The Crown Tundra - arktinen seikkailu pyydystelijöille

The Crown Tundra on Pokémon Swordin ja Shieldin toinen osa DLC-pakettia, ja näillä näkymin viimeinen osa kyseisiä pelejä. Isle of Armor oli mun mielestä sisällöltään ihan ok, vaikkakin vähän tylsähkö kokemus, joten mitä mieltä mä olen sitten tästä toisesta puolesta DLC:tä? Lopettaako Sword ja Shield-saaga kovaa ja korkealta, vai jäikö mun tundraseikkailusta vain paha maku suuhun? Puhun siitä tässä postauksessa, ja kuten viimeksikin, teksti sisältää suuria spoilereita, joten huomioikaa tämä. Luvassa on myös piiiitkä teksti. Oikeasti, tarkoitan sitä. Ottakaa popcornia. :D Joten sen pidemmittä puheitta, aloitetaan heti:

Uudet Pokémonit ja tundra

Aivan kuten Isle of Armorkin, myös Crown Tundra toi takaisin läjän vanhoja Pokémoneja, sekä esitteli täysin uuden Wild Arean tapaisen alueen. Hassua, mutta mun mielestä Crown Tundra onnistui näissä asioissa samaan aikaan huonommin ja paremmin, kuin edeltäjänsä. Huonommin siinä mielessä, että vaikka Pokémoneja tuli tietääkseni ihan yhtä paljon takaisin kuin Isle of Armorissakin, niiden määrä tuntui mielestäni pienemmältä. Suureksi syyksi sen takia, että tundralla liikkuvat Pokémonit tuntuivat jotenkin toistavan itseään enemmän. Musta tuntui, että lähes jokaisessa lumisessa pensaassa oli vain muutamia samoja Pokémoneja, kuten Jynx, Amaura tai Cryogonal, ja esimerkiksi Nidoranien kehitysmuotoja oli kaikkialla - ei vain yhdessä paikassa. Tämä ei sinäänsä ole mikään huono asia, mutta se sai tundran tuntumaan mielestäni jotenkin pienemmältä ja suppeammalta, eikä houkuttanut mua tutkimaan alueita samalla tavalla. Tuntui tylsältä pyöräillä lumisessa metsässä, missä joka kulman takana oli samat pari poksua. Tottakai Pokémoneja oli todellisuudessa paljon, ja esimerkiksi luolat, rannat ja vuorenrinteet olivat täynnä muitakin Pokémoneja, mutta silti samojen liikkuminen niin monessa paikkaa, sai poksukirjon tuntumaan pienemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli.

Sen sijaan itse tundra - alue jossa lisäosassa liikuttiin - pisti mielestäni Isle of Armorin saarta paaaaljon paremmaksi! Tykkäsin Isle of Armorin vaihtelevasta maastosta ja uusista alueista, kuten luolista ja metsistä (joita peruspelin Wild Areassa ei ollut), mutta Crown Tundra oli sitäkin monipuolisempi. Vaikka maisema näytti nopeasti katsottuna toistavan itseään paljon lumisilla metsillään, syvemmältä tundralta paljastui myös laakeampia aromaisia alueita, rakennusten raunioita, hautausmaa, mutkittelevia jokia joita pystyi seurata uusille nurmialueille, tosi upeita ja sokkeloisia luolia, jäälauttojen täyttämä meri, sekä korkea mutkitteleva vuoristo. Näiden lisäksi alueelta löytyi pieni NPC-hahmojen asuttama kylä, mikä sai alueen tuntuvan paljon eläväisemmältä ja jotenkin aidolta. Olen vahvasti sitä mieltä, että Crown Tundra on yksi Galarin parhaiten tehtyjä alueita ja Wild Areoista ehdottomasti monipuolisin. Toivon todella, että tämä tundra on johdatusta siihen, millaisia alueita tulevissa Pokémon-peleissä ollaan näkemässä, jos ne jatkavat Wild Area-linjaa.

Vaikka Pokémonien pienemmältä tuntuva kirjo tuntui siis hivenen tylsältä, se ei loppupelissä juurikaan haitannut, sillä tundra itse toimi houkuttimena lähteä tutkimaan aluetta tarkemmin. Vuorien takana näkyi jo kaukaa paikkoja, jotka näyttivät heti mielenkiintoisilta: esimerkiksi valtava punainen hedelmäpuu tai jäinen palatsi. Tundra ei tuntunut liian lineaariselta, vaan juuri sopivan sokkeloiselta, pysyen silti selkeänä. Crown Tundran luolat olivat myös valtava harppaus eteenpäin, ja ehdottomasti Galarin parhaita sellaisia! Mua harmitti aina, että peruspelin luolat olivat niin tylsiä, lyhyitä ja simppeleitä, joten tundran sokkeloinen vanhojen kunnon Zubatien täyttämä luolaverkosto oli tosi mukavaa tutkittavaa. Oli myös siistiä nähdä fossiilipokémoneja liikkumassa luonnossa, mitä ei ole tainnut tapahtua vielä koskaan aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan Wild Arean parhaimmistoa!

Tarina ja tutkimustehtävät

The Crown Tundran tarina ei ole yhtä lineaarinen ja "juonta seuraava" kuin Isle of Armorissa, vaan pelaajalla on nopeasti melko vapaat kädet valita mitä lähtee tekemään. Pelihahmo tapaa Crown Tundran juna-asemalla uuden hahmon, Peonyn, sekä tämän tyttären Peonian. Oteltuaan ensimmäisen kanssa, Peony pyytää pelaajaa liittymään erilaisia tutkimustehtäviä suorittavaan retkikuntaansa. Tämä avaa kolme eri tehtävää, jotka kaikki liittyvät legendaarisiin Pokémoneihin ja niiden pyydystämiseen. Näistä ensimmäinen ja ehkä mielenkiintoisin on uuteen legendaariseen Calyrexiin liittyvä, missä pelaajan täytyy auttaa kyseistä Pokémonia saamaan vanha ratsunsa takaisin. Kyllä, pelaaja tekee yhteistyötä legendaarisen Pokémonin kanssa, joka jopa keskustelee sen kanssa telepatian avulla! Tämä oli mielestäni tosi mageeta ja mielenkiintoista, koska vaikka telepatian käyttö on tuttua animesta, sitä ei ole tainnut vielä ikinä tapahtua peleissä.

Mutta kelataan pikkuisen taaksepäin. Pelaaja kohtaa siis Calyrexin tundralla sijaitsevassa pikkukylässä, joka on osuvasti nimetty Freezingtoniksi. Calyrex tulee esiin pelaajan korjattua kylässä olevan sitä esittävän patsaan, ja käyttää sen jälkeen Peonya eräänlaisena vesselinä, pystyen nyt puhumaan pelihahmon kanssa. Calyrex kertoo menettäneensä ihmisten kunnioituksen ja samalla uskollisen ratsunsa, joka on myös uusi Pokémon. Siitä lisää kohta. Niinpä pelaaja auttaa Calyrexia pienten tehtävien avulla saavuttamaan haluamansa, minkä lopputuloksena ratsu saadaan houkutettua esiin ja Freezingtonin asukkaat palaavat kunnioittamaan legendaariskaksikkoa. Calyrexin yhdistettyä ratsunsa kanssa, se ottelee pelaajaa vastaan ja suostuu pyydystettäväksi. Tämän jälkeen tehtävä on suoritettu ja Peony leimaa sen onnistuneeksi.

Tykkäsin tästä tehtävästä paljon ja se oli tosi mielenkiintoinen. Oli siistiä tehtä yhteistyötä legendaarisen Pokémonin kanssa, tosin sen jälkeen kun Calyrexin kanssa oli keskustellut, tuntui hieman oudolta napata se poképalloon ja leikkiä sen kanssa Pokémon Campissa. xD Siitä huolimatta, telepatia toimi mielestäni hyvin. Oli myös ilahduttava yllätys, että Crown Tundrassa olikin Calyrexin lisäksi toinen uusi legendaarinen Pokémon, mikä oli pidetty piilossa kaikista trailereista ja mainoksista. Tämä Pokémon on tottakai Calyrexin ratsu, tai siis ratsut, sillä niitä on itse asiassa kaksi: jäätyyppinen Glastrier ja kummitustyyppinen Spectrier! Molemmat ovat hevosilta näyttäviä Pokémoneja, ja pelaaja saa valita peliversiostaan riippumatta kumman tahansa itselleen. Hevosen voi houkutella esiin joko lumisella vuorella, jolloin siitä tulee Glastrier, tai hautausmaalla, missä siitä tulee Spectrier. Tykkään molemmista tosi paljon - niillä on mielestäni onnistuneet designit, vaikkakin Spectrier on ehkä hivenen mielenkiintoisemman näköinen. Tästä huolimatta, mä valitsin Glastrierin, koska arvasin sen olevan jäätyyppinen, ja päättelin sen sopivan lumisen tundran tunnelmaan paremmin. :D (En siis tiennyt miltä nämä Pokémonit etukäteen näyttivät.) Mulle tuli tundrasta, Calyrexista ja tämän jäisestä palatsista jostain syystä myös mieleen muumeista tuttu jäärouva xD mikä oli toinen suuri syy siihen, miksi halusin valita jäätyyppisen hevosen. Katsokaa nyt noita kuvia tuossa alla, ihan sama asia eikö vain? :'D

Vasemmanpuoleinen on ihan yhtä kaunis kuin oikeanpuoleinenkin ;D

Tämä Calyrex tehtävä oli mielestäni The Crown Tundran tehtävistä mielenkiintoisin, ja tykkäsin siitä ehkä Isle of Armorinkin juonta enemmän, tai vähintään saman verran. Toisaalta samaan aikaan tehtävässä oli myös paljon huonoa. Pidin siitä lähinnä sen takia, että tehtävässä leijui jonkinlainen mystisyys - uusi legendaarinen Pokémon, vielä tutkimaton tundra ja Calyrexin historia ja lore pelin kanssa. Mutta jos olisin tiennyt Calyrexin tapaan heppojen olemassaolosta valmiiksi, ja tutkinut koko tundran ennen tämän tehtävän suorittamista, siinä on loppujen lopuksi tosi vähän sisältöä. Suurimmaksi osaksi pelaaja vain juoksee paikasta A paikkaan B ja puhuu jonkun kanssa, ja juoksee sitten takaisin Calyrexin luokse kertomaan mitä oli kuullut. Slowpokien jahtaaminen tai Kubfulla otteleminen Isle of Armorissa oli paljon "interaktiivisempaa", mikä oli valtava plussa, kun taas Calyrex tehtävässä lähinnä käveltiin sinne tänne tekemättä juuri muuta. Mutta tehtävä oli mulle kuitenkin mielenkiintoinen ja kiva suorittaa, joten leimaan sen Peonyn tavoin onnistuneeksi. Tykästyin tehtävän myötä myös Calyrexiin enemmän, vaikka pidän sen valtavaa kaalipäätä edelleen vähän ällönä. Pokémon näytti kuitenkin uljaalta ratsunsa selässä, ja DLC:n tehtävän ansiosta, mulla tulee varmaan pysymään siihen monia muita legendaarisia poksuja lämpimämpi suhde. Me ollaan kavereita. :D

Toiset kaksi tutkimustehtävää ovat yksinkertaisempia: etsi regien temppelit ja pyydystä ne, sekä etsi legendaarinen lintukolmikko ja pyydystä ne. Melko simppeliä. Crown Tundrassa seisoi siellä täällä pieniä temppeleitä, joiden jokaisessa ovessa oli vihje siihen, miten temppeleihin pääsee sisään. Nämä arvoitukset olivat tosi helppoja, tosin mulla kesti pikkuhetki tajuta viheltää yhden oven edessä. :D Jokaisen temppelin sisällä oli jokin legendaarisista regeistä, jonka sai heti pyydystää. Regien pyydystäminen oli kivaa, muttei mitenkään ihmeellistä. Olisin toivonut temppelien olevan vaikeampia avata, jolloin legendaaristen poksujen kohtaaminen olisi tuntunut paljon ansaitummalta. Viimeisessä temppeleistä oli ihan uusi regi: joko lohikäärmetyyppinen Regidrago tai sähkötyyppinen Regieleki. Näidenkin kohdalla pelaaja saa peliversiostaan riippumatta valita kumman tahansa. Valitsin itse Regidragon, koska en aluksi pitänyt kauheasti Regielekin designista. Kuitenkin, hankittua senkin Pokémon Homen kautta, tykkään nykyään Regielekistä enemmän. Sillä on mahtava otteluanimaatio, missä sen luonne tulee hyvin esiin. Regidrago on kuitenkin myös ihan hieno, tosin vähän tylsä. Enkä vieläkään oikein ymmärrä lorea sen taustalla, sillä mihin aikakauteen lohikäärmeellä koristeltu olento oikein sopii? Johonkin keskiaikaan, jolloin lohikäärmetarinat olivat hitti? :D Vai viittaako se dinosauruksiin?

Viimeisenä muttei vähäisimpänä olivat vielä Kanton legendaariset linnut, joilla on upealta näyttävät Galarian formit. Articunon, Zapdoksen ja Moltresin voi kohdata kaukaisessa Crown Tundran nurkassa, valtavan punaisen hedelmäpuun luona. Lintukolmikosta näkyy pieni esittelyanimaatio, mistä tykkäsin tosi paljon, jonka jälkeen linnut säikähtävät pelaajaa ja sinkoavat jokainen eri suuntaan. Sen jälkeen pelaajan tehtäväksi jää metsästää ne ja pyydystää kolmikko itselleen. Tykkäsin tosi paljon siitä, että jokainen linnuista menee eri Wild Areaan: Articuno jää Crown Tundralle, Moltres pakenee Isle of Armorille ja Zapdos pinkoo peruspelin Wild Areaan. Lisäksi jokainen linnuista käyttäytyy omalla tavallaan ja niiden pyyydstäminen on siksi hieman erilaista. Articuno haastaa pelaajan eräänlaiseen peliin missä se kopioi itsensä, ja pelaajan täytyy arvata mikä linnuista on oikea versio. Moltres lentää villisti ympäri Isle of Armoria, ja pelaajan täytyy löytää hyvä kohta saada sen huomio. Ja Zapdos juoksee kuin Mustardin kouluttamat Slowpoket konsanaan, ja pelaajan täytyy jahdata sitä sinnikkäästi, kunnes Pokémon alkaa väsyä ja sen vauhti hidastuu.

Näiden lintujen pyydystäminen oli tosi kivaa, ja mielestäni paljon kivempaa kuin regien pyydystäminen. Rakastin sitä miten lintujen luonteet näkyivät juuri näissä erilaisissa pyydystystaktiikoissa ja niiden Galar-muodot ovat mielestäni tosi upean näköisiä, minkä takia olin supermotivoitunut nappaamaan ne. Olisin toivonut, että lintukolmikko olisi saanut pikkuisen jonkinlaista tarinaa taustalleen, mutta oli se ok näinkin. Niiden Pokedex-tekstit olivat kuitenkin mielenkiintoisia, ja tykkäsin tosiaan pienestä esittelyvideosta, joka tulee kun pelaaja kohtaa linnut ensimmäistä kertaa hedelmäpuulla. Tämä regien ja lintujen pyydystäminen oli tosi simppeliä, mutta mukavaa. Suoritettuani kaikki nämä tehtävät, musta tuntui että olin tehnyt paljon enemmän kuin Isle of Armorissa, mistä Crown Tundra saa jälleen plussapisteitä.

Vaan sisältö ei jääkään siihen! Nimittäin suoritettuaan nämä kolme tehtävää, pelaaja saa vielä neljännen yllätystehtävän, missä on tarkoitus pyydystää Necrozma, sekä samalla kaikki Ultra Beastit, koska miksipä ei. :D En henkilökohtaisesti tykkää Ultra Beasteista, mutta lisää sisältöä ja pyydystettävää? Kyllä kiitos! Ultra Beastit ja Necrozma piilottelevat Max Lairissa, josta kirjoitan kohta tarkemmin. Napattuaan Necrozman, pelaaja voi käydä näyttämättä sen Peonylle, joka merkkaa sitten tämänkin tehtävän suoritetuksi. Tämän jälkeen kaikki tutkimustehtävät ovat ohi, eikä tundralla ole enempää tarinaosuuttaa, pientä Easter Eggiä lukuunottamatta. Kaikki nämä tehtävät olivat mielestäni kivoja suorittaa. Calyrex-tehtävä oli selvästi kaikkein laajin ja "juonellisin", ja siksi suosikkini, mutta legendaaristen Pokémonien pyydystely eri tavoilla oli tosi mukavaa. Suureksi syyksi sen takia, että yritän epätoivoisesti täyttää Pokémon Home-dexiäni, joten tämä DLC on loistava tapa kerätä legendaarisia Pokémoneja. :D Jos näiden poksujen pyydystäminen ei kuitenkaan satu kiinnostamaan, niin lisäosassa on silloin tosi vähän tekemistä. Se on yksi iso huono puoli näin pyydystämisvoittoisessa tarinassa, mutta uskon että legendaaristen Pokémonien pyydystelyssä on kaikille aina jotain kivaa. Jos ei muuta, niin aina voi yrittää etsiä vaikka shinyja.

Max Lair & Galarian Star Tournament

Tai jos tavanomainen pyydystely ei kiinnosta, niin Max Lairissa on ainakin jotain uutta koettavaa! Max Lair on yksinkertaiselta näyttävä luola lähellä Crown Tundran juna-asemaa, mihin pelaajalle annetaan vapaus mennä heti lisäosan alkumetreillä. Max Lairissa on eräänlainen miniseikkailu, jossa on tarkoitus koittaa pyydystää Dynamaxanneita legendaarisia Pokémoneja. Tämä saattaa kuulostaa uhkaavalta ja tuskalliselta (varsinkin jos ei ole Nintendon online-systeemiä kuten minulla), mutta paikalle kannattaa antaa tilaisuus. Nimittäin mun mielestä tämä Max Lair on ehdottomasti koko DLC-paketin paras osuus ja yksi lempiasioitani tehdä koko Galarissa!

Max Lairissa liikutaan käyttämällä lainattuja Pokémoneja. Ensin tämä kuulosti mielestäni tylsältä seikalta, mutta nykyään rakastan sitä. On hauskaa yrittää strategioida minkä tyyppinen poksu on paras pitää mukana mitäkin legendaarista vastaan. Varsinkin kun peli ei suoraan kerro mitä on tulossa. Sen sijaan pelaaja liikkuu eräänlaisessa sokkeloisessa radassa, mikä risteytyy muutaman kerran radan aikana eri poluille. Polkujen varsilla on tummia Dynamax-pilviä, joiden päällä lukee minkä tyyppinen Dynamax-monsteri siellä odottaa. Tavallisten Pokémonien kohdalla savupilven läpi voi myös nähdä haastettavan poksun siluetin, joten on helppo päätellä mikä suunta kannattaa valita. Vai onko sittenkään? Ratojen varsilla on myös helpottavia apukeinoja, kuten parantavia marjakasoja, mahdollisuus vaihtaa Pokémonia ilman että sitä vastaan täytyy otella, tai erilaisia itemejä antavia kouluttajia. Valintoja siis riittää. Lisäksi legendaarisen Pokémonin savupilvessä lukee vain sen tyyppi, eikä sen identiteetistä anneta muita vihjeitä. Tottakai monet pystyvät varmasti päättelemään pelkän tyypityksenkin perusteella mikä poksu siellä odottaa, mutta omalla kohdallani... en ole ihan niin hyvä siinä. xD Kyllähän mä legendaaristen Pokémonien tyypit tiedän, mutta jos pilvessä lukee vaikka "dragon", niin en millään saa päähäni mitä kaikkia vaihtoehtoja siellä voi olla. En ole tekemisissä legendaaristen Pokémonien kanssa melkein koskaan, joten antakaa anteeksi mun tietämättömyyteni. Tässä se mun arvostus pokémonfanina valuu taas kuin vesi viemäriin. :')

Höm höm mutta siis, Max Lairin suurimpia pointteja on koittaa päätellä mikä reiteistä kannattaa ottaa. Aina kun pelaaja ottelee Dynamax-Pokémonia vastaan, voit joko pitää sillä hetkellä käyttämäsi lainapokémonin mukana, tai vaihtaa sen tähän Dynamax-Pokémoniin. Koska mulla ei tosiaan ole Nintendon online-systeemiä, joudun pitämään mukanani välillä yllättävän hyviä, välillä toivottoman surkeita NPC-kouluttajia, ja joudun strategioimaan heidänkin puolestaan. He nimittäin valitsevat käyttämänsä Pokémonit aika sattumanvaraisesti, joten yritän lähinnä kulkea sellaista reittiä, että jos he sattuvat vaihtamaan sillä hetkellä käyttämäänsä Pokémonia, he vaihtaisivat sen sellaiseen joka pärjää tulevaa legendaarista vastaan. Tämä on hivenen ärsyttävää, mutta tuo samaan aikaan oudolla tavalla kivaa lisähaastetta.

Max Laireissa voi myös päättää jättää pyydystämättä minkä Pokémonin tahansa, myös lopussa odottavan legendaarisen, joten sillä tavoin niitä voi shiny-metsästää. Nimittäin ei-pyydystetyn legendaarisen voi kohdata uudestaan niin monta kertaa, kunnes pelaaja valitsee sen mukaansa. Max Laireissa onkin itse asiassa suuri mahdollisuus kohdata shiny-Pokémoneja, joten niitä on senkin puolesta kiva suorittaa. Löysin itse tosi nopeasti shinyn Centiskorchin, joka oli vielä Gigantamax-muodossaan! Onko muuten muillakin sitä, että saatte Pokémon Homen wondertradessa tosi paljon shinyja!? Olen saanut sellaisen parin kuukauden sisällä jo kuusi kertaa! Ja ei, en yritä flexata. xD Ihmettelen vaan miten avokätisiä ihmiset ovat, vai onko mulle vain osunut huipputuuri. Harmi ettei suurinta osaa niistä voi siirtää Shieldiin... :( Mutta joo, Max Lairit ovat mielestäni tosi kiva lisäys ja yksi parhaita juttuja koko lisäosapaketissa. Ne vaativat hiukan päättelemistä ja strategiaa, ovat koukuttavia, ja palkinto reitin lopussa on sen arvoinen. Ehdottomasti yksi kivoimpia tapoja etsiä legendaarisia Pokémoneja, ainakin omien kokemusteni perusteella!

The Crown Tundran sisältö ei kuitenkaan lopu vielä tähänkään, vaan suoritettuaan kolme ensimmäistä tutkimustehtävää, pelaaja saa puhelun Leonilta. Tämä pyytää pelaajaa mukaan järjestämäänsä Galarian Star Tournamenttiin, mikä on nimensä mukaisesti Galarin parhaiden ottelijoiden keskenäinen turnajaismallinen ottelutapahtuma. Turnajaisiin kuulu aina kolme kierrosta, missä otellaan pareittain tuplaotteluja. Pelaaja saa valita ensimmäiseksi parikseen Hopin tai Marnien, ja sen jälkeen voitettuaan kilpailun monta kertaa uudestaan, hän saa käyttöönsä kaikki salipäälliköt, sekä muutamia muita hahmoja, kuten Beden, Mustardin ja jopa Leonin. Mä tykkäsin näistä turnajaisista kovasti, ja olen pelannut niitä aika paljon. Musta on hauskaa tiimiintyä eri hahmojen kanssa, ja otella jänniä yhdistelmiä vastaan. Myös pelihahmojen keskenäiset lyhyet vuoropuhelut ovat hauskaa ja kiinnostavaa katsottavaa. 

Turnajaisissa on kuitenkin myös pari huonoa puolta: kierroksia täytyy voittaa mielestäni ihan liian monta kertaa, ennen kuin pelaaja saa avattua kaikki hahmot käyttöönsä. Homma käy nimittäin nopeasti toistuvaksi, koska muut hahmot käyttävät koko ajan tasan samoja Pokémoneja. Toki se on ymmärrettävää, mutta jossain vaiheessa mua alkoin tympiä otella vain näitä samoja poksuja vastaan uudestaan ja uudestaan. Lisäksi ottelut olivat välillä turhan helppoja, koska Pokémonini levelit ovat edelleen paljon muiden hahmojen poksuja korkeammalla. Se on onneksi pikkuvika, ja korjattavissa helposti jos vain käytän alempitasoisia Pokémoneja. Mutta ärsyttää, että mun originaali Shield-tiimini murskaa kaikki 90-tasoisilla voimillaan, mikä tekee otteluista yksipuolisia. Näistä asioista huolimatta, tykkään tästä turnajais-idesta tosi paljon, koska kaipaan sitä että salipäälliköitä vastaan voi otella uudestaan - vaikka sitten tällä tavalla.

Uudet (ja vanhat) hahmot

Mä lupaan että tämä postaus loppuu joskus. :D Haluan vielä mainita muutaman sanan lisäosan tuomista uusista hahmoista, ja vähän yhdestä vanhastakin. Crown Tundrassa suurimman valokeilan saa tottakai tutkimusryhmää vetävä Peony. Peony on hauska hahmo, ja tykkään hänen isä-energiastaan. :D Toivoin että hän olisi tehnyt vähän enemmän, eikä vain lähettänyt pelaajaa tekemään kaiken hänen puolestaan, mutta muuten pidin hänen hahmostaan. Peonysta opitaan myös mielenkiintoista infoa: hän on Galarin entinen terästyyppinen salipäällikkö, joka nousi myös aikoinaan Galarin mestariksi. Hän kuitenkin katosi kuvasta nopeasti, kun Rose, hänen isoveljensä nousi salihaasteen puheenjohtajaksi. Tämä johtuu siitä, että Peonya ja Rosea verrattiin nuorina kovasti toisiinsa, minkä vuoksi heillä ei ollut kauhean lämpimät välit. Rosea pidettiin Peonya lahjakkaampana, mikä toimi motivaationa Peonyn koville ottelutaidoille. Kaikki tämä oli mun mielestä tosi mielenkiintoista, joten mua harmittaa ettei asiaan syvennetty enempää. Sen sijaan suurin osa tästä tiedosta pitää taas lukea itse, Peonyn antamasta kortista. Olisi hienoa, jos Pokémon syventyisi hahmoihinsa enemmän, koska heillä on nykyään monesti niin hienot designit ja mielenkiintoiset taustat.

Crown Tundralla tavataan myös muutamia muita uusia hahmoja, mutta he saavat niin vähän ruutuaikaa, ettei mulla ole oikeastaan mitään sanottavaa heistä. Yksi näistä on Peonyn tytär Peonia, ja toinen Freezingtonin pormestari, joka ei saanut edes uniikkia designia. He ovat olemassa ja tekeävät pari pientä asiaa lisäosan tarinaosuudessa, mutta jäävät muuten täysin unohduksiin. Peonia varsinkin olisi ansainnut mielestäni enemmän huomiota. Mutta tundralla nähdään myös pari tuttua kasvoa, joista ensimmäinen on Sonia! Sonia on tutkimassa taas kerran legendaarisia Pokémoneja, tällä kertaa viidennen sukupolven Swords of Justice-nelikkoa. Mutta kuten Peonykin, valitettavasti Sonia antaa täydet kädet pelaajalle, eikä tee itse melkein mitään. Tämä oli tosi harmi, koska odotin hänen rooliaan lisäosassa kovasti. Hop sai paljon huomiota ja tekemistä Isle of Armorissa, mutta ilmeisesti Sonia ei ollut vastaavan arvoinen...

Hän antaa pelaajalle tehtäväksi metsästää Swords of Justice-Pokémonit etsimällä niiden jalanjälkiä ympäri Crown Tundraa. Tämä ei ole läheskään niin kauheaa tai vaikeaa miltä se ehkä kuulostaa, vaan jäljet oli onneksi helppo löytää. Löydettyään jälkiä tarpeeksi, Virizion, Terrakion ja Cobalion ilmestyvät esiin jonnekin jälkiensä lähelle, mistä pelaaja voi sitten pyydystää ne. Tämä oli musta kivaa ja simppeliä, mutta miksi Pokémonit eivät saaneet omaa ottelumusaansa? :( Pyydystettyään kaikki kolme poksua, pelaaja voi vielä etsiä Keldeonin, jota en henkilökohtaisesti löytänyt. Lähinnä siksi, etten ymmärtänyt mitä puunjuuressa oleva pata yritti sanoa, vaikka nähtyäni vastauksen, tunsin itseni tosi tyhmäksi. xD Keldeonin jälkiä on siis pikkuruisella saarella, jolla seisoo keittopata. Niinpä pelaajan täytyy avata padan luona Pokémon Campinsa, jonka seurauksena Keldeo ilmestyy overworldiin padan viereen ja sen voi pyydystää. Vähän outoa, mutta öh... mikäpä siinä. :D Kivaa kuitenkin että nämäkin Pokémonit saivat tällaisen oman pikkujuttunsa, vaikka jälkien etsiminen ilman Soniaa olikin vähän tylsää.

Yhteenveto

Kaiken tämän jälkeen, on vihdoin aika sitoa tämä teksti pakettiin. The Crown Tundra toi mukanaan siis valtavasti tekemistä ja paljon uutta pyydystettävää, vaikka oli muuten juoneltaan ja tarinaltaan tosi yksinkertainen. Sanoisin henkilökohtaisesti, että tykkäsin Crown Tundrasta Isle of Armoria enemmän. Saimme enemmän sisältöä ja entistä suuremman Wild Arean, missä riitti tutkittavaa ...näiden pelien mittakaavassa. Legendaaristen Pokémonien metsästäminen oli kivaa, Max Laireissa seikkailu on kivaa, Galarian Star Tournament on kiva ja siksi koko kokonaisuus oli kiva. Mutta vaikka mä olen kehunut lisäosaa tosi paljon, siinä oli huonoakin. Kuten sanoin jo aiemmin, Isle of Armorin tarinaosuus oli "interaktiivisempi", kun taas Crown Tundran tarina oli enemmän kävelyä sinne tänne. Se oli tylsää. Lisäksi Crown Tundraa syövät samat ongelmat mitä koin Isle of Armorissakin: pelaajaa seuraavat Pokémonit toimivat edelleen huvittavan huonosti, Crown Tundran Wild Area - vaikka tällä kertaa olikin sisällöltään paras ja monipuolisin - on yhä kovin tyhjä ja lattea, uudet hahmot saivat tosi vähän huomiota, ja jos legendaaristen Pokémonien pyydystäminen ei kiinnosta, niin Crown Tundra tuo mukanaan tosi vähän tekemistä. Pelin animaatiot ovat myös edelleen samalla tavalla kökköjä, mistä puhuin Isle of Armor-postauksessani, ja Pokémonien sekä hahmojen ilmestyminen ruutuun niitä lähestyessä, häiritsee edelleen.

Jos kuitenkin arvioin Crown Tundraa sen mukaan mitä se toi mulle, enkä sitä mitä olisin siltä toivonut, pelikokemukseni oli mukava ja mielenkiintoinen. Se toi mulle paljon iloa. Seikkaillessani tundralla, mulla oli varmaan kivointa pelin parissa pitkään aikaan. Vierailen esimerkiksi Max Lairissa vielä tänäkin päivänä etsimässä legendaarisia Pokémoneja ja Ultra Beasteja, kun taas Isle of Armorilla mä kyllästyin Dynamax-sienten etsimiseen tosi nopeasti. The Crown Tundrassa on siis paljon hyvää, ja se oli jonkinlainen positiivinen väläytys tulevaisuuteen. Se kehitti monia asioita peruspeliä ja Isle of Armoria paremmaksi, antaen mulle toivoa tulevista Pokémon-peleistä. Tästä voi lähteä helposti nousuun, joten toivotaan että niin tapahtuu. Sanoisin lopullisena arviona lisäosista kokonaisuutena, että jos et vaadi Pokémon-peleiltä kauheasti ja poksujen pyydystäminen on jotain mitä kiinnostaa, niin suosittelen hankkimaan nämä. Jos pienet lyhyet tarinat, helpot ottelut ja legendaaristen Pokémonien pyydystäminen ei kuitenkaan kiinnosta, nämä eivät ehkä sovi sulle. Arvioisin koko paketin numeroilla 3/5 ja sanallisesti "ihan ok". Kukin tulkitkoon tämän omalla tavallaan. :D

Kiitos kaikille, jotka pääsivät tekstissä tänne asti. <3 Mun blogi elää edelleen vähän epäaktiivisempaa elämää, mutta koitan kirjoitella postauksia aina silloin tällöin. Pahottelut että tämänkin postauksen kanssa meni näin pitkään, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän?

Kiitos kuvista: gamepur.com, dotesports.com, hitc.com, screenrant.com, ign.com

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Oikein hyvää (hivenen myöhäistä) Uutta Vuotta kaikille! :)

Olette varmasti taas huomanneet, että The Blue Salamander on ollut jonkinlaisessa talvihorroksessa, enkä ole kirjoitellut tänne aktiivisesti. Tämä johtuu edelleen mun kiireisestä elämäntilanteestani, sekä kaikesta inhottavasta minkä kanssa koko maapallo tällä hetkellä painii, mikä aiheuttaa myös stressiä ja näin väsyttää itse kutakin. Ja mä en tykkää kirjoittaa blogiini väsyneenä. Mutta kuten olen maininnut aiemmin, blogini elämä on nyt tällaista. En kirjoita yhtä usein, mutta en ole lopettamassa postailua myöskään pitkään aikaan. :)

Halusin kuitenkin kirjoittaa nyt vuodenvaihteessa tällaisen hyvin lyhyen päivityksen, ilmoittaakseni vain että olen edelleen täällä ja mietin blogiani koko ajan. Olen kirjoitellut tässä joulun alla yhteenvetoa Crown Tundra-lisäosasta, minkä koitan julkaista ihan pian, toivon mukaan muutaman päivän sisällä. Valtava kiitos kaikille, jotka palaavat edelleen tänne lukemaan mun juttuja! Olette ihan parhaita ja halaisin teitä kaikkia jos voisin! <3

Toivotaan että vuosi 2021 tuo meille kaikille iloa, ja että asiat alkaisivat kääntyä parempaan suuntaan! Vaikka maailman tilanteessa näkyy pientä toivoa, ei unohdeta miten tärkeää sääntöjen nuodattaminen on. Joten pitäkää ne maskit vielä kasvoillanne ja turvavälejä toisiinne! Pysytään kaikki yhdessä terveinä!

Toivomuksia tulevilta Wild Area-alueilta

Pokémon-pelien suurin viehätys on aina ollut itse taskuhirmuissa, sekä niillä ottelemisessa, mutta myös pelien maailma on tärkeä osa kokonaisuutta. Pokémon-regionit ovat nykyään entistä persoonallisempia ja massiivisempia, ja nyt kun taskuhirviöt ovat vaihtuneet pienemmästä pikselimaailmastaan suurelle HD-näytölle, maailmojen tärkeys on kasvanut entisestään. Sword ja Shield-pelien Wild Area on täydellinen esimerkki siitä, millaiseen suuntaan Pokémonin uusi 3D-elämä on kääntymässä. Taskuhirviöt eivät lymyile enää pikselipensaiden sisällä, vaan liikkuvat maailmassa avoimemmin täyttäen sen luontoa, kuin tosimaailman lukuisat eläinlajit. Mielestäni on mahtavaa, että Pokémon on menossa tällaiseen suuntaan ja tykkään siksi Wild Arean konseptista tosi paljon. Kuitenkin, mun ja monien muidenkin harmiksi, nykyisessä Wild Areassa on vielä aika paljon parannettavaa, jos Game Freak haluaa saada Pokémonit loistamaan peleissä todellisesti ansaitsemallaan tavalla. Konsepti on hyvä - toteutus ei niinkään... 

Olen pelaillut viime aikoina paljon Shieldiä, sekä uutta Crown Tundraa (josta koitan kirjoittaa postauksen lähitulevaisuudessa), ja rampannut pelin kolmella erilaisella Wild Arealla täyttäessäni Pokedexiä. Alueilla liikkuminen on saanut mut pohtimaan entistä enemmän sitä, millä tavoilla haluaisin muuttaa mahdollisia tulevia Wild Areoita uusissa Pokémon-peleissä, tai miten niitä voisi parantaa. Jokainen Shieldin ja sen lisäosien esittelemä Wild Arean tapainen paikka on ollut mielestäni askel parempaan suuntaan - Isle of Armorin saari on peruspelien Wild Areaa monipuolisempi: siellä on jokia, metsiä, luolia ja vuoria, pääsy merelle, ja erilaiset alueet on rajattu paremmin nimenomaan luolilla ja erilaisialla kukkuloilla, minkä takia esimerkiksi ruohoisan alueen vaihtuminen aavikoksi tuntuu paljon luontevammalta, kuin peruspelin Wild Areassa. Crown Tundra taas paransi omaa Wild Areaansa entistä pidemmälle mm. siten, että vaikka se ei ole Isle of Armorin tapaan saari, vaan yksi massiivinen alue, sen lukuisat rinteet, rannat ja luolat tekevät siitäkin paljon luontevamman alueen, kuin peruspelien Wild Areasta. Tämä, ja oikeastan kaikki tässä postauksessa puhumani, on tottakai vain mun omaa mielipidettä, eikä haittaa jos joku teistä on täysin eri mieltä. Omasta mielestäni Wild Areaa on kuitenkin mahdollista parantaa vielä huimasti, ja olen iloinen että sitä yritettiin selvästi näillä lisäosilla.

Vaan miltä mä sitten haluaisin tulevien Pokémon-pelien Wild Arean näyttävän, jos nyt siis oletetaan että niissä sellainen olisi? Miten niitä voisi parantaa ja tehdä Pokémon-maailmasta entistä kauniimman ja elävämmän? Mä aion puhua siitä tässä postauksessa, vaikka en tiedä toimiiko tällainen aihe kauhean hyvin tekstinä. Siksi yritin lisätä pari kuvaa antamaan pientä esimerkkiä siitä, mitä mä tarkotan puheillani - toivon mukaan niistä on vähän apua. Tämä on myös sellainen aihe, mistä on varmaan keskusteltu jo vaikka kuinka paljon, ja tehty erilaisia kuvia ja Youtube-videoita, mutta mieleni teki silti jakaa jonkinnäköinen oma mielipiteeni aiheesta. Ei siis muuta kuin vihdoin asiaan:

Katsoessani Swordin ja Shieldin Wild Areaa, mä pystyn jakamaan "ongelmani" sen kanssa kahteen isoon palaan: itse Wild Arean ulkonäköön ja maastoon, sekä tottakai siellä oleviin Pokémoneihin ja niiden animaatioihin + käyttäytymiseen. Kun katsoo peruspelien Wild Areaa, sitä huomaa nopeasti, miten vähän siellä on esimerkiksi kasvillisuutta. Missä ovat pensaat, kukat, kivet ja kannot? Isle of Armor ja Crown Tundra paransivat tätä onneksi vähäsen, mutta kaipaisin kasvillisuutta silti vielä paljon enemmän. En tykkää siitä, miten litteältä kaikkialla näyttää. Enkä tarkoita itse maaston korkeutta, vaan nimenomaan sitä, miten litteää pelin ruohikko on. Haluaisin Wild Arean näyttävän rehevältä sellaisillakin alueilla, missä ei ole kuin ruohoniittyjä. Tähän saattaisi auttaa pelien graafisen tyylin muuttaminen vähän piirrosmaisempaan ja värikkäämpään, mutta varmasti myös pelin nykyisellä tyylillä asiaa pystyisi korjaamaan. Mä en ole mikään ekspertti tällaisten peligrafiikka-asioiden kanssa, joten en puhu siitä sen enempää, mutta tykkäisin jos pelit palaisivat vähän cel shade-tyylisempään suuntaan, mitä Let's Go-peleissä nähtiin. Tämä on vahva mielipideasia, joten ymmärrän jos monet ovat tästä ihan eri mieltä.

Kuitenkin, katsokaa nyt miten ihanalta tuo 🡅 Isle of Armorin konseptitaide näyttää verrattuna itse peliin! Toki konseptitaide näyttää melkein aina lopputulosta paremmalta :D mutta tässä ero on ihan valtava, kun katsoo nimenomaan tuota kasvien määrää ja rehevyyttä! Mielestäni pensaiden ja erikokoisten ja -näköisten kukkien lisääminen parantaisi Wild Areaa huomattavasti, eikä se näyttäisi enää niin "kaljulta". Toivoisin Wild Areaan myös enemmän erikokoisia kiviä ja suurempia kallioita, vaikka ihan vaan sellaisiakin joiden päälle ei edes pääsisi - ihan sama! Ne ovat tarkotettuja koristamaan maailmaa, eikä kiipeämiseen. :D Myöskin enemmän kantoja ja puunrunkoja, kiitos! Sellaisia nähtiin vähän Isle of Armorilla, muttei millään tarpeeksi.

Rehevämmän kasvillisuuden lisäksi, haluaisin että Wild Areaa koristaisivat myös erilaiset ihmisten rakentamat yksityiskohdat. Ymmärrän että Wild Arean on tarkoitus olla nimenomaan noh... villiä maata, mutta voisi siellä mielestäni silti olla enemmän ihmistenkin rakentamia asioita koristamaan sitä. Tarkoitan näillä esimerkiksi erilaisia aitoja, rakennuksia tai kylttejä. Crown Tundrassa oli kivana yllätyksenä hautausmaa ja vanhoja rakennusten raunioita, mikä tekee alueesta ehkä yhden mielenkiintoisemmista koko tundralla, koska juuri tällaiset yksityiskohdat herättävät mielestäni paikan eloon! Mitä jos Wild Areassa jossain laakea niityn reunassa olisi yhtäkkiä rapistuneita unohdettuja muurin pätkiä, ja vaikka vanhoja tuulimyllyjä tai hylättyjä rakennuksia? Bonuksena johonkin rakennuksista pääsisi myös sisään tutkimaan paikkoja, ja siellä voisi olla vaikka kummituspokémoneja tai jotain pesukarhujen ja rottien näköisiä poksuja kaluamassa seiniä. :D

Mitä jos Wild Areassa olisi vaikka tämän tyylinen paikka tutkittavana?

Tykkäisin myös, jos osa Wild Areasta olisi nimenomaan tällaista hylätympää seutua, missä ei selvästi ole asunut ihmisiä pitkään aikaan (ja siellä voisi olla ehkä pienempiä määriä harvinaisempia Pokémoneja), ja osa paikoista taas voisi olla lähempänä sivistystä ja omata enemmän teitä ja polkuja. Haluaisin myös, että tässä hypoteettisessa uudessa Wild Areassa olisi enemmän sellaisia paikkoja, jotka olisivat vähän piilossa, ja reittiä niiden luokse pitäisi pikkuisen etsiä. Ehkä jossain rehevän pensaikon takana onkin luola, joka johtaa pienelle suljetulle metsäjärvelle, mistä voi löytää Wild Arean ainoan Miloticin? Tai ehkä luolassa on piilossa reitti, joka vie vuoren päällä olevalle Skarmoryjen pesintäalueelle? Tällaisia pikkupaikkoja voisi keksiä ihan rajattomasti, ja mua harmittaa ettei Swordissa ja Shieldissä ole mitään tällaista. Toivoisin myös, että Wild Areassa olisi enemmän suuria metsiä ja vuoria, eikä vain pieniä sellaisia, mitä löytyy Isle of Armor-saarelta.

Näin kumpuilevaan maastoon verrattuna, Swordin ja Shieldin Wild Area näyttää pannukakulta

Ja tästä pääsenkin seuraavaan toiveeseeni, eli itse maastoon, minkä toivoisin olevan paaaaljon vaihtelevampi. Nimittäin Swordin ja Shieldin Wild Area on todella litteä. Toki se onneksi vähän kumpuilee siellä täällä, mutta haluaisin että maasto olisi kunnolla eri korkuista. Crown Tundrassa on mielestäni tämänkin asian kohdalla paras tilanne, mutta loppujen lopuksi senkin laajat alueet ovat vuoristomaisuudestaan huolimatta tosi litteitä. Tuo kuva tuossa yläpuolella, on Breath of the Wild-nimisestä pelistä. En laittanut sitä tuohon kauniin graafisen tyylinsä takia (vaikka tuolta näyttävä Pokémon-peli olisi unelmien täyttymys), vaan näyttääkseni mitä haen takaa. Kuvassa näkyy selvästi, että maasto on eri korkuista. Ei ainoastaan vähän kumpuilevaa, vaan melkein kallioista. Juuri sitä mä kaipaisin Wild Areaan tosi paljon! Lisäksi alue kaipaisi nimenomaan tuollaista rehevyyttä ja yhtä paljon puita ja kiviä. Tuonne sekaan kun heittäisi Pokémoneja, niin johan alkaisi Pokémon-maailma tuntumaan elävämmältä! Ainakin siis mun mielestä.

Mutta miten tuollaisessa maastossa olisi käytännöllistä liikkua Pokémon-pelissä, kysytte? Noh, omasta mielestäni olisi hauskaa, ettei Wild Areassa liikkuminen olisi ihan niin helppoa. Siellä voisi olla myös helppokulkuisempia laajempiakin niittyjä ja alueita, mutta metsissä liikkuminen on tosimaailmassakin hankalaa, joten miksei Pokémonissakin? Eri korkuisten alueiden välillä voisi kuitenkin olla pieniä liuskoja siellä täällä, jotta liikkuminen olisi silti kätevää, eikä ärsyttävää. Ja olisihan se varmaan hauskaa tupsahtaa johonkin alemmalle tasolle, vain huomatakseen että jossain ylempänä seisoo jokin suuri harvinainen Pokémon. Silloin sen luokse ei voisi vain ravata hetkessä, vaan pitäisi vähän miettiä, miten ylemmälle tasolle pääsee nousemaan. Tämä tarkottaisi lisää seikkailua ja tutkimista, jotain mitä nykyiset Pokémon-pelit mielestäni kaipaavat enemmän. 

Ja sellainenkin voisi olla mielestäni hauskaa, ettei Wild Areassa edes heti pääsisi joka paikkaan, vaan pelissä pitäisi edetä ensin tiettyyn kohtaan. Leikitään vaikka että Wild Areassa olisi suuri vuorenseinämä, jonka päälle ei heti pääse, mutta voitettuaan vuorikiipeilyä harrastavan Rock-tyyppisen salipäällikön, hän antaa kiipeilysetin, jolla ylös pääsee kiipeämään, ja sen avulla tutkimaan uusia paikkoja. Tavallaan siis HM:ien konsepti, mutta uudella tavalla - jotain mitä Pokémon on itsekin tehnyt viime aikoina. Tämä ehkä tuhoisi vähän Wild Arean avoimuutta, mutta mielestäni olisi silti kivaa, että sinne olisi siten uusi syy palata seikkailemaan ja tutkimaan paikkoja aina silloin tällöin. Swordissa ja Shieldissä oli onneksi jotain vastaavaa, koska esimerkiksi joihinkin paikkoihin ei päässyt ennen polkupyörän saamista. Tätä voisi kuitenkin mielestäni laajentaa vielä pidemmälle.

Tästä postauksesta on muuten tulossa aikamoinen romaani, joten koitan kirjoittaa tästä eteenpäin vähän lyhyemmin... :D Seuraavaksi puhun siitä, miten haluaisin Pokémonien liikkuvan tässä uudessa Wild Areassa. Me kaikki tiedämme, ettei Swordin ja Shieldin Wild Area tunnu huippueloisalta, kun Pokémonit ilmestyvät ja katoilevat kuvasta miten sattuu. Kaikki sellainen siis pois - ei moista sotkua, vaan Pokémonit näkyvät kuvassa jo kaukaa, kiitos! Ja tämän lisäksi Pokémoneja olisi maailmassa persoonallisemmin. Mitäkö tämä tarkoittaa? Noh, hyvä esimerkki tästä ovat Isle of Armorissa esiintyvät Emolgat, jotka eivät vain seiso paikallaan tekemättä mitään, vaan liitävät puista toiselle. Tämä oli mielestäni tosi hyvä idea, mitä pitäisi viedä paljon pidemmälle! Leikitään että pelaaja saapuu vaikka pienelle rannalle. Siellä ei vain seiso yhtä tai kahta Drednawia ilmestymässä kuvaan ja pois, vaan niitä makaa vaikka läjässä nukkumassa - sillä tavalla miten tosimaailman krokotiilit tekevät.

Drednawit voisi nukkua tällä tavalla kasassa :D

Drednawit nukkuisivat kaikessa rauhassa, mutta jos menet lähelle viheltelemään tai rinkuttamaan pyöränkelloa, joku niistä herää ja hyökkää kimppuusi otteluun. Samalla rannalla voisi olla myös Wingulleja, jotka nokkivat maassa hiekkaa ja nousevat ilmaan, kun tulet kohdalle, ihan kuten tosimaailmankin lokit väistävät ihmistä. Jos haluat pyydystää Wingullin, sinun pitää siis olla nopea. Ehkä niitä ei voi siksi edes pyydystää, ennen kuin pelissä saa esimerkiksi polkupyörän? Rannalla voisi olla näiden lisäksi myös perinteistä villien poksujen pensaikkoa, koska en halua henkilökohtaisesti sen ikinä katoavan Pokémonista. Pensaassa voisi myös kävellä siellä olevia Pokémoneja, samankaltaisesti kuin Swordissa ja Shieldissä sekä Let's Go-peleissä. Uskon, että se näyttäisi ihan hyvältä, jos Pokémonit pysyisivät kauemmaskin mentäessä kuvassa, ja kun rannalla olisi myös tällaisia "spesiaalisti" kohdattavia Pokémoneja.

En tiedä teistä, mutta mun mielestä tällainen toisi tosi paljon eloa Wild Areaan. Ja jos Pokémonien animaatiot olisivat todella näin yksityiskohtaisia, ymmärtäisin paljon paremmin National Dexin leikkaamisen "hyvien animaatioiden" perusteella. Kaikki lintupokémonit voisivat lennellä ilmassa, eivät vain pienellä alueella ympyrässä, vaan ympäri kokonaista suurta aluetta, kuten tiettyä metsää tai rantaa. Niitä voisi seisoa puissa ja aidoilla sukimassa sulkiaan. Metsässä voisi kohdata Sawsbuckin syömässä ruohoa, eikä vain seisomassa paikallaan tai kävelemässä edes takaisin. Aavikkoisemmilla seuduilla voisi nähdä Sandileja makoilemassa hiekan seassa, ja jossain niityllä voisi olla kaksi Taurosta puskemassa toisiaan, hämmentyneen Miltankin katsellessa kauempaa vierestä.

Tämä kaikki on mitä mä toivoisin tulevilta Wild Areoilta. Ymmärrän että mä vaadin todella isoja asioita, mutta tällainen Pokémon-peli olisi mulle unelma. Se olisi täynnä eloa ja persoonallisuutta, ja mielestäni valtava askel eteenpäin nykyisestä Wild Areasta. Nyt kun Pokémon Sword ja Shield lisäosineen on luultavasti täysin takanapäin, odotan tosi innoissani mitä Game Freak tekee seuraavaksi. Haluan nähdä miten he lähtevät parantamaan Wild Area-konseptiaan, vai kadottavatko he sen kokonaan. Se olisi mielestäni outoa, sillä Pokémonien vaihtuminen 3D-malleiksi ja nyt vielä HD-konsolille, on nostanut pelien tasoa selvästi jotain tällaista kohti, mistä puhuin tässä postauksessa. Ehkä joskus mitään Wild Areaa ei enää ole, vaan koko peli toimii niiden kaavalla, vapaasti liikutettavalla kameralla ja suuremalla pelimaailmalla. Mielestäni Pokémonin täytyy pysyä joko yksinkertaisena pienimuotoisena pelinä mitä se on aikoinaan ollut, tai sitten lähteä muuttumaan tällaiseksi laajemmaksi ja maailmarikkaammaksi avoimeksi peliksi. Nyt ne ovat vähän näiden konseptien välissä jumissa, eikä se ole selvästikään hyvä asia, miettien Swordin ja Shieldin saama vastaanottoa. Peleissä on hyvää, mutta ei tarpeeksi. Jos Game Freak nostaa tulevat pelinsä tuon "tarpeeksi"-riman yli, Pokémonista voi tulla jotain tosi hienoa. Mutta jos he eivät viitsi/ehdi/jaksa lähteä nostamaan sitä, niin sitten ei kannata edes yrittää, koska fanit selvästi vain pettyvät sellaiseen. Wild Area-konseptilla on turha kiusoitella, jos asiaa ei viedä loppuun asti. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo siis tullessaan - pidetään peukkuja!

Kiitos kuvista: superparent.com & gameinformer.com

Pokémon-fossiilit #11: Galarin kummajaiset

Fossilized Drake, Bird, Fish & Dino:
Dracozolt, Dracovish, Arctozolt & Arctovish

Kirjoittelin viime kevään ja kesän aikana Pokémon-fossiileista postauksia, ja nyt viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä, jäljellä ovat vielä Galarin neljä kauhistusta. Sanon niitä kauhistuksiksi tottakai sen takia, että Galarin fossiilit ovat... vähän erilaisia kuin muut fossiilit. Ne eivät ole perinteisiä Pokémoneja, vaan erilaisista paloista koottuja olentoja, jotka vaikuttavat olevan Pokedexin tietojen perusteella aika surullisia, osa jopa kivuissa... Nämä Pokémonit on tuonut eloon Galarin kuivalla seudulla (en muista paikan nimeä niin "kuiva seutu" saa riittää) hengaileva Cara Liss-niminen henkilö, jonka pelkkä nimi kertoo etteivät nämä fossiilit olleet ehkä harkituin idea luoda. Cara Liss kuulostaa nimittäin kovasti sanalta "careless" mikä tarkoittaa suomeksi "huolimatonta" tai "varomatonta". Eli Galarin fossiiliparkoja ei olla herätetty missään ammattimaisessa laboratoriossa tai tutkimuskeskuksessa, vaan yksittäisen henkilön teettämänä jossain vuoren kulmassa. Ensimmäinen hälytysmerkki. :D

Nämä Galarin neljä fossiilia ovat siis toistensa sekoituksia, minkä takia niiden designeissa ja nimissä on samoja paloja, mutta kaikki ovat vähän erilaisia. Nämä ovat myös siitä harvinaisia fossiileja, ettei niillä ole sukupuolia, eikä niitä voi siksi breedata. Toinen hälytysmerkki siitä, etteivät nämä ole luonnollisia olentoja, vaan ihmisen kyhäämiä kummajaisia. :D Kaksi näistä on helpompaa saada Swordissa ja toiset kaksi Shieldissä, mutta kaikki neljä on mahdollista saada molemmissa versioissa. 

Yksi fossiileista on Dracozolt, Electric/Dragon-tyyppinen dinosaurusta muistuttava olento, joka lataa sähköään voimakkaista takajalkojen lihaksistaan ja syö ravinnokseen kasveja. Toinen fossiileista on samaa perää kantava Dracovish, joka on Water/Dragon-tyyppinen. Sen sanotaan olleen nopea ja voimakas saalistaja, joka on vahvojen jalkojensa ansiosta voinut juosta jopa 60km/tunnissa. Ristiriitaisesti, se ei kuitenkaan voinut hengittää kuin veden alla, mikä vaikeutti sen saalistusta merkittävästi. Arctozolt on Electric/Ice-tyyppinen fossiili, jolla on Dracozoltin kanssa sama keltainen pää. Dracozolt lataa sähköään värisyttämällä kehoaan kylmän takia ja säilöö ruokaansa jäiseen lumiseen kehoonsa. Samaa lumikehoa kantava Arctovish on Water/Ice-tyyppinen Pokémon, joka elää pääasiassa vedessä. Sen pää on nurinpäin sen kehossa, joten Arctovishin on vaikea syödä. Se saalistaa jäädyttämällä veden ympärillään.

Kaikki neljä fossiilia perustuvat Iso-Britanniassa sijaitsevan Crystal Palace-puiston dinosauruspatsaisiin. Patsaat ovat kuuluisia siitä, että ne oltiin rakennettu yhdistelemällä eri dinosaurusten osia toisiinsa - kuitenkin väärin - minkä takia lajit eivät näyttäneet tieteellisesti siltä miltä niiden kuuluu. Galarin fossiiliparat kokivat saman kohtalon. Lisäksi nämä sekoitukset ovat voineet saada inspiraatiota Khimaira-hahmoista, jotka ovat myyttisiä eri eläinten sekoituksia.

Crystal Palace-puiston dinosauruspatsaita

Dracozoltin ja Arctozoltin keltainen dinosaurusmainen pää muistuttaa kovasti Dromaeosauri-heimon dinosaurusta. Nämä tunnetaan paremmin puhekielessä sanalla "raptorit". Raptorit olivat ketteriä pääsääntöisesti pienehköjä hirmuliskoja, joilla oli nykyisten tietojen mukaan jonkinlainen sulkapeite. Dracozoltin (ja Dracovishin) taaempi osa - punaraidallinen puoli - taas näyttää hieman Stegosauria-lahkon dinosaurukselta, johon kuuluu mm. tunnettu Stegosaurus. Näillä hirmuliskoilla oli paksut tankat jalat, pitkä paksu häntä ja eräänlaiset luukilvet selässään. Joskus niiden hännässä ja selässä oli myös piikkejä.

Dromaeosauri-heimon raptori

Stegosauria-lahkon dinosauruksen luuranko

Dracovishin ja Arctovishin pää on kalamainen, ja saanut todennäköisesti eniten vaikutteita Dunkleosteus-nimisestä sukupuuttoon kuolleesta petokalasta. Kyseisellä kalalla oli todella vahvat leuat ja eräänlainen panssarikilpi suojanaan. Pokémonien kalamaisessa päässä on myös viitteitä varsieväkaloihin, joilla on pyöreähköt ja leveät evät. Niitä elää vielä nykypäivänäkin, mutta suurin osa heimon lajeista on kuollut sukupuuttoon. Viimeinen Pokémonien osista, eli Arctovishin ja Arctozoltin taaempi osa, muistuttaa montaa erilaista meressä elänyttä dinosaurusta, esimerkiksi joutsenliskoja, mosasaureja ja kalaliskoja. Näistä kalaliskot ovat ehkä kaikkein lähimpänä Pokémonien designia, sillä sellainen esiteltiin Crystal Palace-puistossa kävelemässä maalla, vaikka oikeasti olento liikkui vedessä. Tämä saattoi hyvinkin toimia Arctozoltin designin ideana.

Dunkleosteus-kalan kallo

Joutsenlisko

Olen huomannut, että yleisesti näistä fossiileista ei kauheasti tykätä, lähinnä sen takia että ne ovat nimenomaan kivuissa. Ymmärrän sen hyvin, ja säälin näitä raukkaparkoja itsekin, mutta... mä tavallaan tykkään näistä. Pokémonien designit itsessään eivät ole mitään maailman mahtavimpia, mutta tykkään niiden ideasta tosi paljon - niin karu kuin se onkin. On hauskaa että Pokémoneissa on samoja osia toistensa kanssa ja ne ovat keskenään toistensa sekoituksia. Ne sopivat täydellisesti Galariin, koska tämä kuuluisa Crystal Palace-puisto oli nimenomaan Iso-Britanniassa. Lisäksi nämä sekoitukset tekevät poksuista tosi uniikkeja ja saavat ne erottumaan muista fossiilipokémoneista. Tykkään henkilökohtaisesti Dracovishin designista eniten ja Arctozoltin designista vähiten. Yksikään ei ole kuitenkaan mikään super ruma, vaan tykkään näistä kaikista, niiden ikävästä kohtalosta huolimatta. Tekeekö tämä musta jonkinlaisen pahiksen? Mahdollisesti. :D

The Isle of Armor - takkuileva taistojen saari

Kukaan ei ole varmaan enää tähän aikaan vuodesta kiinnostunut lukemaan kolme kuukautta sitten tulleesta Pokémon-DLC:stä, mutta mä aion silti kirjoittaa siitä vielä eräänlaisen arvion/yhteenvedon, mikä mun oli tarkoitus kirjoittaa jo *kröhöm* heinäkuussa. Hupsista. The Isle of Armor on ensimmäinen Pokémon-peliin tullut DLC, eli lisäosapaketti, joka tuo peliin täysin uuden Wild Arean tapaisen saaren, lisää vanhoja Pokémoneja, pari uutta, sekä pienen tarinan sitomaan kaiken nätiksi rusetiksi. Mutta oliko tästä lisäosasta mun mielestä mihinkään, vai viihdyinkö hyvin sen parissa? Tässä pieni yhteenveto mun kokemuksistani DLC:n kanssa:

Niin ja teksti sisältää tietty isoja spoilereita, mutta noh... se tuskin on ongelma tässä vaiheessa. :D

Uudet Pokémonit ja saari

Isle of Armor on siis nimensä mukaisesti ylimääräinen saari Galarin kulmassa, joka on pelissä valtava uusi Wild Arean tapainen alue. Eli saarella ei ole ollenkaan routeja, vaan koko paikka on yhtä isoa jatkuvaa aluetta, jossa on vapaa kameranhallinta. Tykkäsin tästä tosi paljon, koska toivoisin Pokémonin muuttuvan enemmän ja enemmän paljon vapaammin liikuttavaksi avonaisemmaksi peliksi. Mulla ei ole mikään routeja vastaan ja toivon itse asiassa että ne pysyvät Pokémonissa edelleen mukana, mutta samaan aikaan olisi ihanaa jos Pokémon-regionit olisivat täynnä metsiä, luolia ja vuoristoja, jotka olisivat Wild Arean tapaan täysin vapaasti tutkittavissa.

Isle of Armor oli mielestäni paljon pelien normaalia Wild Areaa onnistuneempi paikka, koska saaren maisemassa oli enemmän vaihtelua. Sen ansiosta myös säätilojen yllättävät vaihdot tuntuivat paljon luontevimmilta, kuin normaalissa Wild Areassa. Siellä ne olivat mielestäni aina vähän outoja - tuntui hassulta kävellä nurmikkoa pitkin sateessa, joka vaihtuikin yhtäkkiä lähes tyhjästä hiekkamyrskyksi tai lumisateeksi. Isle of Armorin lukuiset vuoret, joet ja luolat erottivat alueita paremmin toisistaan, ja saivat sen tuntumaan paljon luontevammalta kun sää yhtäkkiä muuttui. Lempialueeni oli saaren dojon lähellä oleva suo-alue, jonka maisemasta tykkäsin jostain syystä eniten. Ja siellä oli Woopereita, joten siitä valtava plussa. :D

Oli myös ihanaa nähdä vanhoja tuttuja Pokémoneja, ja yksi lempiasioitani koko lisäosassa olikin uuden Isle of Armor-Pokedexin täyttö. Saarta oli kiva tutkia, kun en tiennyt yhtään etukäteen mitä kaikkia poksuja sieltä löytyi, joten esimerkiksi nähdessäni juuri maskottipokémonini Wooperin, hymyä oli aika lailla mahdoton pidätellä. :D Vanhojen poksujen lisäksi me pääsimme myös näkemään kunnolla Galarian Slowpoken uuden kehitysmuodon, Galarian Slowbron, joka on oikein veikeä ja hauska otus. Kaikkein mielenkiintoisin Pokémon oli kuitenkin täysin uusi legendaarinen Kubfu, joka on aivan älyttömän suloinen. Pelissä näytetty pieni esittelyvideo, jossa Kubfu paljastetaan ensimmäisen kerran, oli sydäntä lämmittävän söpö. :D Myös Kubfun kehitysmuoto Urshifu on ihan kiva. Valitsin itselleni vesityyppisen Rapid Strike Style-version, koska se oli mielestäni hivenen mielenkiintoisempi designiltaan.

Tarina ja tehtävät

Vaan mitä lisäosan tarinassa sitten tapahtuu? Pelaaja saa lipun Isle of Armor-saarelle, jossa hän päätyy puolivahingossa Mustard-nimisen vanhan herran pitämälle dojolle. Ennen tätä, pelaaja kohtaa myös täysin uuden rivalin - Shield-versiossa Psychic-tyyppisiä Pokémoneja käyttävän Averyn ja Swordissa Poison-tyyppisiä Pokémoneja käyttävän Klaran. Heistä lisää vähän myöhemmin. Mustard haluaa otella pelaajaa vastaan ja laittaa hänet suorittamaan erilaisia pieniä tehtäviä, jotta tämä voi yrittää nousta dojon huipulle uudeksi... mestariksi? Totta puhuakseni en enää muista, saiko sieltä jonkun varsinaisen tittelin, mutta Mustardin päihittäneeksi dojon parhaaksi ottelijaksi on kuitenkin tarkoitus pyrkiä.

Ensimmäisessä tehtävässä pelaajan täytyy koittaa saada kiinni kolme huippunopeaa Slowpokea, jotka varastivat Averyn/Klaran dojo-univormun. Tämä oli hauska tehtävä ja lähes polkupyörän nopeudella ravaavat Slowpoket olivat todella hupaisa näky. :D Myös Slowpokejen ottelumusa oli todella hyvä! Tämän jälkeen pelaajaa kannustetaan tutkimaan uutta Isle of Armor-saarta, koska hänen tulee etsiä nippu Max Mushroom-sieniä. Tämä ei ollut kauhean mielenkiintoista ja tehtävistä ehdottomasti tylsin. Viimeisenä kolmannessa tehtävässä pelaajan täytyy otella rivaliaan vastaan Dynamax-ottelussa, mikä olisi muuten ollut kivaa, mutta harmi kyllä Pokémonini olivat ihan ylilevelisiä, mikä teki otteluista niin helppoja, että nekin olivat aika tylsiä. Tästäkin lisää myöhemmin.

Tehtävät suoritettuaan pelaaja saa Mustardilta viimein uuden legendaarisen Kubfun, joka täytyy viedä toiseen saaren kahdesta tornista - joko rannalla olevaan Tower of Watersiin tai vuorenhuipulla seisovaan Tower of Darknessiin. Se kumman tornin pelaaja valitsee, määrittää kumpaan formiin Kubfu kehittyy. Oteltuaan pelkällä Kubfulla tornin huipulle asti, pelaaja kohtaa Mustardin ja tämän oman Kubfun. Voitettuaan heidät ottelussa, Kubfun voi kehittää Urshifuksi. Otteleminen tornissa Kubfun kanssa oli ihan kivaa ja voitin Mustardin melko helposti. Tykkäsin myös että tornin sai valita itse, ja otin tosiaan vesityyppisen koska tykkään Water-tyyppisestä Urshifusta hivenen enemmän. Vesitorni kuulosti myös haastavammalta näistä kahdesta, koska toisessa tornissa olevat Dark-tyypit olisivat olleet heikkoja Kubfua vastaan, joten senkin puolesta se oli mielestäni kivempi valinta. Mä pidän haasteista. :D

Tornin jälkeen pelaaja palaa dojolle, jossa hän kohtaa Hopin! En osannut todellakaan odottaa tätä ja olin ihan innoissani nähdessäni hänet! :D Mä tiedän että Hop saa paljon vihaa niskaansa, mutta hän on yksi mun lempirivaleista, joten oli tosi kiva että hänellä oli yllättäen pieni rooli tässä DLC:ssä. Mä ja Hop lähdetään etsimään Isle of Armor-saarelta Max-hunajaa, jolla voi saada Urshifulle Gigantamax-muodon. Tämä koko tehtävä oli vähän... outo. Mä tykkäsin olla Hopin seurassa, mutta tapahtumat hänen kanssaan olivat kovin tylsiä ja jotenkin hidastempoisia. Me autetaan mm. metsässä olevaa eksynyttä Petililiä ja jahdataan Applinia, jonka jälkeen me kohdataan vielä vihainen Dynamax Vespiquen, joka pelaajan täytyy luonnollisesti päihittää ottelussa. Vespiquen pudottaa Max-hunajaa, mitä mä voin nyt antaa Urshifulleni, jonka jälkeen viimeinen tehtävä on otella täysi kuusi-vastaan-kuusi ottelu Mustardia vastaan dojon pihalla, joka käyttää omaa Gigantamax Urshifua.

Tämä Hop-osio oli mun mielestä tosiaan oikein kiva, koska tykkäsin että Hop teki paluun. Mutta samaan aikaan tehtävät hänen kanssaan olivat kuitenkin vähän tylsiä, suuresti sen takia, että Pokémon-pelit ovat edelleen kovin eh... animaatiollisesti rajallisia. Tuntuu tyhmältä olla näkemättä että Applin putoaa pelaajan päähän, ja saada sen sijaan vain musta ruutu ja teksti *tumps* tai jotain vastaavaa, jonka jälkeen Hop kommentoi että "oho Applin osui sua päähän". Meinaan kamoon Game Freak, ettekö te oikeasti voi animoida pientä sekunnin pituista cutsceneä jossa Applin oikeasti putoaa pelaajan päähän? No mutta, tästäkin lisää vähän myöhemmin. Ja muuten Hop-osio oli oikein kiva. Tykkäsin Dynamax-ottelusta Vespiquenin kanssa ja musta oli kivaa että Hop vihjaili meidän ehkä tapaavan Sonian tulevassa Crown Tundra-lisäosassa.

Isle of Armorin tarinaosuus oli mielestäni ihan onnistunut, mutta paikoin vähän turhan yksinkertainen ja tylsä. Olen kuullut monien sanovan, että tarina oli ihan liian lyhyt ja sisällötön, mutta mä en ole ihan niin vahvaa mieltä. Mun mielestä DLC tarjosi oikeastaan juuri sen verran tarinaosuutta kuin olin ajatellutkin sen tarjoavan, joten en ollut mitenkään pettynyt. Mutta olisin kyllä tykännyt, jos tarina olisi ollut vielä vähän mielenkiintoisempi ja syventynyt uusiin hahmoihin enemmän. Mustard oli ihan ok hahmo, mutta olisin mielelläni oppinut hänestä lisää, kuten myös hänen vaimostaan Honeysta ja pojastaan Hydestä. Myöskin uusi rivali oli iso pettymys, mutta jälleen kerran, puhun siitä tarkemmin myöhemmin. Kuitenkin, tarina oli mielestäni ihan ok, sellainen 3/5 tasapaksu paketti, enkä missään vaiheessa mitenkään inhonnut sitä tai ollut tylsistynyt sen parissa.

Uudet hahmot

Isle of Armor-lisäosa esitteli muutamia uusia hahmoja, joista keskeisimmässä roolissa olivat Mustard ja uusi rivali, Avery tai Klara. Mustardin kanssa oltiin paljon tekemisissä ja tykkäsin hänen hahmostaan kovasti. Olisin toivonut oppivani hänestä vielä enemmän, mikä kertoo siitä, että hahmo oli ainakin jollain lailla mielenkiintoinen. Oli hauskaa että Mustard esiteltiin sellaisena vanhana hitaana papparaisena, mutta otellessaan tosissaan, hän näyttikin voimakkaan ja ketterän puolensa. :D Lisäksi tykkäsin Mustardin tavasta pelata Pokémon Questia olohuoneessaan. xD Hänen vaimonsa Honey ja poikansa Hyde jäivät tosi taka-alalle, eivätkä jääneet mitenkään erityisesti mun mieleen.

Mun peliversio on Shield, joten sain rivalikseni Psychic-tyyppisiä Pokémoneja käyttävän Averyn. Hänen designinsa on hauska, vaikka Klara näyttää ehkä vähän paremmalta. Olen nähnyt gameplayta myös Sword-versiosta, joten pystyn vertailemaan rivaleja toisiinsa. Hassua, mutta tykkään ehkä Averysta enemmän. Hänen typerät psyyke-sanaleikkinsä olivat jollain lailla hauskoja, ja jostain syystä rivalin luonne sopi mielestäni Averylle Klaraa paremmin. Jotenkin Averysta vaan näkee, että hän on juuri sellainen itsekäs pöljäke. :D Sillä rivali on tosiaan DLC:n tarinan aikana melko ilkeä pelaajaa kohtaan ja käyttää jopa huijauskeinoja voittaakseen dojon tittelin itselleen. Mutta samaan aikaan ei ole kovin viisas. :D

Mä tykkäsin rivalin luonteesta paljon, ja olen iloinen että Game Freak antoi meille taas tällaisen toivotun "ilkeän" rivalin. Avery oli todella näsäviisas, viekas ja itsekäs, vähätteli mun taitojani vaikka hävisi koko ajan itse, yritti pidätellä mua etenemästä pysähtymällä ottelemaan mua vastaan ja oli vain kaikin puolin sellainen tyypillinen huono häviäjä, joka ei voi sietää tapaavansa jonkun itseään taitavamman. Musta oli kivaa, että Avery myös huijaa viimeisessä Dynamax-matsissaan mua vastaan, käynnistämällä (muistaakseni) Psychic-terrainin jo ennen kuin ottelu alkaa, jotta hän olisi etulyöntiasemassa. Kaiken tämän takia, mun mielestä oli valtava harmi, että rivalin rooli jäi kuitenkin lisäosassa todella pieneksi ja mitäänsanomattomaksi.

Averya nähdään vähän parin ensimmäisen dojo-tehtävän parissa, mutta sen jälkeen hän jää aika lailla taka-alalle. Rivalia vastaan voi onneksi otella myöhemmin uudestaan, mutta muuten hän vain seisoo dojossa tekemättä mitään. Olin toivonut että rivali olisi ollut tarinassa paljon enemmän mukana. Olen kuullut monien sanovan, että Averyn/Klaran olisi pitänyt lähteä pelaajan mukaan Hopin sijaan tarinaosuuden loppupuolella, niin että he olisivat saaneet enemmän aikaa hahmonkehitykselle ja ehkä jopa ystävystyneet pelaajan kanssa. Niin paljon kuin mä rakastinkin Hopia, tässä olisi mielestäni ollut paljon enemmän järkeä. Eikä meidän olisi välttämättä tarvinnut miksikään sydänystäviksi muuttua, koska on hyvä ettei pelaaja ole kuitenkaan kaikkien rakastama, mutta jonkinlainen bondaaminen olisi mielestäni sopinut tarinan lopulle loistavasti. Tosi sääli, sillä ajattelin näiden uusien rivalien olevan yksi mielenkiintoisimpia juttuja tässä DLC:ssä, mutta toisin kävi. Avery jäi todella pieneksi osaksi koko kokemusta ja tuntui vähän hukkaanheitetyltä konseptilta.

Lisäosan ongelmia

En halua kirjoittaa mitään kauhean pitkää sepostusta tähän kohtaan, koska tästä aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen oman postauksensa, mutta mun on pakko sanoa muutamia asioita, jotka haittasivat mua pelatessani Isle of Armoria. Mä mainitsin jo yhden näistä ongelmista, eli sen mistä Game Freak ja koko Sword ja Shield ovat saaneet niskaansa kommentteja koko pelien elon ajan - "huonot animaatiot". En odottanut lisäosan mitenkään korjaavan Swordin ja Shieldin töksyjä animaatio-ongelmia, mutta olin toivonut salaa mielessäni, että niitä oltaisiin paranneltu vähäsen. Ajattelin, että koska DLC:ssä on vähemmän tekemistä kuin kokonaisessa uudessa pelissä, siinä oltaisiin voitu panostaa enemmän näihin animaatio-ongelmiin. Mutta ehei, silti se Applin putosi mun päähän mustaamalla kuvan ja vain Hopin kertomana, että näin tapahtui. Olisin niin toivonut, että lisäosassa olisi ollut enemmän pieniä cutscenejä, kuten se missä Kubfu esiteltiin. Esimerkiksi kohta missä Dynamax-Vespiquen hyökkää pelaajan kimppuun, näytti tosi tyhmältä, koska mitään kunnollista animaatiota ei näkynyt. Koko kohtaus olisi ollut mielestäni sata kertaa hienompi, jos siinä olisikin tullut sellainen video, missä kuva ensin hämärtyy, maa tärisee, Hop ja pelaaja katsovat hämmentyneinä valtavaa puuta, jonka oksien seasta kaivautuu esiin valtava punasilmäinen Vespiquen, joka karjuu ja imaisee pelaajan Dynamax-otteluun. Meinaan tässäkään kohdassa Pokémonia ei ollenkaan näytetä, kamera vaan zoomaa pelaajan naamaan, kuva mustuu ja siihen tulee tekstilaatikko, joka kertoo mitä tapahtui. Tämä on sellainen asia, minkä toivon kovasti muuttuvan tulevissa peleissä, ja ehkä isoin ongelmani tällä hetkellä Pokémonin kanssa. Toivottavasti te ymmärrätte mitä mä tarkotan - musta tuntuu etten osaa selittää tätä kauhean hyvin. Lähinnä mä kaipaan pieniä videoita/animaatioita/cutscenejä - mitä vain tällaisia - jotka tekisivät pelistä ja sen maailmasta heti paljon eläväisempiä.

Toinen vähän tähän liittyvä ongelma on seuraavat Pokémonit. Olin huippuinnoissani, kun tajusin Game Freakin yllättäneen meidät seuraavilla Pokémoneilla, mutta valitettavasti he onnistuivat jotenkin möhlimään senkin. Jostain syystä pelaajaa seuraavat Pokémonit toimivat tosi huonosti - ne kulkevat oudossa tahdissa, niin etteivät nopeatkaan poksut pysy aina pelihahmon perässä, tai ovat niin nopeita, että ne pysähtelevät koko ajan typerästi. Jos olette pelanneet lisäosaa tai nähneet siitä videoita, ymmärrätte varmasti mitä mä tarkoitan. Tämä vähän pilasi hienoa yllätystä, sillä tuntuu että seuraus-animaatiot ovat todella hutaistuen tehtyjä - ihan kuin Game Freak olisi vain laittanut seuraavat Pokémonit reagoivat pelihahmoon kuin villi Pokémon, mutta tehnyt pelaajan ympärille näkymättömän seinän, mikä estää ottelun alkamisen ja tämän takia poksu "törmää" pelaajaan oudosti. En tiedä onko tästä kyse, mutta siltä se mun mielestä näyttää. Tykkään ja arvostan silti, että seuraavat Pokémonit tulivat takaisin edes jossain muodossa, mutta vähän outoa miten huonosti ne toimivat. Meinaan Let's Go Pikachussa seuraavat Pokémonit oltiin toteutettu mielestäni täydellisesti, joten hassua etteivät ne onnistuneet lisäosassa kunnolla.

Sitten vielä yksi pieni ongelma lisäosan kanssa oli se, että Pokemonien levelit olivat huonosti toteutettuja. En tiedä miten jonkinlainen levelien skaalaus pelaajan tason mukaan tulisi toimimaan, mutta tietääkseni sellainen on ihan mahdollista ja sen pitäisi toimia Pokémoninkin kaltaisessa pelissä ihan hyvin. Mun tiimini oli melkein 90-levelinen, kun tulin Isle of Armorin saarelle, joten Averyn ja muiden 60-tasoiset Pokémonit eivät tuntuneet yhtään missään. Korjasin ongelmaa vähän sillä tavalla, että kokosin itselleni puoliksi uuden tiimin mitä käytin DLC:n aikana. Mutta oli se silti harmi, että esimerkiksi aloituspokémonini ensimmäinen Gigantamaxaus tuntui tosi vaisulta, kun vastuksesta ei ollut mihinkään. Toivoin kovasti, että vastustajien Pokémonien tasot olisivat olleet korkeampia, varsinkin kun monilla oli ollut sellainen käsitys, että peli skaalaisi tasot nimenomaan pelaajan käyttämien poksujen mukaan. Mutta ei kai sitten. :( Ymmärrän että se voi olla vähän rikkinäinen kokonaisuus, mutta olisin silti valinnut sen ylihelppojen matsien sijaan.

Yhteenveto

Näiden ongelmien lisäksi lisäosassa oli vielä joitain muitakin pikkuvikoja, kuten se, miten surkeasti kamera toimi välillä. Varsinkin kun liikuin polkupyörällä ja etsin Digglettejä pienistä koloista ja läheltä seiniä, pelin kamera heilui ihan miten sattuu ja välillä venyi niin oudoksi, ettei pelihahmo näkynyt kuvassa enää ollenkaan. Tämä on ehkä pieni juttu, mutta teki mieli vielä mainita sekin, koska se vaikutti pelikokemukseeni. Nämä animaatio-ongelmat, huonosti seuraavat Pokémonit ja ihan ok tasoltaan ylihelppo tarina, tekivät lisäosasta loppujen lopuksi vähän ristiriitaisen kokemuksen. Siinä oli mielestäni paljon hyvää ja yleisesti sanottuna tykkäsin siitä. Viihdyin sen parissa, rakastin pyydystelllä uusia Pokémoneja, ja nautin yksinkertaisesta tarinasta, mutta toivoin DLC:ltä enemmän. Toivoin että se olisi korjannut ongelmia, mistä Swordia ja Shieldiä haukuttiin, mutta sen sijaan DLC tuntui siltä, kuin se olisi tehty jotenkin puolikiireessä. Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla, millainen tuleva Crown Tundra tulee olemaan, ja korjaako se näitä ongelmia millään tavalla. Epäilen kovasti, mutta sittenpähän se nähdään. Kuitenkin, Isle of Armor oli kiva kokemus ja olen iloinen että pääsin pelaamaan sitä. Mun mielestä tämä lisäosien teko on edellen hyvä tapa Pokémonille, kun he haluavat pitää välivuoden, eivätkä kasata kiireellä uutta kokonaista peliä. Toivotaan että tämä on edelleen jonkinlaista kokeiluvaihetta, jotta tulevaisuudessa odottavat pelit olisivat "laadukkaampia".

Kiitos kuvista: imore.com, gamingtrend.com, samurai-gamers.com, nintendolife.com