Pokemon-muistoja ♥

Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille! Pokemonin juhlavuosi on viimein päättymäisillään. Harmi että tämä on ollut mun blogin hiljaisin ja epäaktiivisin vuosi, mutta eihän sille mahda mitään että opiskeluni ja muut suuret muutokset elämässäni sattuivat juuri tähän hetkeen. Mun mielestä tämä on ollut Pokemonin kannalta kuitenkin todella hyvä vuosi. Suurin asia mitä Pokemonille tapahtui oli varmaan Pokemon GO:n aiheuttama villitys, mikä on tuonut Pokemonin vuosien tauon jälkeen taas enemmän esille. Ainakin Suomessa. Koska ainakin mä olen nähnyt kaupoissa vaikka minkälaista Pokemon-krääsää tässä syksyn ja talven aikana, sen jälkeen kun Pokemon GO julkaistiin. Sellaista mitä en ole ikinä ennen nähnyt. Ja se on musta ihan mahtavaa! :D Ihanaa että taskuhirmut ovat saaneet mainetta jonka ne todella ansaitsevat. Lisäksi tietysti Pokemon Sunin ja Moonin julkaisu oli aika iso juttu siinä mielessä, miten erilaisia ne ovat verrattuna muihin Pokemon-peleihin, ja miten hyvin ne ovat yleisesti myyneet tai miten hyvää palautetta ne ovat saaneet monilta pelaajilta. Pokemon Moon on noussut yhdeksi mun suosikkipeleistäni, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Tällä kertaa puhun jostain vähän erilaisesta, nimittäin Pokemonin juhlavuoden päättyminen sai mut miettimään niitä aikoja kun Pokemon vasta tuli. Niitä aikoja kun mä koin Pokemoniin liittyviä asioita ihan ensimmäistä kertaa. En muista tarkalleen minkä ikäinen mä olin kun hullaannuin Pokemoniin, mutta todennäköisesti aika nuori. Varmaan joku noin 6 tai 7-vuotias. Ajattelin mainita tässä postauksessa muutamia Pokemoniin liittyviä ensimmäisiä muistojani, jotka olivat alku mun suureen rakkauteeni näitä taskuhirmuja kohtaan.

Ensimmäinen Pokemon-pelini

Monille Pokemoninpelaajille heidän ensimmäinen pelinsä on varmaan ollut monesti joku core-sarjan peli, mutta mun kohdallani on vähän toisin. Olen maininnut täällä blogissa muutaman kerran että aloitin Pokemonin pelaamisen melko vanhalla iällä, eivätkä pelit olleet tärkeitä mulle vielä lapsena ollenkaan. Johtui varmaan aika paljon siitä, etteivät mun vanhempani yleensä ostaneet mulle tai sisaruksilleni mitään kalliita juttuja ollessamme lapsia. Siksi en ikinä saanut Pokemon-peliä itselleni, mutta onneksi sellainen löytyi mun kaveriltani, jolla oli olohuoneessaan Nintendo 64. Kyseinen peli oli ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin, ja kuten tuosta alemmasta kuvasta varmaan huomaatte, se oli Pokemon Stadium 2.

Mä ja kaverini tykättiin otella Pokemon Stadiumissa toisiamme vastaan, vaikka kumpikaan ei oikeastaan tajunnut Pokemonista mitään. :D Ei me ymmärretty kunnolla heikkouksia, tyyppejä tai edes iskuja, mutta meillä oli silti pelin parissa aina hauskaa. Me pelattiin enimmäkseen sellaisia pieniä minipelejä joita pelissä oli, sen sijaan että oltaisiin vaikka yritetty läpäistä peli oikeasti läpi. :D Vaikka mä en siis hirveästi tajunnut pelistä mitään tai edes pelannut sitä kauhean usein, Pokemon Stadium 2 on silti tärkeä peli joka on lähellä mun sydäntä, koska se oli ihan ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin. Oi niitä aikoja! <3

Ensimmäinen Pokemon-korttini

Samaan aikaan nuorena kun mä seurailin Pokemon-animea, mä myös keräilin urakalla Pokemon-kortteja. Se oli sellainen juttu mitä kaikki mun kaverit tekivät - me keräiltiin ja vaihdeltiin kortteja koko ajan, ja yritettiin myös pelata niillä toisiamme vastaan, vaikka kukaan ei tiennyt pelin sääntöjä taaskaan kauhean hyvin. :D Mulla on yhä edelleen kaikki korttini tallella (tosin osa on ehkä kadonnut ajan kuluessa), ja niitä on sellainen noin 10 cm paksu pino. Ei se varmaan ole ihan hirveä määrä joidenkin mielestä, mutta kyllä se ainakin lapsena tuntui todella paljolta.

Vaan mikä mahtoi olla ihan ensimmäinen Pokemon-kortti jonka mä ikinä omistin? Se ei itse asiassa ollut tavallinen Trading Card Game-kortti, vaan sellainen animen mukana kauppoihin rantautunut keräilykortti. Tiedätte varmaan mistä mä puhun? Sain ostaa kortteja aina silloin tällöin viikkorahoillani, enkä ikinä unohda sitä kun kävin hakemassa ihan ensimmäisen Pokemon-korttipakkani kaupasta. Siitä se nörtteys alkoi. :D Aukaisin pakan heti kotona, ja ensimmäinen kortti joka kimmelsi pinon päällä oli Caterpie. Pakassa oli tietty muitakin kortteja, mutta muistan että ihan ensimmäinen kortti jonka näin ja otin käteeni, oli tuossa sivussa näkyvä Caterpie-kortti. Mä luovuin muistaakseni joskus kaikista keräilykorteistani, mutta säästin sen Caterpien, koska sillä oli mulle tunnearvoa. Jotenkin hupaisaa että se oli Caterpie, joka on monille se ensimmäinen Pokemon jonka he peleissä pyydystävät.

Ensimmäinen animejaksoni

Se mikä mut todella hullaannutti Pokemoniin nuorena oli tottakai televisiosta tullut Pokemon-anime. Pokemon oli ehdottomasti mun lempisarjani pienenä. Yritin muistaa vaikka kuinka pitkään mikä oli ihan ensimmäinen Pokemon-jakso jonka mä näin - se ei nimittäin ole animen ensimmäinen jakso, vaan sen mä näin vasta vuosia myöhemmin. Harmi kyllä en millään saa päähäni mikä jaksoista oli se ihan ensimmäinen jonka mä katsoin. Kuitenkin muistan nähneeni tosi varhaisessa vaiheessa ainakin sellaiset jaksot kuin Samurain haaste! sekä Matkalla Pokémon-liigaan! En kuitenkaan ole enää varma oliko toinen noista se ensimmäinen jakso jonka näin, vai muistanko ihan väärin. Joka tapauksessa aloin katsomaan Pokemonia aikalailla sarjan alusta, tosin muistan seuranneeni myös paljon Johto-kauden jaksoja näiden originaalien jälkeen.

Ensimmäinen Pokemon-elokuvani

Ensimmäisen Pokemon-elokuvani mä sen sijaan muistan todella hyvin, eikä sekään ollut se ihan ensimmäinen. Eka Pokemon-leffa jonka mä näin oli Spell of the Unown: Entei. Muistan kun kyseinen elokuva tuli televisiosta ja olin siitä ihan hirveän innoissani, varsinkin koska rakastin Johto-kautta, toisen sukupolven Pokemoneja ja Ashin Charizardia, joka sai kuitenkin semi-suuren roolin tässä leffassa. Tämä elokuva tulee aina olemaan lähellä mun sydäntä tämän takia, mutta myös siksi että se on musta edelleen yksi parhaista Pokemon-elokuvista. Lisäksi rakastin pienenä tämän elokuvan edellä tullutta Pikachun lyhytelokuvaa, jossa Pikachu seikkaili kaupungissa Pichu-veljesten kanssa. Muistan että sillä samalla kaverillani jolla oli Pokemon Stadium 2, oli myös tämä leffa VHS-kasettina. Arvatkaa olinko kateellinen? :D

Ensimmäinen core-sarjan pelini

Jossain vaiheessa kasvaessani vähän vanhemmaksi, Pokemon-intoni jostain syystä laski aika lailla. Mä pidin yhä Pokemonista, mutten ollut enää oikeastaan tekemisissä sen kanssa mitenkään. Kuitenkin kuten vanhat blogin seuraajat ehkä jo tietävät, mä hullaannuin Pokemoniin kunnolla uudelleen vanhemmalla iällä, noin 14-vuotiaana. Silloin mä päätin pelata ensimmäistä kertaa ihan oikeaa Pokemon-peliä, joista ensimmäinen oli Pokemon LeafGreen. Samoihin aikoihin mä aloin myös katsoa animea uudelleen, jonka jälkeen olen pysynyt voimakkaana Pokemon-fanina tähän päivään asti. Intoni taskuhirmuja kohtaan on vain kasvanut LeafGreenin pelaamisen jälkeen, joten olen todella kiitollinen että päätin kokeilla sen pelaamista. Kiitos kuuluu isoveljelleni, joka houkutteli mut pelaamaan sitä.

Kaikenkaikkiaan Pokemon on mulle tottakai tällä hetkellä todella tärkeä ja iso asia, joten olen tosiaan hyvin iloinen että nämä taskuhirmut ovat osa mun elämääni. On ihanaa muistella niitä aikoja kun hullaannuin poksuihin ensimmäistä kertaa, enkä malta odottaa että pääsen muodostamaan lisää Pokemon-aiheisia muistoja. Oikein paljon onnea Pokemonille 20-vuotisjuhlansa kunniaksi ja oikein hyvää uutta vuotta vielä teille kaikille lukijoille!!

Train on.

Pokemonien erikoisia kokoja

Heipskukkuu taas pitkästä aikaa!

Toivoin että joululoma olisi tuonut mulle enemmän aikaa kirjoitella blogiin, mutta eihän tässä meinaa joulukiireiden keskellä löytää aikaa tietokoneelle ollenkaan. Harmin paikka... Päätin kuitenkin kirjoittaa teille tänää postauksen, joka on välillä jotain muuta kuin Suniin ja Mooniin liittyvää. Tämä on aika yleinen aihe ihmetellä, mutta ajattelin että haluan silti kirjoittaa tästä muutaman sanan. Nimittäin Pokemonien yllättävistä pituuksista tai korkeuksista - kumpi sana nyt tuntuu luontevammalta. Yleisin tapa jolla mä arvioin jonkun Pokemonin kokoa on yleensä animen mukaan, tai sen mukaan mihin eläimeen kyseinen taskuhirviö perustuu. Jos näen vaikkapa Rapidashksen, kuvittelen sen olevan suunnilleen hevosen kokoinen. Tai jos näen Vulpixen, arvioin että sen koko on lähellä kettua. Pokemonien kokojen virallinen tiedonlähde, Pokedex, on kuitenkin usein vähän eri miltä asioista. Edes anime ei aina seuraa sen tietoja, koska jotkut niistä ovat vaan eh... tosi pielessä. Vilkaistaan muutamia esimerkkejä joita mä olen pitkään ihmetellyt:

Ensimmäisenä tulee mieleen Bellossom. Joo, onhan se ulkonäöltään aika lailla kukka, mutta kuvittelin sen aina silti jostain syystä suuremmaksi mitä se on. Bellossomin korkeus on vaivaiset 40cm, eli ei edes puolta metriä! Ehkä joillekin tässä ei ole mitään ihmettelemisen aihetta, mutta musta Bellossom tuntuu oudon pieneltä. Toinen vähän samaa kokoluokkaa oleva Pokemon jonka kuvittelin suuremmaksi on Meowstic. Sen koko on 60cm, joka kuulostaa tavallaan ihan luontevalta, mutta jos sen laittaisi mun viereen seisomaan, se jäisi silti aika paljon matalemmaksi kuin mitä kuvittelin. Kuvitelkaa muuten Meowth seisomaan Meowsticin ja Bellossomin viereen. Osaatteko arvioida kumman kokoinen Meowth on enemmän? Jos sanoitte Meowstic, se on väärin. Meowthin korkeus on nimittäin sama kuin Bellossomin eli 40cm! Näinpä myös Meowth on alle puolenmetrin korkuinen! Seistessäni vieressäni, Meowth olisi ehkä juuri ja juuri mun polvenkorkuinen. Outoa... o_o Tämä tekee Meowthista samankorkuisen myös esimerkiksi sellaisten Pokemonien kanssa kuin Hoppip, Wooper ja Vanillite! En olisi ikinä uskonut. :D

Pokemoneista löytyy myös vähän suurempia olentoja, joita moni luulisi varmaan vielä suuremmaksi kuin mitä ne itse asiassa ovat. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni vaikkapa Lucario, jonka korkeus on 120cm. Mun 6-vuotias kummityttöni on kohta Lucarion kokoinen! Pakko myös mainita että Lucario jakaa kokonsa Vivillonin kanssa. Jotenkin hassua. :D Toinen suurikokoisempi Pokemon jonka oikea korkeus yllättää mut on Nidoking ja Nidoqueen. Näen silmissäni että näiden kahden kuuluisi olla mua suurempia (oma pituuteni on noin 165cm), mutta ehei! Nidoking ja Nidoqueen ovat korkeudeltaan vaivaiset 140cm ja 130cm. Larvitar muuten painaa heitä enemmän...

Seuraavaksi vilkaistaan Ponytaa ja Blitzleä. Kyseessä on poni ja seepra, joten voisi kuvitella että niillä riittää korkeutta. Ponyta on kuitenkin vain metrin korkuinen ja Blitzle 80cm. Näillä kahdella ratsastaminen jää siis haaveeksi. :D Ymmärrän ettei vaikkapa Blitzle ole ihan oikean seepran kokoinen, koska se on tavallaan vauvaseepra, mutta on se silti aika pieni. Blitzlen kanssa samankokoisia muita Pokemoneja ovat esimerkiksi Sentret, Spheal ja Skorupi. Raichu ja Azumarillkin ovat muuten 80cm korkeita, mikä tuntuu musta hitusen liian matalalta. Pakko myös mainita että Ponytan kanssa samankorkuinen Pokemon on Ledyba. Eli leppäkerttupokemon... Jotenkin huvittavaa. :D

Yksi harmillisen pieni Pokemon on Charizard - luulisi että se on suurikokoinen lisko jolla voi lentää, mutta todellisuudessa raukkaparka on vain 170cm korkea. Olen siis aika lailla samankorkuinen Charizardin kanssa. En usko että se jaksaisi lennättää mua mihinkään. D: Blastoise on sitäkin matalampi, vain 160cm korkea. Swalot on muuten Blastoisea korkeampi (huh mikä mörkö!). Samoin myös Venusaur, jota ainakin mä luulin Kantostarttereista matalimmaksi. Lähinnä siksi että se seisoo neljällä jalalla. Venusaur on kuitenkin kaksi metriä korkea, eli suurempi kuin Charizard tai Blastoise. Tai Garchomp ja Hydreigon...

Pokemonien koot yllättävät myös toisinpäin, eli joku taskuhirmu onkin huomattavasti odotettua suurempi. Minkäkokoiseksi kuvittelisit esimerkiksi Arcaninen? Onhan sillä kokoa, mutta uskoitko sen olevan 190cm, eli lähes kaksi metriä korkea? Mut se ainakin yllätti! Arcanine on myös Blastoisea ja Charizardia suurempi. Sillä osuisi asunnossani melkein pää kattoon! Toinen yllättävän kookas olento mulle on Lapras, joka on 2,5 metriä korkea. Toki Lapraksen kuuluu olla suuri jotta se voi kuljettaa ihmisiä selässän, mutta musta 2,5 kuulostaa siltä oudon korkealta. Sen pää ainakin hipoisi huoneeni kattoa. Yksi yllättävimmistä korkeuksista on mun kohdallani kuitenkin Furret, jonka kuvittelin sellaiseksi pieneksi karvaolennoksi jonka saa vaikkapa olkapäälle istumaan. Mutta sellainen ei todellakaan onnistuisi, sillä Furretilla on korkeutta 180cm! Tämä tekee siitä mm. Regirockia, Heatrania, Empoleonia, Gardevoiria ja Metagrossia suuremman! :DD Toinen varsin yllättävä tapaus (ja eräänlainen klassikkoesimerkki Pokemonien oudoista korkeuksista) on Dunsparce - olento jonka luulin olevan pieni ötiäinen jota voi vaikka kantaa sylissä, mutta se onkin 1,5 metriä korkea, ollen näin samankokoinen mm. Salamencen, Darkrain ja Samurottin kanssa. Voi kauheeta... En halua ikinä törmätä Dunsparceen. :D

Kahdella tukevalla jalalla seisovan Pokemonin korkeus on helppo mitata ja arvioida, mutta jalattoman Pokemonin kanssa se voi olla hankalampaa. En olisi kuitenkaan ikinä voinut kuvitella, että pikkuinen söpö Dratini onkin 180cm pitkä! Jos mä makaisin Dratinin vieressä lattialla, se olisi mua pidempi. o_o Kaksi metriä pitkä Ekans voisi myös makoilla meidän vieressä, mutta sen koko näyttäisi musta ihan normaalilta. Arbok sen sijaan on ihan toista maata, ollen peräti 3,5 metriä pitkä! Hrrr... Jotenkin karmivaa. Tämä tekee Arbokista pidemmän kuin Serperior! Vaan entäs sitten Milotic? Se on varmasti suurempi kuin Arbok, mutta silti sen pituus 6,2m on aika yllättävä.

Vaikka tiedänkin nyt monien Pokemonien yllättävän (tai peräti järkyttävän) koon tämän postauksen ansiosta, haluan silti luottaa enemmän animen kokoihin. En nimittäin halua enää koskaan kuulla Furretin olevan mua korkeampi, tai että Charizard on niin pieni ettei sillä voi lentää. :D Tuleeko teille mieleen jotain Pokemonia joiden koko yllätti teidän täysin? Kertokaa ihmeessä kommenteissa!

Pokemon Moon alkufiilistelyä

Teksti sisältää vähän spoilereita pelin alusta!

Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, en aio kirjoittaa Pokemon Moonin peluusta erillisiä postauksia joita olen tehnyt aiemmista pelaamistani Pokemon-peleistä. Nyt kuitenkin pelattuani Moonia vähän matkaa eteenpäin, haluan tottakai kertoa vähän millaisen ensivaikutelman se on mulle antanut ja mitä mä tulen odottamaan peliltä edetessäni siinä. Päädyin tosiaan Moon-versioon, vaikka mielessäni oli koko ajan hankkia Sun. Aurinko on mun mielestä josain syystä kuuta parempi taivaankappale :D ja tykkään myös Sunin boxartista enemmän. Mä kuitenkin pelaan Pokemonia usein iltaisin, jonka takia en ole esimerkiksi nähnyt Alpha Sapphiressa juuri yhtään päivänvaloa. Sen takia päätin lopulta ottaa Moonin, koska sen ansiosta pystyn viimein läpäisemään Pokemon-pelin päivänpaisteessa. :D Ja jos totta puhutaan niin olen kyllä nauttinut siitä yllättävän paljon.

Olen tällä hetkellä voittanut juuri ensimmäisen Kahuna-otteluni ja matkannut kamujeni kanssa Alolan toiselle saarelle Akalaan. Tiimistäni löytyy Dartrix, Pichu ja Cutiefly. Pakko myöntää että Rowlet on osoittautunut tosi kivaksi valinnaksi - rakastan sen suloista pöllö-designia ja koko Pokemon on vaan kertakaikkisen hurmaava, kuten myös Dartrix on ollut. Tavallaan mua koko ajan pistelee kun en mennyt ottamaan ihanaa Litteniä, mutta onneksi ruohopöllö on ollut tosi hyvä valinta. Pichusta mun on tarkoitus saada Alolan Raichu johon olen ihan rakastunut, ja Cutiefly on yksi lemppareitani tästä sukupolvesta, joten se päätyi tiimiin hetkessä. Näiden lisäksi aion pyydystää Salanditin ja Mimikyun - viimeisestä tiimiläisestä en ole vielä ihan varma. Olen harkinnut Fire-tyyppistä Oricoriota sekä Wishiwashia, mutta saa nähdä miten siinä käy.

Tähän mennessä mä olen rakastanut Moonia ihan täysillä! Näillä fiiliksillä mitkä mulla nyt on, voisin ehdottomasti nostaa tämän yhdeksi suosikki Pokemon-peleistäni. Mä vierastin pitkään pelin grafiikoita, mutta nyt kun niihin on tottunut ja päässyt oikeasti näkemään ne 3DS-ruudusta, ne näyttävät oikeastaan tosi kivoilta. Tämän jälkeen en halua enää palata vanhoihin chibi-hahmoihin. :D Myös Pokemonit ja tietysti ottelut näyttävät tosi kivoilta ja upeilta. Sekä kaikki hahmojen designit. On ihanaa ettei joka NPC näytä ihan samalta, vaikka tietysti niissä on edelleen toistoa. Se ei kuitenkaan haittaa yhtään. Lisäksi pelin musiikit ovat olleet tähän mennessä todella onnistuneet! Rakastan tämän pelin perus Trainer Battle-musiikkia, sekä monia muitakin kipaleita joita on tullut vastaan. Kahuna-ottelussa oli myös kiva biisi taustalla.

Toinen asia mikä pelissä loistaa on sen juoni. Heti alusta alkaen oli aika selvää, että Sunissa ja Moonissa tullaan keskittymään paljon pelin tarinaan. Mä olen siitä ihan hirmuisen kiitollinen, koska se juuri tekee tästä pelistä tosi kivan ja mielenkiintoisen. Olen niin alussa peliä ettei mitään kauhean suurta tai ihmeellistä ole vielä tapahtunut, mutta se onkin hyvä. Ei kaikkea pidä heti paljastaa. :3 On kivaa etten vielä tiedä tasan kuka Lillie itse asiassa on tai miksi hänellä on Cosmog (joka on muuten tosi suloinen kaveri). Vaikka tiesin että pelissä tulisi ns. juonellisia kohtauksia, olin yllättynyt pelin alussa tapahtuvasta silta-kohtauksesta Lillien kanssa. Mä riennän suojelemaan sillalle Cosmogia, mutta silta romahtaa ja Tapu Koko liitää pelastamaan meidät. En jotenkin odottanut noin höm.. toiminnallista meininkiä. :D Olin siis yllättynyt tosi positiivisesti - onko tämä vihdoinkin Pokemon-peli jonka juoni oikeasti todella toimii ja on onnistunut? Toivottavasti!

En tiedä olenko mä vaan pelannut huonosti (mikä saattaa olla todennäköistä :D), mutta musta tuntuu välillä että pelin vaikeustasoa ollaan vähän nostettu? Yleensä mun Pokemonit ovat ihan yli-levelisiä ja pelaaminen on todella helppoa, mutta Moonissa mä olen hävinnyt välillä ihan random-trainereille yhtäkkiä. Mä myös hävisin ensimmäisessä Trialissa toteemipokemonille. Musta tuntuu ensimmäistä kertaa vuosiin siltä, että mun pitäisi pysähtyä hetkeksi pensaaseen nostamaan Pokemonieni tasoja. Voi olla että mä olen vaan ollut huono, mutta mulla on kuitenkin vähän sellainen tunne kuin pelissä olisi hitusen enemmän haastetta. Mikä on tottakai erittäin tervetullutta. Pokemon-pelit ovat nykyään harmillisen helppoja, joten pieni (tai suurikin) nousu haasteessa ei olisi yhtään pahitteeksi.

Kaikki tämä mainitsemani tekee Moonista tosi mahtavan pelin! Olen rakastanut tähän asti joka pelisekuntia, enkä edes maininnut tässä joitain pieniä plussaa tuovia juttuja, kuten vaikka sitä miten paljon parempi hahmonkustomointi on, tai sitä että villit Pokemonit voivat kutsua apujoukkoja (tosin se ei ole aina hyvä asia...). Mä toivon että pelin sama taso pysyy yllä loppuun asti, enkä malta odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu! Jos peli pysyy näin kivana, värikkäänä ja mielenkiintoisena loppuun asti, Moon tulee varmasti olemaan yksi lempipelejäni. Toivon että näin käy! :)

Aloituspokemonien viimeiset muodot

Tehnyt Deviantart-käyttäjä GhosteKey

Heippa taas kerran pienen tauon jälkeen! Pokemon Sun ja Moon ollaan vihdoin julkaistu jossain päin maailmaa, mikä tuntuu musta ihan oudolta. Tuntuu että vasta ihan äsken me saatiin kuulla peleistä ensimmäisen kerran, mutta pian niitä pääsee jo pelaamaan. Ihme juttu miten aika rientää. Olen ajatellut etten aio kirjoittaa tänne blogiin Sunista tai Moonista sellaisia läpipeluu-postauksia, joita kirjoitan parhaillani Alpha Sapphiresta. Yksi pääsyy miksi pelaan sitä niin hitaasti on se, että tänne blogiin siitä kirjoittaminen hidastaa mua tällä hetkellä tosi paljon. Oliko tuo taas vähän outo lause?

On nimittäin paljon helpompaa vain tarttua peliin ja pelata sitä eteenpäin, kuin että pitää koko ajan pysähtyä räpsimään siitä valokuvia, miettiä onko pelannut yhden postauksen verran eteenpäin, ja muutenkin tiedostaa että joutuu kirjoittamaan pitkän tekstin aina pian pelaamisen jälkeen. Normaalisti tuollainen ei haittaa mua yhtään, minkä takia alunperin rupesinkin kirjoittamaan pelaamisestani tänne blogiin, mutta kuten blogin aktiivisimmat lukijat ovat varmasti huomanneet, mulla on tällä hetkellä vähän huono elämäntilanne kirjoittaa blogiin paljon pitkiä postauksia. Siksi ajattelin että skippaan postaukset Sunista tai Moonista kokonaan (kumman ikinä valitsenkaan, en ole vielä päättänyt), ja kirjoitan niistä vain läpäistyäni pelin jonkinlaisen arvostelun tai mielipiteen pelikokemuksestani. Olen nimittäin myös huomannut ettei esimerkiksi Alpha Sapphire-postaukset ole yhtä suosittuja kuin muut kirjoittamani postaukset, joten olisi harmillista nähdä turhaa vaivaa ja hidastaa uuden kivan pelin pelaamista ja hankkimista blogin postausten takia. Toivottavasti tämä ei mitenkään muserra ketään tai saa mua kuulostamaan kauhean tympeältä tai peräti laiskalta? Olen ihan hirveän innoissani tällä hetkellä pelien hankkimisesta, joten en halua hidastella niiden kanssa hetkeäkään. Jatkan kuitenkin Alpha Sapphire-postauksia ja kirjoitan niistä postaukset loppuun asti kuten olen tehnyt tähänkin mennessä. Voi olla että siinä kestää kuitenkin hieman, jos pelaan ensin Sunin tai Moonin läpi. Saa nähdä miten siinä käy. Toivottavasti mä piristyn tästä pian ja saan vähän voimia takaisin, jotta voin kirjoitella kuitenkin jatkossa seuraavista Pokemon-peleistä taas kunnollisia postauksia!

Nyt on kuitenkin tarkoitus mennä viimein postauksen itse asiaan, eli mielipiteeseeni Alolan aloituspokemonien viimeisistä muodoista. Nämähän vuotivat esiin jos joskus ajat sitten kesän alussa, mutta niistä ei voitu olla satavarmoja ennen kuin vasta muutama viikko sitten. Ajattelin että kirjoitan vielä näistä kolmesta mielipiteeni pelien julkaisun kunniaksi, jonka jälkeen jatkan viimein muidenkin kuin Suniin ja Mooniin liittyvien juttujen kirjoittamista. :)

Decidueye on Grass/Ghost-tyyppinen Arrow Quill Pokemon, ja tottakai Rowletin viimeinen muoto. Decidueyen Ghost-tyypitys taisi yllättää todella monet - myös mut - mutten ole varma mitä siitä sanoisi. Olisin varmaan kuitenkin tykännyt enemmän Decidueyen pysyneen puoliksi lentotyyppisenä, mutta samaan aikaan Ghost-tyyppinen startteri on aika siisti. :D Decidueye esittää selvästi jonkinlaista jousiampujaa, joidenkin mielestä vähän Robin Hoodia. Pidin aina näistä startterien muodoista Decidueyesta eniten, mutten siltikään ollut ikinä sen suurin fani. Nyt olen kuitenkin huomannut tykästyväni siihen koko ajan enemmän ja enemmän, jonka vuoksi olen päättänyt valita Rowletin startterikseni peleissä. Decidueyen design on musta tosi hieno, ja yllätyin miten paljon tykkään itse asiassa kaikista yksityiskohdista sen ulkonäössä. Yleensä suosin simppeleitä designeja, mutta Decidueyessa jokainen yksityiskohta toimii. Harmi että Decidueye tuntuu muuttuvan hitaasti tämän sukupolven Greninjaksi, varsinkin kun Ash pyydystää Rowletin animessa. Toivon ettei siitä tule liian suosittu ja ylihypetetty otus.

Incineroar on Fire/Dark-tyyppinen monien vihaama Heel Pokemon, joka on Littenin viimeinen muoto. Monet tuntuvat inhoavan sitä, ettei tulistartteri pysy ikinä neljällä jalalla maassa. En haluaisi olla tylsä, mutta olen harmi kyllä samaa mieltä. Rupesin pienenä suosimaan tulistarttereita, mutta jostain syystä ne ovat musta aina nykyään kaikkein rumimpia aloituspokemonkolmikosta. Incineroarkin on harmi kyllä ihan kaamea, varsinkin kun Litten ja Torracat ovat musta ihan hirmu hienoja otuksia. Incineroar on kuitenkin niin ruma, etten sittenkään valinnut Litteniä, vaan päädyin tosiaan Rowlettiin. Incineroar tuntuu olevan tällä hetkellä sellainen Pokemon, että jotkut rakastavat sitä yli kaiken, kun taas loput vihaavat sitä enemmän kuin mitään muuta. Mä olen ehkä enemmän siinä välissä, mutta Incineroarin voimamiesmäinen design ei harmi kyllä miellytä mua ollenkaan. Sen takia Pokemon kääntyy mun kohdalla enemmän negatiiviselle puolelle. Harmi...

Primarina on Water/Fairy-tyyppinen Soloist Pokemon, ja Popplion viimeinen muoto. Toisin kuin Incineroarin kohdalla, olen huomannut että tosi monet rakastavat Primarinaa. Mä en kuitenkaan pidä hirveästi tästäkään, vaikka eihän Primarina mikään kauhea tekelekään ole. Mä vaan harvoin tykkään Pokemoneista, joissa on liikaa jotain ihmismäistä. Toivoin että Poppliosta olisi tullut enemmän eläimellinen hyljemäinen Pokemon, mutta sen sijaan siitä muuttui pitkällä hiuspehkolla ja koruilla varustettu merenneito-merileijona? Primarinan Fairy-tyypitys kuitenkin sopii sille, ja Pokemon sopii Brionnen muodoksi todella hyvin, joten kaipa Primarina on ihan ok. En oikein osaa sanoa siitä mitään. En tykkää sen designista, mutta en silti vihaakaan sitä. Tavallaan sen merenneito-look on ideana ihan kiva, mutta en harmi kyllä välitä toteutuksesta.

Ja ainiin! Kaikkien näiden signature Z-liikkeet ovat hienoja! Kiva että ne saivat sellaiset! :)

Alolan Island Guardians

Uusimman Sun ja Moon-trailerin myötä meille paljastettiin vähän aikaa sitten viimein Alolan saarien nimet, sekä jokaisen saaren suojelijapokemon Tapu Kokon rinnalle. Tässäpä siis pieni postaus niistä:

Tapu Lele on Psychic/Fairy-tyyppinen Akala-saaren suojelijepokemon. Tapu Lele on varsin hoivaava Pokemon, ja se voikin auttaa parantavilla suomuillaan haavoittuneita paranemaan. Tapu Lelen ulkonäkö perustuu perhoseen, mutta se näytti musta ensin enemmän joltain oudolta tonttuötökältä jonka pohjassa on autonrengas. xD Tapu Lele on hitaasti muuttunut ehkä suosikikseni näistä kaikista suojelijoista - tykkään sen designista tosi paljon, vaikka se herättikin mussa aluksi vähän hämmennystä. Lisäksi sillä on kiva tyypitys (tosin musta kaikilla Tapuilla on), ja muutenkin sen yleisolemus on vaan musta tosi kiva ja onnistunut. Jään odottamaan tämän näkemistä peleissä.

Tapu Bulu on Grass/Fairy-tyyppinen Ula'ula-saaren suojelijapokemon. Se on luonteeltaan rauhallinen, tai joidenkin mukaan jopa laiska. Pokemon voi saada voimillaan kasvillisuuden kukoistamaan, kuten jotkut muutkin ruohotyyppiset Pokemonit. Kun näin Tapu Bulun ensimmäisen kerran, ihastuin siihen heti! Tämä on Tapu Lelen kanssa mun suosikkini näistä suojelijoista! Tapu Bulun design on musta tosi hauska - se näyttää jollain tavalla hupaisammalta kuin muut Taput ja tykkään muutenkin vaan sen härkämäisestä lookista. :D Tapu Bulu näyttää myös tosi kivalta iskiessään Z-liikkeen ja sulkeutuessaan kuoreensa, jolloin se muistuttaa härän päätä. Vaikka kaikki suojelijat näyttävät joltain eläimeltä ollessaan kuorensa sisällä, Tapu Bulu on musta kivoimman näköinen.

Tapu Fini on Water/Fairy-tyyppinen Poni-saaren suojelijapokemon. Se pystyy manipuloimaan vesistöjä ja parantamaan ihmisiä taianomaisesti luomalla vedellään. Tämän takia monet koittavat päästä käsiksi kyseiseen Pokemoniin, eikä se sen takia pidä juurikaan ihmisistä vaan viihtyy yksinään. Tapu Fini on musta ihan kiva otus, mutten mitenkään erityisesti välitä siitä. En tykkää sen designista yhtä paljon kuin muiden Tapujen, muttei se silti mikään rumakaan ole. Kaikenkaikkiaan nämä kaikki Taput ovat musta tosi kivannäköisiä ja onnistuneita. Saa nähdä millaisen roolin ne saavat sitten itse peleissä.

Lopuksi vielä pari sanaa uudesta pienestä Cosmogista, joka paljastettiin Tapujen kanssa samassa trailerissa. Kyseessä on uusi Psychic-tyypin Pokemon, jolla näyttäisi myös olevan suurempi rooli peleissä. Cosmogilla taitaa ainakin olla jonkinlainen yhteys Lillieen... Cosmog on musta ihan söpö. Tykkään sen virallisesta Sugimori-artista, mutta pelissä se näyttää musta vähän rumemmalta. Lähinnä sen takia, että nuo öh.. avaruuspallerot sen päässä näyttävät musta pelissä enemmän sellaisilta cheerleading-tanssijoiden pom pomeilta. :D Ihan hauska Pokemon kuitenkin. En osaa oikein sanoa siitä muuta.