Alpha Sapphire Osa 14: Maailmanpelastusta

Onko teillä kenelläkään kauheaa kevätstressiä? Musta tuntuu että mun pitäisi saada joku miljoona asiaa hoidettua ennen kesän alkua, mutta kaikki vaan romahtaa käsiin. Tyypillistä Kawaa, uskokaa pois. Mä aina sanon hoitavani kaikki asiat ajoissa, ja jostain syystä uskon itseäni siinä, mutta sitten huomaan edellisenä iltana että kaikki on tekemättä. :D Mutta ei se mitään - onneksi Pokemonille löytyy aina aikaa jostakin. Nimittäin tartuinpa pitkästä aikaa taas Alpha Sapphireen ja lähdin pelailemaan sitä eteenpäin. Viimeksi olin tunkeutunut Team Aquan piilopaikkaan, josta Archie sai vihdoin herätettyä Kyogren, mutta Pokemon laukaisikin hirmumyrskyn ja lähti uimaan kohti Sootopolis Cityä. Ei siinä auttanut sitten muu kuin lähteä Kyogren perään pysäyttämään tätä.

Riensin Sootopoliksen keskellä olevalle Cave of Origins-luolalle, jonka luona Steven ja Sootopoliksen salijohtaja Wallace odottelivat mua. Myös Brendan ilmestyi paikalle kannustamaan mua, koska tietysti legendaarisen Pokemonin pysäyttäminen jäi taas 10-vuotiaan tytön harteille. :D Ei kai siinä mitään - mä riensin urheasti luolan syvyyksiin, jossa ei oikeastaan ollut paljon mitään. Aika tyhjä paikka pitkillä käytävillä. Löysin lopulta luolan pohjalle, jossa Kyogre karjui vihaisena, mutta suostui ottamaan mut jostain syystä selkäänsä sukeltaessaan veden syvyyksiin. Mulla oli silloin hauskannäköinen sukelluspuku päälläni. Hassua että mä tarvitsin sellaisen, kun aiemmin sukeltelin ihan huoletta Hoennin merien pohjassa Pokemonieni kanssa. :D

Kyogre kuljetti mut syvemmälle luolaan, jossa mä pystyin viimein ottelemaan sitä vastaan. Se muuttui Primal-muotoonsa ja näytti oikeastaan aika upealta. Mä jaksan edelleen ihastella tämän pelin grafiikoita. Jotenkin Pokemonit näyttävät vaan tosi kivoilta kolmiulotteisessa muodossa, ja uudempien pelien tyyli muutenkin on vaan onnistunut ihan täydellisesti. Mutta joka tapauksessa, mä koitin ensin otella Kyogrea vastaan ja pyydystää sen johonkin Ultra-palloon, mutta eihän siitä tietysti tullut oikein mitään. :D Lopulta valas päätyi sitten Master Balliin, jonka ansiosta myrsky viimein laantui ja koko Hoenn, tai ehkä koko maailma, pelastui tulvalta.

Team Aqua lähti matkoihinsa ja Steven onnitteli mua onnistumisestani. Sootopolis City täyttyi vehreydellä ja kaupungin keskellä seisova valtava kuihtunut puukin täyttyi lehdillä ja kukkasilla. Kiva yksityiskohta. :3 Steven antoi mulle viimein kyvyn kutsua Latias paikalle milloin vaan, jotta pystyn lentämään sillä mihin tahansa helposti ilman Flyta. Yllätyin miten hyvä musiikki lentäessä oli - jotenkin tosi reipas ja piristävä biisi. Ja lentäminen on ollut muutenkin tosi hauskaa ja kätevää. Harmi ettei Alolassa pystynyt liitämään samalla tavalla, tosin siellä pystyi sitten liikkumaan monilla muilla Pokemoneilla vähän muulla tavoin, mikä oli hauskaa.

Rauhan laskeuduttua takaisin Hoennin ylle, mä suuntasin viimein Wallacen viimeiselle salille, joka oli sopivasti Sootopolis Cityssä. Voitin hänen Pokemoninsa helposti varsinkin Sceptilen ja Raichun avulla. Muistinkohan mä mainita että kehitin Pikachuni Raichuksi? Tein sen mielestäni jo ennen kuin menin Kyogren luokse ja myrsky alkoi, mutten muista mainitsinko sitä aiemmassa postauksessa. Joka tapauksessa nyt tiimini kaikki Pokemonit olivat kehittyneet ja multa löytyi kaikki salimerkit. Se tarkoittaa että seuraava postaus saattaa olla viimeinen, kun suuntaan viimein kohti Victory Roadia ja Elite Fouria! Tästä postauksesta tuli taas kerran ehkä vähän sutaistu ja kiireessä kirjoitettu, mutta toivon että siitä oli silti iloa. :)

Kawan lempipokemonit: Sija 9

HELIOLISK

"They flare their frills and generate energy. A single Heliolisk can generate sufficient electricity to power a skyscraper." -Omega Ruby Pokedex

"It stimulates its muscles with electricity, boosting the strength in its legs and enabling it to run 100 yards in five seconds." -Y Pokedex

Toisin kuin ehkä Aronin kohdalla, tähän Pokemoniin nostalgia ei pääse vaikuttamaan yhtään. Tosin yritin tehdä tämän listan ignooraamalla kaikki hyvät Pokemoneihin liittyvät lapsuusmuistot, mutta kyllä ne tietysti lemppareihin vähän vaikuttaa. Joka tapauksessa sijalle yhdeksän on siis päässyt Heliolisk, joka on suosikkini koko kuudennesta sukupolvesta, ollen myös tämän listan ainoa Pokemon kyseisestä polvesta. Heliolisk on tosiaan vähän tuoreempi lemppari, toisin kuin esimerkiksi juuri Aron, jota olen rakastanut jo lapsesta asti. Mä muistan kun Helioptile paljastettiin ensimmäisen kerran ja huomasin tykästyväni siihen pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Kun lopulta vielä näin miten hienoksi liskoksi se kehittyy, olin varma että Heliolisk tulisi olemaan pian yksi lempipokemoneistani. Ja niin siinä kävikin.

Mä rakastan liskoja ja dinosauruksia, joten Helioliskin design on mun silmääni aivan täydellinen. Rakastan myös ihan hirveästi sitä sen kauluria, jonka Pokemon pystyy nostamaan päänsä ympärille. Ihan kuin se pieni pirullinen dinosaurus Jurassic Parkissa! :D Helioliskilla on myös hauska nimi, koska tuo lisk-sana saa sen kuulostamaan vähän suomalaiselta liskolta. Rakastan myös Helioliskin sähkötyypitystä, mutta sen turhahko Normal-tyypitys laskee Pokemonin hienoutta valitettavasti alemmas. Jos Heliolisk olisi pelkkä Electric-Pokemon, se olisi saattanut päästä ylemmäs tässä listassa. Ei tuo Normal-tyypitys onneksi Helioliskia mitenkään suuresti pilaa, mutta kyllä sen turhuus vähän ärsyttää. Eihän tuo Normal-tyypitys tuo oikeastaan muuta kuin yhden heikkouksen lisää.

Helioliskin idea on myös tosi hauska! Se näyttää selvästi dinosaurukselta, mutta siinä on myös vähän gekkomaisia piirteitä, ja sen väritys ja olemus muistuttavat myös vähän keltamustaa täpläsalamanteria. Kun Heliolisk aukaisee sen kaulan ympärillä olevan kauluritsydeemin, sen muoto näyttää vähän auringolta, mikä sopii Pokemonin Sun Stonella tehtävään kehittymistapaan täydellisesti. Siis aivan ihana Pokemon ihanalla idealla! Aurinkoinen sähkölisko jolla on upea design ja kyky kipittää jopa vettä pitkin, kuten jotkut oikeat liskot. Ihan mahtavaa! Heliolisk oli myös hyvä tiimiläinen Y:ssä, vaikka opetin sille aika huonoja iskuja, eikä se ehkä siksi päässyt ihan täysiin oikeuksiinsa. Hups. :D Mutta rakastin sitä tiimissäni, eikä se todellakaan ollut mikään heikko otus. Heliolisk on mielestäni kaikinpuolin ihana Pokemon, joten sen ansaitsee paikkansa tässä listassa.

Kawan lempipokemonit: Sija 10

Mun "ihan pian" oli näköjään vähän pidempi aika kuin mitä toivoin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä? Eli juu, koulu on taas vienyt rasittavasti aikaani, mutta nyt pääsiäisloman kunniaksi ehdin viimein taas keskittyä vähän enemmän blogiin. Nyt kun The Blue Salamander täyttää viisi vuotta, niin ajattelin tehdä jotain mitä varmaan kaikkien Pokemonista jollain tavalla kirjoittavien tulee tehdä jossakin vaiheessa. Eli aion listata kymmenen lempipokemoniani. Olen vältellyt tämän listan tekemistä pitkään, koska mun mielestä mun on aina ollut lähes mahdotonta nimetä top 10-listani Pokemoneista. Musta tuntuu että tykkään ihan liian monista taskuhirmuista ja että listani muuttuu koko ajan ihan erilaiseksi. Olen nyt kuitenkin vääntänyt jonkinlaisen listan kasaan ja aion kirjoittaa siitä postauksia tässä kevään aikana. Voi olla että tämä listani näyttäisi jo kesällä ihan erilaiselta, koska mun fiilis muuttuu koko ajan vähän miten sattuu. Mutta olen aika varma että ainakin viisi suosikkipokemoniani pysyvät samoina pitkään, koska ne ovat pysyneet siinä järjestyksessä missä nyt ovat vaikka kuinka monta vuotta. Melkein sieltä asti kun ensimmäisen kerran kohtasin Pokemonin elämässäni. Nyt kuitenkin sen pidempiä puheitta, tässä on sijan 10 Pokemon:

 

ARON

"It eats iron to build its steel body. It is a pest that descends from mountains to eat bridges and train tracks." -FireRed/LeafGreen Pokedex

"A Pokémon that is clad in steel armor. A new suit of armor is made when it evolves. The old, discarded armor is salvaged as metal for making iron products" -Emerald Pokedex

Aron on ihan hirveän söpö. Rakastan sen simppeliä designia ihan hirveästi ja olen ihastunut myös sen muihin muotoihin voimakkaasti. Varsinkin Laironilla on mielestäni tosi upea design - en ole edes varma miksi tykkään siitä niin paljon, se vaan miellyttää mun silmääni todella mukavasti. En nuorempana tykännyt Aggronista kauheasti, mutta olen ihan viime aikoina alkanut lämmetä sillekin paljon enemmän. Muistan pyydystäneeni Aronin tiimiini aikoinaan Emeraldissa, jolloin rakastuin siihen ihan täysillä. Sen ansiosta tykästyin myös kovasti Steel-tyyppiin, jota pidän edelleen yhtenä lempityyppinäni, vaikka siihen kuuluukin aika vähän Pokemoneja joista todella tykkään. En ole ikinä pitänyt Rock-tyypistä, mikä laskee vähän Aronin ja sen muotojen hienoutta, mutta ei se liikaa haittaa. Monet blogiani pidempään lukeneet tietävät varmaan hyvin miten paljon mä rakastan dinosauruksia ja kaikenlaisia liskoja, joten sellaisia tulee löytymään tästä listasta muutamia. Sen ansiosta ihastuin varmaan myös Aroniin, koska se on tuollainen suloinen pikkudino. :3 Pitää varmaan joskus ottaa Aron uudelleen tiimiini jossain pelissä, vaikka normaalisti en tykkää käyttää samoja Pokemoneja joita olen jo kokeillut. Musta kuitenkin tuntuu ettei tämä mahtava kolmikko päässyt silloin vuosia sitten täysiin oikeuksiinsa, koska en ollut mikään maailman mahtavin Pokemonin pelaaja. :D Tykkään myös tosi paljon Aronin ideasta, kuinka se teräspokemonina syö kaikkea teräksistä ja saattaa joskus vaeltaa vuorilta syömään autoja ja siltoja. Miksi tämä on mun mielestä ihan hirmuisen söpö ja hauska idea? Muistan kuinka siinä Giratina-elokuvassa sen lopputeksteissä näkyi Aroneja ja Laironeja syömässä jotain maahan pudonnutta lentoalusta. Ihana ekoteko! :D

Ei mulla oikeastaan ole muuta sen ihmeempää sanottavaa tästä. Aron pääsi listalle koska rakastan sen designia, rakastan sen muotoja, se on voimakas kehittyessään, tykkään sen Steel-tyypistä ja koska teräspanssariin pukeutuneet dinosauruspokemonit ovat ehdottomasti kympin arvoinen juttu mulle. :D Jos Aggronin design miellyttäisi silmää vähän enemmän ja tuon Rock-tyypin tilalla olisi joku toinen, Aron olisi päässyt ehkä listassa hieman ylemmäs. Kaikesta huolimatta se on kuitenkin lähellä mun sydäntä ja siksi yksi lempipokemonejani. Tällaisen ottaisin lemmikiksi samantien jos voisi.

Alpha Sapphire Osa 13: Kyogren raivo

Tällä kertaa taas vähän lyhyempi ja vähemmän yksityiskohtainen AS-postaus. Viimeksi olin juuri voittanut Taten ja Lizan Psychic-salin ja valmiina lähtemään Team Aquan perään Mossdeep Citystä alaspäin merelle. Kuljin siellä Routea 127 pitkin otellen uimareiden ja onkijoiden kanssa, sekä kokeilin uutta Dive-tekniikkaa ja uiskentelin veden alla. Hauskaa että vedenkin alle oltiin lisätty tässä versiossa kouluttajia. Niitä ei ole tainnut olla vanhoissa peleissä ollenkaan? Vedenalainen meri näytti tosi kivalta ja musta oli hauska yksityiskohta että pelaajan suusta tuli välillä kuplia. :D Tosin näin saattoi olla vanhoissakin peleissä. En kyllä muista sellaista...

Matkani jatkui meren halki suureen hauskannäköiseen kaupunkiin, Sootopolis Cityyn, johon mun ei kuitenkaan selvästi pitänyt vielä tulla, joten siellä ei ollut oikein mitään tekemistä. Mutta pääsinpähän pistäytymään Pokemon Centeriin ja kauppaan jos ei muuta. :P Mä odotin innolla Sootopolis Cityn näkemistä tässä pelissä, koska se on muutenkin niin erikoisen näköinen paikka, että olin kiinnostunut miltä se näyttää kolmiulotteisena versiona. Mun mielestä Sootopolis näytti oikeastaan tosi kivalta - tykkäsin varsinkin sen keskellä olevasta suuresta vesialueesta, johon yläpuolella seisovat kalliot heijastuivat tosi kauniisti. :)

Jatkoin sitten matkaani Sootopoliksesta takaisin Hoennin merelle, josta löysin pian luolan Kyogren olinpaikkaan. Sinne siis! Tosin sitä ennen kävin myös vähän surffailemassa muuallakin mihin pääsi, sekä käväisin mm. Hoennin Sea Mauvillessa etsimässä vähän aarteita. :D Paras niistä taisi olla Ice Beam Azumarilleni. Musta tuntuu että tässä vaiheessa mun tiimini iskutilanne alkoi vihdoin parantua. Se on ollut musta aika huono koko pelin ajan, mutta nyt mun poksuni olivat selvästi voimistumassa. Jossain tässä vaiheessa mä muuten taisin myös kehittää Pikachuni Raichuksi, mutta unohdin ottaa siitä kuvan. Raichu näyttää ihan ylisöpöltä tässä pelissä, jonka vuoksi mä meinaan vaan koko ajan ihastella sitä Pokemon Amiessa. :3 Pokemon Amie tuntuu muuten tosi ärsyttävältä ja rasittavalta Moonissa olleen Refreshin jälkeen. En muistanut miten kyllästynyt olen niihin hiton minipeleihin ja niissä soivaan musiikkiin. :D

Joka tapauksessa, menin lopulta Team Aquan perään Kyogre-luolaan - tai siis oikealta nimeltään Seafloor Caverniin - joka oli aivan kauhea sokkelo. Onneksi jollain ihmeen tavalla mä löysin sen läpi tosi nopeasti ja helposti, vaikka yleensä mä aina eksyn Pokemon-pelien sokkeloihin. :D Pacman oli kuin olikin oikeassa että aina kannattaa mennä vasemmalle! (Jos joku tajuaa tuon viittauksen niin olet mahtava.) Syvällä luolan perällä mä kohtasin viimein Team Aquan johtajan Archien, sekä Team Magman johtajan jonka nimeä en nyt saa päähäni. Max? Maxie? Joku sellainen. :P

Kaikkien varoituksista huolimatta Archie sitten meni ja herätti supervoimakkaan Kyogren lammestaan, joka käynnisti raivoisan myrskyn yläpuolellamme maantasalla ja pakeni tiehensä. Se lähti uimaan kohti Sootopolis Cityä, johon päästessään siitä tulisi täysin pysäyttämätön. Archie tajusi tehneensä suuren virheen ja päättikin auttaa Kyogren pysäyttämisessä. Mutta mun hommakseni se kuitenkin tietysti lopulta jäi. Ei siinä mitään, laitetaan vain 10-vuotias lapsi pelastamaan maailma, vaikka tarjolla olisi täysikasvuisia voimakkaita Pokemon-kouluttajia, sekä Hoennin Champion. Pokemon-logiikka on niin mahtava. :D

Hoennin kohtalo selviää seuraavassa AS-postauksessa, joka tulee varmaan ihan pian! :)

Alpha Sapphire Osa 12: Lilycovesta merelle

Pelkäsin etten jaksa flunssassa kirjoittaa blogiin paljon postauksia tällä viikolla, mutta nyt kun olo on jo paljon parempi, niin tämähän onkin ihan täydellinen aika pelata Alpha Sapphirea oikein kunnolla kaiket päivät ja vielä kirjoittaakin siitä. :D Siispä jatketaan tänään siitä mihin viime postauksessa jäätiin. Elikkäs olin kuin olinkin lopettanut viimeksi pelaamisen Dewford Towniin, josta palasin nyt takaisin kauas Safari Zonelle ja Mt. Pyrelle päin, ja sieltä eteenpäin uuteen kaupunkiin, Lilycoveen. Lilycovessa oli kaikkea kivaa pientä tutkittavaa, kuten hieno museo täynnä mielenkiintoisia maalauksia ja patsaita, sekä suuri ostosparatiisi nimeltään Lilycoven tavaratalo. Törmäsin myös Brendaniin joka haastoi mut pitkästä aikaa otteluun, ja ilokseni hänen Pokemoninsa olivat vihdoinkin kehittyneet. Tosin hän oli silti ikävän helppo vastus ja voitin hänet helposti. Mutta ei se mitään! Brendan kertoi mulle vaivautuneena ettei hän ollut "missään nimessä ostamassa pehmoleluja Lilycoven tavaratalosta", mutta jos tässä vaiheessa peliä palaa hänen asunnolleen, niin hänen huoneeseensa on ilmaantunut sellainen. :D Hauska pieni yksityiskohta.

No mutta, mä lähdin seuraavaksi etsimään Mt. Pyrellä karannutta Archieta, mutta Lilycovessa oli vain muutamia hänen Grunttejaan. He kuitenkin möläyttivät pomonsa olevan Slateport Cityssä varastamassa sukellusvenettä, jota mä lähdin sitten puolustamaan Pokemoneillani. Harmikseni Archie pääsi kuitenkin taas karkuun ja pakeni takaisin Lilycovelle päin tukikohtaansa, johon mäkin kiirehdin takaisin. Voi mitä ramppausta. Olen muuten huomannut tosi nopeasti miten Moonissa oleviin juttuihin tottui niin nopeasti, että niiden puuttuminen Alphassa tuntuu tavallistakin ärsyttävämmältä. Yksi loistava esimerkki ovat tottakai HM-iskut, joiden kanssa olen saanut tapella jo nyt Alpha Sapphiressa ihan liikaa. Huomaan myös yrittäväni koko ajan liikkua vapaasti ilman "kävelyruudukkoa" estämässä mun menoani, jonka takia May heiluu välillä vähän miten sattuu, enkä meinaa päästä välillä rakennusten ovista sisään. :D On myöskin outoa ettei ovia tarvitse avata painamalla nappia, vaan niihin voi vain kävellä. Hassua miten nopeasti sitä tottuu uusiin asioihin.

Joka tapauksessa mä astelin seuraavaksi Lilycoven rannassa seisovaan varsin näkyvälle paikalle sijoitettuun Team Aquan tukikohtaan, tarkoituksenani koittaa edelleen estää Archien aikeet hukuttaa ihmiskunta veden alle. Kuljin tukikohdan läpi melko nopeasti ja vaivattomasti, ja löysin sieltä jossain vaiheessa pelin Master Ballin. Jotenkin hassua että se oli vain jossain huoneen nurkassa lattialla lojumassa. Yleensä mun muistikuvan mukaan sen saa joltakin henkilöltä pakosti pelin tarinan aikana, mutta tässä pelissä sen voi missata aika helposti. Outoa. Lopulta mä saavutin tukikohdan perimmäisen huoneen, jossa ottelin Archien kamua Mattia vastaan taas kerran. Uusi Pikachuni sai hyvin nostettua tasoja täällä ylöspäin, oteltuaan monien vesipokemonien ja Golbattien kanssa. :D Jouduin kuitenkin taas katsomaan sivusta kuinka Archie pakeni sukellusveneellä tiehensä, joten nyt ei auttanut muu kuin lähteä surffailemaan hänen peräänsä merelle.

Jatkoin siis matkaani Lilycovesta länteen päin Azumarillini kyydissä, kunnes saavutin pienellä saarella seisovan kaupungin, Mossdeep Cityn. Maailman pelastaminen sai tässä vaiheessa odottaa, koska saarelta löytyi myös seuraava sali, johon mä suuntasin ihan ensimmäisenä. Tykkään Mossdeep Cityn Psychic-salista, koska musta on kivaa vaihtelua että salijohtajia onkin kaksi ja heidän kanssaan käydään tuplaottelu. Lisäksi tuo Psychic-tyypitys jotenkin sopii kaksosiin. :D Harmi että Tate ja Liza olivat todella helppo vastus ja taisin tuhota heidän ainoat Pokemoninsa, Lunatonen ja Solrockin, ilman että he ehtivät kertaakaan edes iskeä mun Pokemonejani. Tässä vaiheessa huomasin kaipaavani Alolan Totem Pokemoneja ja Kahunoita. Niissä oli mielestäni kivasti haastetta verrattuna moniin salijohtajiin. Tai sitten mun Pokemonit ovat vain ihan ylilevelisiä Alphassa...

Astuttuani ulos salilta, horisontissa posahti oikein kunnolla ja merestä nousi esiin valtava vihertävä valo. Ihmiset riensivät kauhistelemaan tätä näkyä ja Stevenkin ilmestyi paikalle. Hän kertoi mulle että jonkin merenalaisen seinämän on täytynyt juuri aueta, mikä oli tottakai Team Aquan tekosia. Siispä mun ei auta muu kuin lähteä seuraavalla pelikerralla jälleen Archien perään, ja koittaa pelastaa Kyogre hänen kynsistään ennen kuin on liian myöhäistä. Siitä tulee varmaan postaus ihan lähipäivinä.