Galarian Forms, Team Yell & uusia hahmoja!

Pokemon Swordista ja Shieldistä on viimein tipahtanut tuorein traileri, mikä ei ollut mikään maailman muhkein, mutta silti täynnä uutta ja jännittävää infoa. Pokemon-fanikunta on ollut pitkään tosi ristiriitainen Swordin ja Shieldin kanssa, mikä on siinä mielessä ironista, että puolet ihmisistä tuntuu haukkuvan peliä minkä pystyvät ja toinen puoli puolustaa sitä. Eli kuin miekka ja kilpi ...kirjaimellisesti. :D Tämä on myös laskenut omaa intoani pelejä kohtaan, koska näen väkisin koko ajan tosi negatiivisia juttuja niistä. Odotan pelejä kuitenkin edelleen suurella ilolla ja aion ehdottomasti osaa niistä toisen, varsinkin nyt kun olen viimein saanut hommattua Switchin!

Meille jo jonkin aikaa sitten paljastettu Gigantamaxing on jotain, mitä en ole vielä saanut kommentoitua. Yksi syy siihen on se, että vihaan koko konseptia aivan järjettömästi ja teen kaikkeni teeskennelläkseni ettei sitä ole olemassa. :) No ei nyt sentään, mutta vihaan koko juttua tosi paljon. Dynamax-Pokemonit olivat juuri ja juuri ihan ok, mutta nyt niistäkin pitää tehdä vielä muhkeampia ja sellaisia että poksujen ulkomuoto muuttuu samalla. En tiedä mikä siinä on, mutta vihaan sitä tosi paljon että taskuhirmujen ulkonäkö muuttuu samalla. Ehkä siksi että mulle tulee siitä väkisin mieleen jonkinlaiset Mega-muodot, joista en myöskään ole ikinä pitänyt. Tämä on myös lisännyt kitkaa mun Sword ja Shield-intooni, mutta onneksi tämä uusi traileri kohotti sitä taas vähäsen.

Ensimmäisenä meille paljastettiin Galarian-muodot, jotka ovat tottakai Alolan-muotojen kanssa samaa sarjaa. Tämä vanhojen Pokemonien muuttaminen uusiin muotoihin on mulle ihan ok konsepti, joten ihan kivaa että ne ovat palanneet. Galarian Weezing on hysteerisen näköinen uudessa silinterihatussaan ja viiksissään. :D Siitä on tullut Poison/Fairy-tyyppinen brittiläisen herrasmiehen näköinen kaasupallero, joka tällä kertaa puhdistaa sisään imemäänsä ilmaa. Olen aina vihannut Weezingiä, mutta tämä uusi formi antoi sille vähän uutta loistoa. Siitä tuli oikein hauskannäköinen otus, mutta en kyllä silti tule varmaan koskaan pitämään Weezingistä, saati käyttämään sitä.

Sen sijaan ihana rakas Zigzagoon on kokenut muodonmuutoksen supersöpöksi pikku rokkariksi ja muuttunut samalla puoliksi Dark-tyyppiseksi. Enkä kestä mitä söpö tämä uusi Galar-Zigzagoon on! Mulla on aina ollut paikka sydämessä Zigzagoonille ja Linoonille ja nyt nämä kaksi ovat siellä entistä voimakkaammin, koska apua miten upeilta ne näyttävät! Myös Linoone on tosi tyylikäs Kiss-bändin inspiroimissa väreissään! Traileri paljasti vielä senkin, että tällä kertaa Linoone pystyy kehittymään eteenpäin uudeksi mäyrämäiseksi Obstagooniksi. En ole varma mitä mieltä olen tästä, että Galar-muodoissaan vanhat Pokemonit voivat kehittyä lisää. Obstagoon on ihan kivannäköinen, mutta mulla herää jälleen tämä pieni Mega-Pokemon-ongelma: vanha poksu ei riitä sellaisenaan, vaan siitä täytyy tehdä vahvempi ja hienompi. Toisaalta vanhat Pokemonit ovat saaneet ennenkin uusia kehitysmuotoja, eikä se ole mua ikinä mitenkään haitannut. Ehkä se vain tuntuu oudolta, että ainoastaan Galar-Linoone voi kehittyä, mutta tavallinen ei. Aika varmaan näyttää lämpenenkö ajatukselle vai en.

Toinen uusi asia mikä meille paljastettiin on uusi pahistiimi, Team Yell, sekä kaksi uutta rivalia joita en osannut odottaa. Uskoin Hopin olevan ainoa, mutta me saimmekin niitä kolme. Toinen näistä on Bede-niminen kunnianhimoinen poika, joka näyttää erehdyttävästi jonkun isoäidiltä. Bedellä on myös kovin ylimielinen ilme, mikä antaa toivoa siitä, että me saamme viimein vähän ilkeämmän rivalin. En osaa kauheasti sanoa Bedestä vielä mitään, paitsi että hänen designinsa on mielestäni aika kauhea. Ei se varsinaisesti mitään haittaa, kukin pukeutukoon miten tahtoo. Mutta mä en menisi ensimmäisenä pukeutumaan purppuraan sadetakkiin ja kumisiin sukkahousuihin, varsinkin jos haluaisin antaa itsestäni coolin vaikutelman. :D

Toinen uusi rival on goottityttö Marnie, jolla taas on mielestäni oikein kiva ja onnistunut design. Marnie vaikuttaa kovin mystiseltä hahmolta ja piilottaa varmasti jotain salaisuuksia sisällään. Hänen ympärilleen on muodostunut laaja fanikunta, joka on tällä kertaa pelin pahistiimi, aiemmin mainitsemani Team Yell. Team Yell vaikuttaa... mielenkiintoiselta. Game Freak on ruvennut selvästi tekemään näistä pahistiimeistä paljon pienimuotoisempia kuin aiemmin, eli ei mitään maailman valloitusta himoavia psykoottisia ryhmiä, vaan tällaisia paikallisia jengejä. Ja siitähän meikäläinen tykkää ja paljon! Vanha kunnon Rakettiryhmä on edelleen lempi pahistiimini, koska he ovat uhkaavia, mutta haluavat vain kerätä rahaa ja siepata Pokemoneja. Mitään sen suurempaa ei mun puolestani tarvita. Tämän vuoksi tykkäsin myös Team Skullista - toisaalta he olivat melkein vähän turhankin vaarattomia, millaisen kuvan mä saan myös Team Yellistä. Toisaalta, ei sitä vielä tiedä...

Se mikä Team Yellissä on mun mielestä älyttömän hupaisaa on se, että he edustavat selvästi huonolaatuista toxic-piirteistä fanikuntaa, millaisen Pokemon ja Game Freak itse on saanut ympärilleen, varsinkin nyt Swordin ja Shieldin kanssa. Mikäpä sen parempaa kuin pistää ruikuttavat fanit naurettaviin pukuihin ja tehdä heistä pelin pahiksia. xD Musta vähän tuntuu, ettei Team Yell kuitenkaan jää ainoiksi pahiksiksi, vaan saamme Sunin ja Moonin Aether-tiimin tapaan toisenkin pahisryhmän. Yksi syy tähän olisi juuri se, ettei Team Yell itse tunnu tarpeeksi uhkaavalta, joten luulisi että jokin suurempikin voima jyllää Galarissa. Toinen syy on se, että trailereissa on näkynyt muutamassa paikassa erikoisia kuusikulmio-symboleja (millainen on myös Beden takin selässä), mikä saa mut epäilemään, että ne edustavat jotakin. Ja jostain syystä niistä leviää nimenomaan kovin pahaenteinen viba. Mutta kaikki tämä selviää viimeistään sitten kun pelit tulevat! Voin olla väärässäkin.

Pokemon Sword ja Shield vaikuttavat kaiken paljastetun perusteella kivoilta peleiltä, joiden parissa pääsee kunnon Pokemon-seikkailulle. Ja se on jotain, mitä mä odotan jokaiselta Pokemon-peliltä. Silti, jokin hohto näistä vielä puuttuu ja se jää nähtäväksi tuleeko sellaista koskaan vai ei. Kaikesta huolimatta odotan pelejä yhä suurella ilolla, enkä malta odottaa päästä tutkimaan Galaria ja sen saloja. Koitan kirjoittaa uusista Pokemoneista postauksen lähiaikoina, toivottavasti nopeammin kuin viimeksi. Sitä ennen, hyvää loppukesää teille kaikille! Arvostan joka ikistä lukijaa suunnattomasti! <3

Legendaariset Zacian & Zamazenta

Moi kaikille pitkästä aikaa!

Taitaa olla taas selityksen paikka miksi katosin maan alle yli kuukaudeksi mitään sanomatta... Toisaalta kyseisestä aiheesta on varmasti tylsä lukea nykyään joka ikisen postauksen alussa, joten ehkä tällä kertaa sanonkin vain sen, että elämä ei ole aina helppoa, mutta yrittäminen kannattaa. Tämän mystisen aloituksen jälkeen pahoittelen kuitenkin valtavasti, etten ole kirjoittanut taas pitkään aikaan. Varsinkin kun ylihuomenna on näillä näkymin tulossa jälleen lisää infoa Swordista ja Shieldistä josta pitäisi ehtiä joskus kirjoittaa jotain...

Tämän postauksen oli alun perin tarkoitus olla vain tosi lyhyt ja ytimekäs pieni päivitys siitä, että olen yhä täällä, enkä kaikista vaikeuksistani huolimatta ole edelleen missään tapauksessa lopettamassa blogiani, vaan haluan jatkaa sitä niin sinnikkäästi kun pystyn. Mutta jotta pääsisin asioissa eteenpäin edes jollain tasolla, mainitsen tämän lisäksi vihdoin mielipiteeni uusista Swordin ja Shieldin legendaarisista susista, Zacianista ja Zamazentasta:

Musta tuntuu että näistä susista pidetään yleisesti melko paljon, tosin miekkasudesta huomattavasti kilpinaamaria enemmän. Melkein tekisi mieli valita Pokémon Shield ihan vain tästä syystä. :D Mun mielestä molemmat sudet näyttävät upeilta ja tykkään niiden designeista tosi paljon! Olisin kyllä pärjännyt hieman vähemmillä yksityiskohdilla ja koristeilla, mutta tykkään hauvoista silti. Pakko silti myöntää, että Zacianin design näyttää munkin silmääni vähän paremmalta, mutta loppujen lopuksi olen näistä kahdesta aika samaa mieltä. Mua myös kiinnostaa kovasti mihin nämä hukat perustuvat, mutta tällä hetkellä en sitä vielä tiedä. En ole kauheasti ehtinyt perehtyäkään aiheeseen.

Mulla ei kyllä oikeastaan taida olla muuta sanottavaa näistä. Tykkään molemmista ja odotan innolla mitä tyyppiä ne tulevat olemaan. Loogisesti luulisi niiden olevan ainakin puoliksi teräspokemoneja, mutta Game Freakista ei kyllä ikinä tiedä. Olen kiinnostunut kuulemaan mitä mieltä te lukijat olette näistä (jos teitä edes on enää paikalla), joten kertokaa ihmeessä! :)

Uusia Galar-hahmoja, Dynamax & Wild-alueet

Puhuin aiemmassa postauksessa uusista Galar-Pokemoneista, mutta haluan tottakai mainita myös yleisen mielipiteeni kaikesta muusta uudesta, mitä meille on paljastettu viime päivinä Swordista ja Shieldistä. Puhun tässä postauksessa hieman uusista hahmoista, Wild-alueista, uusista Dynamax-otteluista, sekä saliotteluista yleisesti. Pari uutta E3-tapahtumassa paljastettua Pokemonia, sekä mielipiteeni uusista legendaarisista susista jäävät toiseen postaukseen, joka tulee ihan pian tämän jälkeen. :)

Swordin ja Shieldin pelihahmot näyttävät tosi kivoilta, mutta on hienoa nähdä, että runsas kustomointi on edelleen mahdollista. Yksi ensimmäisistä täysin uusista hahmoista joka meille on pajastettu, on uusi rival-hahmo: Hop. Tykkään Hopin designista kovasti, mutta siihen se aika lailla jääkin. Hänestä ei tiedetä vielä melkein mitään, joten en tietenkään tuomitse häntä tässä vaiheessa millään tavalla. Mutta en tykkää miten ylipirteä hymy hänellä on ja kuinka hän valitsee tyyppiedultaan pelaajaa heikomman aloituspokemonin. Ystävälliset rival-hahmot ovat mulle ihan ok, mutta tähän asti Hop vaikuttaa turhan Hau-maiselta. En mitenkään vihannut Hauta, mutta haluaisin välillä rivalin, joka ei ole niin iloinen ja optimistinen. Toivotaan, että Hop yllättää luonteellaan ja roolillaan!

Uusi professori Magnolia ja hänen apulaisensa Sonia vaikuttavat mielenkiintoisilta. Olen odottanut pitkään milloin tulee seuraava naispuolinen professori ja on hienoa että saatiin tällainen vanhempi mummeli. Tykkään! :D Soniasta en osaa vielä kauheasti sanoa mitään, paitsi että pysykää poissa Googlen kuvahausta. Kaksi paljastettua salijohtajaa näyttävät myös kivoilta - ruohotyyppejä käyttävän Milon naamasta on tullut jonkinlainen meemi ja Nessa näyttää oikein tyylikkäältä ja hienolta. Pidän molempien designeista tosi paljon, enkä malta odottaa nähdä millaisia loput salijohtajat ovat. Champion Leon vaikuttaa myös ihan kivalta, mutta eniten mua vain naurattaa hänen pukeutumisensa, varsinkin viitassa loistavat sponsorien tarrat. :D

Sitten itse uuteen juttuun, eli Dynamax-otteluihin! Dynamax on sellainen konsepti, että joka kerta kun mä näen sen toiminnassa, en voi muuta kuin nauraa vähäsen. En kuitenkaan naura mitenkään pilkallisesti, vaan jollain lailla huvittuneena. En tiedä, jotenkin vain se direct-videon jättiläisraichu naurattaa mua joka kerta yhtä paljon, enkä voi ottaa koko hommaa enää tosissani. :'D Mulle kelpaisi oikein hyvin, ettei jokaiseen uuteen Pokemon-peliin tarvitse tuoda jotain tällaista uutta tapaa otella, mutta jos Game Freak menee siihen suuntaan, niin ei se mun maailmaa kaada. Antaa tulla sitten.

Tykkäsin Z-iskuista ja pidän sen vuoksi myös tietyllä tavalla tästä Dynamax-jutusta, vaikka tulen varmasti käyttämään sitä tosi vähän. Dynamaxailu on kuitenkin loppujen lopuksi melko sama asia kuin Z-liikkeiden käyttö. Pidän Dynamaxailusta myös jälleen huomattavasti enemmän kuin Mega-Pokemoneista, jotka hip-hei-hurraa ollaan jätetty Swordista ja Shieldistä kokonaan pois! Mä olen tosi pahoillani niitä kohtaan, jotka tykkäävät Megoista ja olisivat ehkä halunneet käyttää niitä edelleen, mutta mä en voi lopettaa tanssimista paikallani kuultuani tästä. Olen jo pitkään halunnut Mega-Pokemonien lakaistavan maton alle, joten kiitän ja kumarran Game Freakia tästä suuresti! Tämä tuntui myös luontevalta kohdalta jättääkin ne, kun pelit siirtyivät 3DS-laitteesta Switchille.

Tykkään myös kovasti siitä, että Dynamaxia voi käyttää ainoastaan tietyissä otteluissa, mm. saleilla. Siinä on mielestäni tosi paljon järkeä. Itse saliottelut näyttävät peleissä myös tosi hienoilta! Musta on kivaa, että ne ovat tuollaisia suuria tapahtumia, joissa on oikein tv-kuvaus ja yleisö mukana. Se saa saliottelut tuntumaan jotenkin tärkeämmiltä ja suuremmilta, mitä olen niiltä aina toivonutkin. On myös kivaa, että salien yksityiskohdat hieman muuttuvat, riippuen minkätyyppisessä salissa ollaan.

Saliottelut televisioi Rotom-kamera, josta päästäänkin Swordin ja Shieldin versioon HM-iskuista: Rotom Phone! Pelaaja saa mukaansa eräänlaisen Pokemonmaailman älypuhelimen, johon on nimensä mukaisesti liitetty Alolan Pokedexin tapaan Rotom. Rotom-puhelimella voi käyttää erilaisia toimintoja, kuten tilata Corviknight-taksin sekä muuntaa sen sähköiseksi polkupyöräksi. Musta on hienoa, että Game Freak keksii aina vaan uusia erilaisia tapoja, joilla he korvaavat vanhoja kauheita HM-iskuja. Alolassa ratsastettiin Tauroksella, Let's Go-peleissä hyödynnetään aloituspoksua ja Swodissa ja Shieldissa turvaudutaan appeihin. Ihan mahtavaa! :D Toivon vaan ettei Rotom tule olemaan yhtä rasittava kuin Ultra Sunissa ja Moonissa...

Viimeisenä muttei vähäisimpänä mainitsen uudet Wild-alueet, jotka koostavat suuren läntin villiä luontoa Garalin keskellä. Näillä Wild-alueilla voi nähdä monia Pokemoneja juoksentelemassa ympäriinsä ja niiden kirjo vaihtelee vuorokaudenajan sekä säätilan mukaan. Toisin kuin monet olivat ensin luulleet, Pokemonit liikkuvat tällä tavalla esillä myös tavallisilla Routeilla, tosin ne voivat myös loikata esiin pensaista. En ole vielä itse kokenut tätä tapaa kohdata villejä poksuja, joten en tiedä kummasta tavasta pidän enemmän, mutta eiköhän siitä joku mielipide muodostu nyt kesällä, kun tarkoitukseni on vihdoin hankkia Switch ja Let's Go Pikachu. Wild-alueet toimivat myös paikkana moninpelille, jossa pelaajat voivat otella yhdessä yhtä valtavaa Dynamax-Pokemonia vastaan, joko tuntemattomien tai kaverien kanssa. E3-messuilla nähdyissä videoissa tämä näytti kivalta, joten kokeilen sitä varmasti jossain vaiheessa itsekin.

Kaikenkaikkiaan odotan Swordia ja Shieldiä tosi suurella innolla! Kirjoitan niistä vielä yhden postauksen lisää - tarkoituksenani tehdä se taas muutaman päivän sisällä - joissa puhun tosiaan vielä vähän uusista Pokemoneista, eli boxart-legendaarisista sekä E3-messuilla nähdyistä uusista otuksista. Sitä ennen, oikein hyvää kesää kaikille!

Uusia Galar-Pokémoneja!

Moikkamoi pitkästä aikaa!

The Blue Salamander on jälleen vaipunut pieneen hiljaiseloon, mutta toivottavasti se lähtee taas aktiivisempaan suuntaan ihan pian. Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette kärsivällisiä ja tulette tänne edelleen lukemaan mun höpinöitäni tästä huolimatta. Arvostan sitä aivan älyttömästi! <3 Pokemon-maailmassa on myös ollut pitkään kovin hiljaista, eikä mulla ole valitettavasti ollut millään aikaa kirjoittaa joistain satunnaisista pienistä uutisista mitään. On se kauheaa miten koulustressi voikin viedä niin paljon aikaa ja voimia, ettei ehdi edes Pokemonista innostua! Pöh...

Mutta Nintendon uusin Sword ja Shield-direct oli niin täynnä kaikkea, että mun on ihan väkisin koitettava kirjoittaa aiheesta jotakin! Koska asiaa tuli kuitenkin niin paljon, joudun vähän jakamaan kirjoituksiani joko kahteen tai kolmeen postaukseen, jotka ovat toivon mukaan #yritänparhaani tulossa muutaman päivän sisällä. Tässä ensimmäisessä postauksessa kirjoitan vain uusista Galarin Pokemoneista, joita meille paljastettiin videossa muutama kappale, ja muissa sitten enemmän kaikesta muusta, kuten uusista hahmoista, saleista, huvittavista jättiläispokemoneista sekä mahdollisista uusista E3-paljastuksista.

Ihanan pyöreä Wooloo on noussut nopeasti eräänlaiseksi Internet-ilmiöksi, enkä kyllä ihmettele yhtään miksi. Kyseessä on normaalityyppinen lammaspokemon, joka vihaa konflikteja ja pyörii niistä kirjaimellisesti tiehensä. Wooloon villaa käytetään Galarissa mm. vaatteiden ja mattojen tekoon, ja villa onkin yksi Galarin ylpeyden aiheista. Mielestäni Wooloo on aivan älyttömän suloinen ja rakastan sitä jo nyt! Jos tästä tulee sellainen perus alkupolkujen Rattata-korvike, niin tämä on varmasti yksi söpöimpiä sellaisia pitkään aikaan. Wooloon nimi on myös ihana. <3

Gossifleur on yksi monista kukkasen näköisistä Pokemoneista, joita tuntuu tulevan joka sukupolvessa vähintään se yksi kappale. Se on tottakai ruohotyyppiä ja kehittyy ainakin kerran. Gossifleur elää puhtaiden vesien äärellä ja levittää itsestään parantavaa siitepölyä, josta tehdään myös teetä. Tämä on mulle aika neutraali tapaus, nimenomaan yksi tällainen perus kukka lisää, joka on ihan ok ulkonältään ja idealtaan, muttei mitenkään spesiaali.

Eldegoss on Gossifleurin kehitysmuoto - ruohotyyppinen puuvillapokemon, jolta löytyy aikamoinen afro. Eldegossin villassa olevat pienet siemenet omaavat parantavia vaikutuksia ja Pokemon levittää niitä ympäriinsä tuulen mukana, luoden Galarille rikkaan ja ravinteikkaan maapohjan. Eldegoss on tavallaan ihan söpö ja tykkään tuosta hauskasta pallotukasta, mutta samalla suurikokoiset päät ovat aina ällöttäneet mua tosi paljon (sain nuorena traumoja yhdestä leffasta), joten olen pienessä ristiriidassa tämän designin kanssa.

Sitten päästään mun ehdottomaan lemppariin, joka on tottakai dinosaurusta, liskoa ja hieman kilpikonnaakin muistuttava Drednaw, joka on Rock/Water-tyyppinen purentapokemon. Jos olette lukeneet mun blogia pidempään, tiedätte varmasti miten paljon mä fanitan monia tällaisia hirmuliskodesigneja, joten Drednaw näyttää mun silmissä ihan tosi suloiselta ja upealta tapaukselta. Ymmärrän että joku saattaa pitää sitä vähän jo nähdyn näköisenä, jotenkin tylsänä, mutta mun mielestä se on aivan ihana otus!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on Corviknight - tumma haarniskoitunut Steel/Flying-tyyppinen korppipokemon, joka toimii myös Galarin taksina. Joku mainitsi näyttävän ihan siltä, että Game Freak teki Fly-iskun vanhasta tummasta lintuspritesta Pokemonin, mihin halua mielelläni uskoa. Game Freak voisi hyvinkin tehdä jotain sellaista! Corviknight kuvataan vahvaksi ja nopeaksi Pokemoniksi, joka saattaa karkottaa vastustajat tiehensä pelkällä tuimalla katseellaan. Corviknight näyttää mun mielestä tosi upealta ja sen ideakin on hieno. Tykkään!

Tähän asti Galarin Pokemonit ovat onnistuneet tekemään muhun vaikutuksen, sillä ne ovat kaikki olleet tosi hienoja ideoiltaan ja designeiltaan. Tykkään myös uusista legendaarisista susista, joista puhun tarkemmin toisessa postauksessa. Kaikenkaikkiaan olen innoissani Swordista ja Shieldistä, enkä malta odottaa nähdä lisää uusia Pokemoneja! Mitä mieltä te lukijat olette? Mikä näistä on suosikkinne?

Detective Pikachu: elokuva-arvostelu

The Blue Salamanderin Detective Pikachu-aiheiset postaukset eivät ole olleet kaikkein suosituimpia, mutta siitä huolimatta mun on ihan pakko sanoa pari sanaa tästä leffasta, nyt kun pääsin viimein katsomaan sen! Mä olen odottanut Detective Pikachua kuin kuuta nousevaa, ja pakko myöntää että elokuva oli lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna odottamisen arvoinen. Ryan Reynoldsin dubbaama pörröinen Pikachu vei lopullisesti mun sydämen ja voin virallisesti sanoa rakastavani tätä leffaa. Toki siinä on myös puutteita ja pieniä juoniaukkoja, mutta yleisesti kokemus oli erittäin positiivinen. Ja älkää huoliko, tässä postauksessa EI ole suuria juonipaljastuksia, mutta mainitsen pieniä juttuja sieltä täältä, sekä kerron elokuvan alkuasetelmasta:

Detective Pikachu perustuu löyhästi samannimiseen videopeliin, joka julkaistiin jo muutama vuosi sitten. Tarinassa 21-vuotias Tim Goodman matkustaa valtavaan Ryme Cityyn, kuultuaan isänsä, Harry Goodmanin, joutuneen auto-onnettomuuteen. Miehen luullaan kuolleen, mutta Tim löytääkin tämän asunnosta hänen entisen Pokemon-kumppaninsa, Pikachun, jota Tim pystyy oudolla tavalla ymmärtämään. Kaksikko päättää hieman kömpelöstä alusta huolimatta lyödä viisaat päänsä yhteen ja lähteä tutkimaan onnettomuutta tarkemmin, sekä selvittämään mitä Harrylle todella tapahtui. Seikkailu johdattaa heidät R-nimisen huumeen jäljille, joka uhkaa lopulta koko Ryme Cityn rauhaa.

Detective Pikachu on vauhdikas, nokkela ja ennenkaikkea hauska elokuva, joka on täynnä rakkautta. Tarina itsessään on hyvä, vaikkei mikään maailmaa mullistava. Juoni poukkoilee mielestäni paikoin vähän turhankin nopeasti sinne tänne, mutta sisimmässään tarina on oikeastaan juuri sellainen mitä Pokemon-maailmalta voi odottaa. Ja onneksi leffan vauhdikas tempo osaa myös rauhoittua silloin tällöin ja antaa tilaa yllättävänkin tunteellisille ja liikuttaville kohtauksille. Musta oli myös mukavaa, ettei elokuva ole suora kopio Detective Pikachu-pelistä (vaikka olin aluksi sitä jostain syystä toivonut), vaan myös sellainen henkilö joka peliä on pelannut, pääsi muutaman kerran yllättymään. Leffassa on paljon erilaisia juonenkäänteitä ja kiemuroita, joista osa on varsin ennalta-arvattavia, mutta osa taas tuli ihan puskista ja sai mut positiivisen hämmästyneeksi.

Parasta elokuvassa on varmaankin Timin ja Pikachun suhde, joka toimii erinomaisesti. Tim on hahmona mielenkiintoinen ja Pikachu taas ihanan sarkastinen, mutta lämminhenkinen. Heidän ekstrovertti-introvertti-balanssinsa toimii tosi hyvin ja oli kivaa katsella kuinka heidän suhteensa kehittyi tarinan aikana. Timin tilanteeseen oli mielestäni helppo samaistua ja hänen hahmonsa oli huomattavasti paremmin tehty kuin pelissä. Pikachu taas oli tottakai upeasti animoitu, ihanan eloisa ja kertakaikkisen suloinen hahmo, joka sai mut hymyilemään joka kerta kun hän näkyi ruudussa. Tykkäsin myös Pikachun huumorintajusta tosi paljon ja olin jopa yllättynyt millaisista aiheista he antoivat rakastetun maskotin välillä vitsailla. :D Tämä kaksikko on ehdottomasti elokuvan sydän, ja koska heidän kasvava kaveruutensa toimi, koko elokuva toimi.

Itse Pokemon-maailma oli myös aivan upeasti luotu! Pokemonit olivat selvästi todellinen osa sitä ja niitä näkyikin kaikkialla. Itse monsterit olivat myös tosi näyttävän näköisiä suurella valkokankaalla. Ryme City tuntui oikealta paikalta, jossa ihmiset ja Pokemonit asuvat rinnakkain. Elokuva selitti myös tarinan alussa pikaisesti maailman säännöt, joten jos joku vähemmän taskuhirmuista tietävä käy katsomassa elokuvan, hänen on helpompi päästä kärryille kaikesta. Asioihin ei kuitenkaan perehdytty liikaa, niin että se alkaisi ärsyttämään ketään. Kaikenkaikkiaan Detective Pikachun maailma tuntui aidolta ja hienolta, sellaiselta jossa haluaisi päästä käymään. Musta oli myös tosi kivaa, ettei elokuvassa keskitytty hirveästi Pokemon-otteluihin, vaan päästiin näkemään ihmisten ja monstereiden yhteiseloa arkisemmisissa asetelmissa. Otteluita ei kuitenkaan oltu jätetty täysin pois, vaan niitäkin päästiin ihailemaan jonkin verran.

Elokuvasta löytyi kuitenkin myös jonkin verran epäkohtia. Kuten sanoin jo aikaisemmin, tarina ei aina ollut kaikkein paras mahdollinen ja sen nopeasti etenevä tempo hyppi välillä vähän liikaa sinne tänne. Tuntui melkein että juoni nyki itseään eteenpäin, sen sijaan että se olisi liukunut tasaisesti. Tämä ei kuitenkaan ole niin iso ongelma, kuin miltä se ehkä kuulostaa, vaan enemmänkin pikkuvika. Myöskään tarinan pahis ei ollut mikäään maailman syvällisin hahmo, mutta onneksi hän kuitenkin toimi tarinassa ihan hyvin ja häneltä löytyi motivaatiota tekoihinsa. Timin ja Pikachun rinnalla nähdään myös toinen parivaljakko, nuori toimittaja-harjoittelija Lucy Stevens ja tämän Psyduck. Lucy ei mielestäni ollut myöskään ihan niin hyvä hahmo kuin mitä olisin toivonut, mutta hieman enemmällä ruutuajalla se olisi ollut varmaan helposti korjattavissa. Psyduck sen sijaan oli yksi lemppareistani koko leffassa, ja hänen ja Pikachun kemia oli loistavaa katseltavaa. :D Muita Pokemoneja joista tykkäsin tosi paljon, olivat mm. suloiset ihanat Bulbasaurit, sekä Torterrat ja Ditto.

Yksi asia mistä mä myös tykkäsin elokuvassa kovasti, oli sen yleinen tunnelma. Se oli jotenkin... juuri niin pokemonmainen kuin pitikin. Eli suurimmaksi osaksi iloinen ja huoleton, mutta samalla yllättävän synkkä ja tunteellinen. Iloisen värikkään maailman takana piilee suuria vaarallisia voimia ja aina löytyy ihmisiä jotka väärinkäyttävät Pokemoneja, sekä niitä jotka puolustavat hirmuja heiltä. Pokemonit elävät sovussa ihmisten rinnalla, mutta niitä elää myös villinä luonnossa, omien salaisuuksiensa ja maailmojensa piirittäminä. Koko elokuvan paras kohta oli mielestäni sellainen, jossa Tim kohtaa villin Bulbasaurin. Tämä sen takia, että tarinassa nimenomaan huomautetaan Bulbasaurin olevan villi ihmisestä eroava olento, joka ei ymmärrä Timiä, mutta tämä yrittää siitä huolimatta kommunikoida sen kanssa. Se oli mun mielestä vaan jotenkin tosi onnistunut ja yllättävän syvällinen kohta, vaikkakin tosi pieni osa itse tarinaa. Mutta se toi jotenkin esiin sen mystisen taian, joka Pokemoneista on aina löytynyt. Mitä jos ne sittenkin ymmärtävät?

Kaikenkaikkiaan Detective Pikachu on onnistunut, lämminhenkinen, nopeatempoinen, mutta tunteellinen ja hauska tarina ystävyydestä, sekä perheenvälisistä suhteista. Sen huumori toimii, sen juoni toimii, sen hahmot toimivat ja se on valloittanut mun sydämen. Suosittelen Detective Pikachua kaikille jotka ovat edes hitusen kiinnostuneita siitä. Uskon että Pokemon-fanit saavat siitä kaikkein eniten irti, mutta elokuva toimii sellaisenaan myös muille ja sopii kaikille. Se on tehty ehkä enemmän aikuiseen makuun, mutten näe mikseivät lapsetkin voisi nauttia siitä huomattavasti. Nyt ei auta kuin odottaa Blu-ray-julkaisua, jotta voin alkaa tarkastella screenshotteja ja tutkia Ryme Cityn kirjavaa taustaa kaikkia mahdollisia Easter Eggejä etsien. :D

Kawan arvosana: ★★★★½