloittaa nytkään. :D

Game Freakin markkinointi on ollut näiden pelien kohdalla melko erilaista kuin aikaisemmin. Sunista ja Moonista paljastettiin ennen niiden julkaisua ihan hirveästi infoa, sekä esiteltiin melkein kaikki uudet Pokemonit. Sen sijaan Galarista ei tiedetä melkein mitään. Meille on näytetty muutama uusi Pokemon, pari salia, pieniä vilauksia kaupungeista ja Wild Areasta, mutta oikeastaan kaikki hahmoihin, pahiksiin ja pelin juoneen liittyvä on jätetty täysin pimentoon, samoin kuin tottakai uusien taskuhirviöiden paljastaminen. Tai ainakin suurimman osan niistä. Ja tämä on jotain mistä mä tykkään myös tosi paljon! Musta on ihanaa, ettei peleistä tiedetä tällä kertaa juuri mitään, mikä on varmaan yksi syy lisää mun innokkuuteeni niitä kohtaan. Olen utelias näkemään mikä Galarissa odottaa, enkä malta odottaa törmätä täysin uusiin Pokemoneihin! Mutta vaikka mä arvostankin tätä epätietoisuutta kovasti, Game Freak on mennyt aiheen kanssa ehkä vähän turhankin pitkälle...

Tietojen vuotaminen. Se on ollut yksi Pokemon-pelien suuri vihollinen jo pitkään, eikä siltä tietenkään vältytty tälläkään kertaa. Pari viikkoa ennen pelejä, Galarin aloituspokemonkolmikko levisi internettiin, paljastaen Grookeyn, Scorbunnyn ja Sobblen toiset ja viimeiset muodot. Eikä niiden saama palaute ollut mitään maailman positiivisinta. Tähän on varmasti monta eri syytä, mutta yksi suuri sellainen on luultavasti ensivaikutelma.

Satuin kohtaamaan Youtube-videon, jossa eräs pokemonfani puhui aiheesta ja pisti mut miettimään Game Freakin mainostamistapaa Swordin ja Shieldin kohdalla. Kuten jo mainitsin tuossa aiemmin, mielestäni peleistä on näytetty tällä kertaa vähän turhankin vähän infoa, mikä on yksi syy lisää fanien turhautumiseen. Mutta tajuttuani ensivaikutelman tärkeyden (varsinkin) aloituspokemonien kohdalla, hoksasin entistä vahvemmin minkälaisen ongelman tällainen herättää. Mutta ennen kuin menen täysin aiheeseen, mainitsen pari sanaa omasta heikkoudestani näitä tietovuotoja kohtaan... Nimittäin mä päätin heti, etten halua nähdä uusia Pokemoneja ennen pelien julkaisua. Mutta sitten kärvistelin ehkä kaksi tai kolme päivää, jonka jälkeen mun oli aivan pakko vilkaista miksi startterien viimeiset muodot saivat niin paljon vihaa niskaansa. Ja sen myötä näin myös palan Galarin Pokedexiä.

Tämä ei ole mulle niin vakavaa, koska haluan joka tapauksessa nähdä kaikki uudet Pokemonit ennen pelaamista, koska mä suunnittelen tiimini aina aikalailla valmiiksi ennen kun edes aloitan seikkailuni. Joten perehdyn uusiin hirmuihin nyt joka tapauksessa heti perjantaina. Halusin välttää vuotoja enemmän sitä varten, etten halua missään nimessä kannattaa niitä, vaikka mun kohtaamiseni niiden kanssa ei tietenkään vaikuta asiaan loppujen lopuksi mitenkään. Ja pakko sanoa sivuhuomautuksena, että Galarin Pokemonit näyttävät mun mielestä aivan super-upeilta! Tosi paljon hienoja designeja ja olen iloinen niiden puolesta, jotka jättävät poksujen ensikohtaamisen vasta peleihin, koska monet tulevat toivottavasti yllättymään tosi positiivisesti. :D Ja älkää hätäilkö - en aio spoilata yhtään mitään uusiin Pokemoneihin liittyen, enkä heti pelien tultuakaan puhu niistä. En ikimaailmassa haluaisi pilata muiden ihmisten iloa, paljastamalla jotakin.

Joka tapauksessa, Galarin aloituspokemonkolmikon näkeminen järkytti mua hetken. Mutta sitten jäin muistelemaan designeja muutamaksi päiväksi ja koitin miettiä ajatusta niiden takana. Ymmärsin nopeasti, että tämä on vain sitä perinteistä alkujärkytystä, mikä tulee aina. Ja siitä Mudbrayn siltana tajusin sen, miten tärkeää hyvä ensivaikutelma tällaisten poksujen kohdalla todella on. Koska Game Freak piti Pokemonit niin pimennossa tällä kertaa, suuri läjä ihmisiä kohtasi nämä uudet hienot Galar-Pokemonit huonolaatuisina tällä tavalla: epämääräisinä kuvina, ilman minkäänlaista liikettä tai luonnetta. Tästä juuri se youtubettaja puhui. Aloituspokemonien viimeiset muodot ovat yksi tärkeimmistä Pokemon-designeista. Joten olisiko sittenkin ollut järkevämpää, että Game Freak olisi paljastanut ne ihan itse? Olisiko ollut parempi, että ensivaikutelma aloituspokemoneista olisi ollut hieno HD-laatuinen video, jossa esitellään niiden parhaat puolet ja kerrotaan niiden luonteista? Kun kerran aloituspokemonit päätyvät nettiin joka tapauksessa.

Musta vähän tuntuu, että Game Freakin pitää koittaa löytää kultainen keskitie peliensä mainostamisen kanssa. Sunista ja Moonista näytettiin liikaa, Swordista ja Shieldistä näytettiin liian vähän. Tietty tämä kaikki on lähinnä mun mielipidettä, mutta kuulisinkin tosi suurella mielenkiinnolla, mitä mieltä te lukijat olette aiheesta? Ymmärrän tietenkin sen, ettei Game Freak varmaankaan ota tietovuotoja huomioon miettiessään peliensä markkinointia. Mutta ehkä me elämme sellaisessa surullisella ajassa, että sellaistakin pitää miettiä. En nyt kuitenkaan väitä, että aloituspokemonien paljastaminen aikaisemmin pelastaisi nämä pelit niiden saamalta huonolta maineelta. Mutta ehkä se olisi pehmentänyt laskua vähäsen. Koitan itse pitää avoimen mielen, enkä halua tehdä mitään supervahvoja päätöksiä yhtäkään Galarin poksua kohtaan ennen niiden virallista paljastusta.

En oikeastaan tiedä mikä tämän postauksen tarkoitus oli. :D Alun perin mun piti vain koittaa kirjoittaa jotain positiivista Swordista ja Shieldistä, mutta tästä tulikin tällainen outo mainos-analysointi. Yritän miettiä mikä mun varsinainen pointti oli, mutta en totta puhuakseni ole varma. xD Ehkä mä vain halusin syyn kirjoittaa peleistä jotakin, koska olen niistä niin innoissani ja käytin tätä näkemääni Youtube-videota inspiraationa. Yksi asia mitä tosin haluan korostaa on se, että nähtyäni ihmisten kommentteja ja mielipiteitä näistä uusista Pokemoneista (varsinkin niistä starttereista), pyrin kannustamaan teitä lukijoita kohtaamaan pelit aina virallisesti. Suttuiset vuotokuvat ei tuo niitä oikeuksiinsa ja on melkein epäreilua, että Pokemonit tuomitaan välittömästi tällaisen huonon ensivaikutelman vuoksi. Tuntuu melkein siltä, että ihmiset haluavat väkisin vihata niitä.

Tämä kuulostaa varmaan siltä, kuin olisin kuullut pelkkää negatiivista näistä uusista poksuista, vaikka todellisuudessa olen nähnyt monien myös rakastavan niitä. Kaipa tämä on multa jonkinlainen kannanotto siihen, että mitään ei ikinä pitäisi tuomita ilman hyvää syytä. Toki Swordista ja Shieldistä saa muodostaa mielipiteen trailerien perusteella, olenhan mä itsekin tehnyt niin, mutta mielestäni niitä ei tule tuomita, ennen kuin pelejä pääsee oikeasti kokeilemaan. Tosin sekään ei välttämättä pelasta tilannetta, jos ensiasenne asioita kohtaan on negatiivinen. Joten koitetaan kai olla positiivisia ja toivotaan että Sword ja Shield tulevat loistamaan omalla tavallaan!

Enkä tosiaan yritä mitenkään sokeasti puolustaa Swordia ja Shieldiä tällä postauksella, jos saitte sellaisen kuvan. Olen itsekin sitä mieltä, että peleissä näkyy ongelmia, mutta kaipa mua lähinnä säälittää, että tänäänkin tullut uusi pieni pelitraileri, sai lähinnä negatiivista palautetta kommenteissa. Kuka tietää, ehkä se on ansaittua, mutta omalla kohdallani tulen arvioimaan sen vasta kun peli on läpäisty.

Näkemiin Alola! Sun & Moon-kauden loppu 🌸

Postaus sisältää joitain juonipaljastuksia animesta!

Pokémon-animen Sun & Moon-sarja on saanut viimein päätöksensä, joten ajattelin koittaa kirjoittaa kyseisestä kaudesta vähän ajatuksia. Tämä kausi on ollut alusta loppuun melko vihattu, ja se jakoikin alkaessaan Pokemon-fanikunnan jollain lailla puoliksi. Nykyään kuitenkin huomaan, että tosi monet ovat onneksi antaneet tälle kaudelle mahdollisuuden, ja alkaneet seurata sitä ja tykätä siitä! Kaikista ihmisistä mun on tavallaan ironista sanoa näin, koska olin itsekin tosi skeptinen, kun SuMo-kaudesta näytettiin ensimmäiset kuvat ja traileri. En tykännyt sen oudosta tyylistä yhtään, enkä pitänyt ajatuksesta ettei Ash matkusta ympäri regionia, vaan pyysttelee koulussa. Halusin kuitenkin katsoa ja kokea sarjan tästä huolimatta, ja olen tosi iloinen että tein niin, sillä tämä SuMo-kausi on noussut yhdeksi suosikeistani! Vaan mikä siitä sitten tekee niin hyvän ja mitä siinä olisi ollut parannettavaa? Katsotaan jos mun vaikka onnistuisi pukea ajatukseni sanoiksi. :D

Mainitsen heti ensimmäisenä sen, että oikeastaan ainoa iso huono puoli tässä kaudessa oli mun mielestä se, että siinä oli ihan liian vähän otteluita. Monet jaksot tuntuivat turhilta fillereiltä, ja koska mitään saliotteluita ei ollut, Ashia näkyi harvoin harjoittelemassa/ottelemassa Pokemoneillaan, ainakaan tosissaan. Monet hänen ottelunsa esim. Kiawea vastaan oltiin myös usein katkaistu niin, että siitä nähtiin vain osa (minkä toisaalta ymmärrän, koska ei kukaan halua nähdä heidän kahden ottelua samojen parin poksun kanssa uudestaan ja uudestaan). Samaan aikaan kuitenkin kun taas otteluita vihdoin nähtiin, ne olivat UPEITA!

SuMo-kauden rumana pidetty pelkistetympi piirrostyyli antoi hahmoille ihanan vapauden liikkua paljon sulavammin ja ilmeikkäämmin ...ilmeekkäämmin? Mikä siis vaikutti myös otteluiden vauhtiin ja tyyliin. Kaiken huipuksi, kauden piirrosjälki ei edes ole mitään huonoa! Tai ei ainakaan sen jälkeen, kun sitä on katsonut sata jaksoa. Välillä ihan viime aikoina kun näen edelleen ihmisten nurisevan siitä, en voi muuta kuin nauraa vähäsen. Lähinnä sen takia, että noh... ensinäkin aihe on tosi kulunut ja toivon ihmisillä olevan parempaakin tekemistä, mutta myös sen takia, ettei sitä tyyliä edes tavallaan enää huomaa. Tai siis toki sen näkee eroavan aikaisemmista kausista, mutta ainakaan mä en enää erota sitä mitenkään super-erilaisena, vaan olen jo ihan tottunut siihen. Saikohan kukaan tästä taas mitään selvää? Yritän kai sanoa, ettei se näytä enää niin oudolta kuin aluksi, joten tuntuu hassulta nähdä ihmisten kiinnittävän siihen huomiota, kun itse pidän sitä jo ihan normaalina.

SuMo-kauden piirrostyyli sopii myös kauden tunnelmaan tosi hyvin, varsinkin lähes joka jaksossa humoristisella tavalla animoidut kohtaukset, jossa hahmojen ilmeet ovat tosi ekstriimejä. Lempparini on varmaan se, kun Ash muuttuu kirjaimellisesti tuhkakasaksi. xD Mulla tulee näitä kohtia varmasti ikävä, koska uskon ettei tulevalla Galar-kaudella nähdä enää vastaavia juttuja.

Toinen Sun & Moon-sarjan ongelma oli mun mielestä se, että välillä päähenkilöiden lukumäärä aiheutti ongelmia. Varsinkin sarjan alussa, Ashin yksittäiset luokkakaverit eivät saaneet mielestäni ihan niin tasaisesti ja tarpeeksi huomiota kuin olisin halunnut. Onneksi tämä parani loppua kohten, mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei Mallow-parka kehittynyt muiden hahmojen kanssa läheskään yhtä paljon ja Sophoclesen kehitys tapahtui liian hitaasti ja liian lopussa. Tästä huolimatta, kausi hoiteli suuren kasan päähenkilöitä onnistuneesti ja koko Alola-sarjan hahmokaarti muodosti yhden valtavan toimivan perheen. Ash, hänen luokkakaverinsa, professori Kukui, Aether Foundationin väki, ja jopa kahunat esiintyivät sarjassa sopivan säännöllisesti, niin että jokainen pääsi vuorollaan esille. Team Skullia olisi voinut näkyä enemmänkin, mutta heidänkin (ja Guzman varsinkin) tarina sai tosi hyvän ja tyydyttävän päätöksen.

Koska mulla olisi ihan hirveästi hyvää sanottavaa tästä kaudesta, sen sijaan että kirjoitan pitkän tylsän romaanin aiheesta, luettelen joitain pieniä juttuja, joita arvostin sarjassa erityisesti:

Ashin luokkakaverit. Mainitsin heistä jo sekuntti sitten, mutta haluan vielä sanoa itse hahmoista sen, että kaikki heistä olivat mielestäni kuitenkin onnistuneita. Kaikki olivat erilaisia, omilla selkeillä persoonillaan ja unelmillaan. Kiawe oli oiva rivali Ashille ja omasi hervottoman intohimoisen luonteen. Lanassa on tosi paljon potentiaalia taitavaksi ottelijaksi ja hän olikin lempihahmoni. Hänen Popplionsa ansaitsi kehittyä Primarinaksi asti. Sophocles oli paikoin vähän taka-alalla, mutta loppua kohti hänkin nousi paremmaksi hahmoki, saadessaan Z-rannekkeen ja kehitettyään Charjabuginsa. Mallow oli mielestäni hahmona huonoin, enkä ymmärrä miten hänen Bounsweetinsä kehittyi niin helposti, mutta hänen perhekeskeinen tarinansa löysi sarjasta oman paikkansa. Lillie kehittyi varmaan eniten, Pokemoneja pelkäävästä prinsessasta itsevarmaksi persoonaksi, sydän täynnä rakkautta läheisilleen ja Pokemoneilleen. Lillien arkki koko sarjan läpi oli suosikkini, aina Nihilego-Lusaminesta Magearnan herättämiseen ja isänsä etsimiseen saakka.

Ashin rivalit. Gladion oli yksi lempihahmoistani animessa ja hänen ottelunsa Ashia vastaan olivat aina mielenkiintoista katsottavaa. Rakastan heidän Lycanrocien välistä kilpailuhenkistä suhdetta, ja sitä kuinka juuri nämä koirelit ottivat yhteen Pokemonliigan finaalissa. Upeaa! Gladion on myös mainio hahmo sen takia, että hän on mun kanssa yhtä lailla kyllästynyt Ashin bullshitteilyyn, ja kyseenalaistaa miksi juuri hän on niin spesiaali, että saa Tapu Kokolta Z-rannekkeen ja omaa uniikin Dusk-Lycanrocin ynnä muuta vastaavaa. Parasta ikinä. :'D Myös Hau oli oiva rivali, vaikka saikin paljon vähemmän ruutuaikaa.

Tätä sivuten on kai pakko mainita myös se, että Ash voitti kerrankin rivalinsa ja täten koko Pokemonliigan!! Tämä oli tottakai hieno saavutus, mutta samaan aikaan se tekee mut jostain syystä vähän ristiriitaiseksi. Ehkä sen takia, että se tuntuu melkein fanserviseltä, ihan vain sen takia, että ihmiset olivat niin suolaisia Ashin häviöstä edellisellä kaudella. Legendaarista se kuitenkin on!

Professori Kukui. Kerrankin regionin professori on saanut suuren roolin animessa ja on kaikenhuipuksi tosi hyvä hahmo! Rakastin Kukuita melkein aina kun hän tuli ruutuun ja oli ihanaa miten hänestä tehtiin eräänlainen isähahmo Ashille. Rakastan myös sitä, että hän meni naimisiin Burnetin kanssa. (Just let me ship it, okay?) Ashin ja Kukuin ottelu Pokemonliigan jälkeen, on mielestäni yksi upeimmista otteluista koko animessa. Samoin heidän hyvästelynsä viimeisessä jaksossa. Nenäliinojahan siinä kaivattiin. :'(

Ashin Poipole. Poipolen koko tarina oli mielestäni tosi onnistunut. Yleensä en tykkää, kun Ash saa tällaisia spesiaaleja Pokemoneja "hoitoonsa", esim. en tykännyt Nebbystä jostain syystä läheskään yhtä paljon. Mutta Poipolessa oli jotain, mikä sai mut ihastumaan siihen. Sillä oli suloinen luonne ja rakastin miten se kommunikoi piirtämällä kuvia. Myös Poipolen hyvästely vaati nenäliinoja. :'( Olin myös positiivisesti yllättynyt, kun se palasikin kehittyneenä ottelemaan Ashin kanssa liigassa! Upea Pokemon upealla arkilla!

Guzma. Kuten Poipolenkin, myös Team Skullin johtajan, Guzman, arkki oli hyvin tehty ja nautin siitä täysillä. Jotenkin hienoa, että tällainen ilkeä epäreilu hahmo muuttuu yhden jakson aikana tosi sympaattiseksi, kun saimme hänen taustastaan vilauksia Pokemonliigan aikana. Hänen ottelunsa Ashin kanssa oli hieno ja musta oli kivaa, että Guzma + Team Skull näkyivät sarjan viimeisen jakson lopputeksteissä, lukien heidät siten mukaan Ashin valtavaan Alola-perheeseen.

Bewear ja Rakettiryhmä. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna, Rakettiryhmä oli ehkä parhaimmillaan tällä Alola-kaudella, ja heidän suhteensa Bewearin kanssa oli parasta koskaan. Jessien Mimikyu ja Jamesin Mareanie olivat yksiä lempipokemonejani, joita kaksikolla on ollut, ja hassua kyllä, niiden ja Bewearin hyvästely viimeisessä jaksossa kosketti mua kaikista eniten. Tuntui vain mahtavalta nähdä Rakettiryhmä kerrankin niin onnellisena, mitä he SuMo-sarjassa olivat.

En halua jaaritella aiheesta tämän enempää, koska en tosiaan halua kirjoittaa tästä mitään valtavaa kirjaa. Mutta yleisesti sanottuna rakastin sarjaa tosi paljon, ja sen eloisat iloiset hahmot, mahtavat musiikit, kiva piirrostyyli, hienot ottelut ja kaikinpuolin ihastuttava lämminhenkisyys nostivat sen tosi korkealle mun suosikkilistallani. Olen tosi innoissani uudesta alkavasta Galar-sarjasta, mutta Alolaa tulee kyllä ikävä. Paljon ikävämpi mitä olen tuntenut monia muita Pokemon-kausia kohtaan. En tiedä mikä siinä on, mutta Alolan on selvästi onnistunut valloittaa mun sydän, paitsi animella, myös Pokemon Moonilla, joka on yksi lempipeleistäni. :D Saa nähdä miten ylös Galar tulee yltämään, enkä malta odottaa mitä sillä on näytettävänään!

Nyt on kai kuitenkin sanottava alola, Alola! (Vai onko "alola" vain tervehdys???)