Kawan Pokémon-väärinymmärryksiä

Heipparallaa! Olen koittanut pitää vähän parempaa tahtia blogini kanssa, mutta tietysti sain kammottavan flunssan ja olen ollut melkein kaksi viikkoa tosi kipeä. Huh-huh... Mutta tavallaan tämän inspiroimana sain idean tälle postaukselle - monet blogia pidempään lukeneet varmaan tietävät etten mä ole aina mikään mestari Pokemon-asioissa. Päinvastoin, en välillä ole ymmärtyänyt ihan perusjuttujakaan. :D Joten mikäpä hauskempaa kuin tehdä kokonainen pieni postaus mun aikaisemmista väärinymmärryksistä Pokemonin parissa, kun kerran olen tällainen asioiden möhlääjä. Tosin nämä postauksessa mainitut asiat tulevat olemaan kaukaa menneisyydestä, kun olin vielä huoleton lapsi ja Pokemon oli lähellä sydäntä, mutten aina ymmärtänyt kaikkea mikä siihen liittyy.
Nämä eivät ole varsinaisesti mitään peleihin liittyviä juttuja, vaan enemmänkin itse Pokemonien designeihin ja muotoihin liittyviä väärinkäsityksiä, joita varmasti kaikille nuorilla on joskus ollut. Kuulostaako hyvältä? Kaikki ovat ymmärtäneet mun sekavan sepostuksen? Hienoa, tästä lähtee:

Pokemonien koko on vanhemmallakin iällä herättänäyt välillä hämmennystä. En vieläkään aina käsitä, että Nidoking on mua päätä lyhyempi, Charizardilla lentäminen jää sen pienen koon vuoksi haaveeksi ja Meowth on Wooperin kanssa samanpituinen lilliputti. Lapsena Pokemonien kokoa oli kuitenkin vielä vaikeampi hahmottaa, jolloin käytin avuksi Pokemon animen antamia mittoja (mitä teen kyllä vieläkin). Tämä osoittautui kuitenkin välillä hankalaksi, kun Pokemon-jaksoissa esiintyi valtavia Pokemoneja, jotka eivät ole lähelläkään oikeita mittoja.

Kaikki tietävät varmasti sen legendaarisen jakson, jossa Pokemonit ovat erossa Ashista saarella ja niiden puheet on tekstitetty? Tässä jaksossa esiintyy valtavia Pokemon-robotteja, jotka ovat paljon oikeita poksuja suurempia. Ennen kuin näin tämän jakson lapsena, mulla oli jonkun karkkipaketin tai mahdollisesti Pokemon-korttien yhteydessä tullut pieni pino Pokemon-tarroja, jotka olivat kuvia animen varhaisista jaksoista. Noh, yksi kuvista oli sitten tässä jaksossa esiintynyt robotti-Venusaur, mutta enhän mä voinut tietää, että kyseessä oli robotti, kun en ollut vielä nähnyt kyseistä jaksoa. Se oli myös ensimmäinen kerta koskaan kun näin Venusaurin animessa, joten mä luonnollisesti hämmennyin suuresti, kun luulin Venusaurin olevan puiden latvoja korkeampi monsteri. Mutta tämä oli varmaan ihan ymmärrettävä väärinkäsitys. Toinen samantapainen väärinymmärrys oli valtava Dragonite, joka esiintyi siinä yhdessä kummallisessa majakka-jaksossa. Taisin nähdä seuraavan kerran Dragoniten ensimmäisessä Pokemon-leffassa, jossa se oli normaalinkokoinen ja hämmennykseni oli taas suuri. Tosin se majakka-Dragonite hämmentää kyllä vähän vieläkin...

Toinen tapa miten mä sekoilin lapsena Pokemonien kanssa, olivat niiden nimet, vaikka sellainen virhe onkin tapahtunut vain kaksi kertaa. Mä luulin jostain syystä ihan tosissani, että Articunon nimi oli Lugia, vaikken muista miten tämä hämmennys syntyi. Muistan kuitenkin miten asia selvisi mulle: mä aloin riidellä parhaan kaverini kanssa, kun mä mainitsin meidän Pokemon-leikissä Lugialla olevan linnun kynnet. Se kaveri väittä sitten kivenkovaan ettei Lugialla jaloissaan mitään kynsiä ole. Onneksi hänellä oli veljensä Lugia Pokemon-kortti todisteena, jota näyttämällä mä uskoin tehneeni virheen. :D Toinen nimivirhe tapahtui myöhemmällä iällä, itse asiassa paljon vanhempana - mä luulin jostain syystä että Apharoksen nimi oli Manectric ja olin jälleen tosi hämmentynyt kun totuus selvisi.

Yksi yleinen virhe, jota mulle on myös sattunut hieman vanhempana, on tavallisten poksujen luuleminen legandaarisiksi. Luulin varmaan vuosia, että Lucario on legendaarinen Pokemon, lähinnä sen takia, että siitä oltiin tehty elokuva. Samasta syystä luulin myös Zoroarkia pitään legendaariseksi. Ja näiden kahden lisäksi elin pitkään uskossa, että myös Absol on legendaarinen, enkä edes tiedä mistä se ajatus alunperin tuli. :D Ehkä siitä, että Absol esiintyi siinä Jirachi-elokuvassa, mutta en ole varma...

Ihan selvästi samaa muotoa :D

Näiden lisäksi luulin pienenä joidenkin Pokemonien olevan samaa muotoa, vaikka oikeasti ne eivät liity toisiinsa mitenkään. Mulla (tai oikeastaan mun kaverilla) oli sellainen valtava Pokemon-juliste, jossa on kaikki 150 ensimmäistä Pokemonia seinällä numerojärjestyksessä. Uskon, että moni teistä tietää ja/tai on omistanut joskus kyseisen julisteen. Siinä sitten Cloyster ja Gastly näyttivät ihan samalta Pokemon-muodolta, kun kaksi tummaa pallopoksua olivat vierekkäin. Tämä on tietääkseni ollut ihan yleinen virhe nuorten Pokemonfanien keskuudessa. :D Toiset kaksi Pokemonia, jotka näyttivät mun mielestä tosi samalta ja olivat vierekkäin, ovat Pinsir ja Tauros. Kyllä, mä oikeasti luulin, että Pinsir oli Tauroksen ensimmäinen muoto. Meinaan, kamoon! Molemmilla oli suuret sarvet ja ne olivat ruskeita! :D Muistan olleeni tosi hämmentynyt, kun huomasin että Pinsir on Bug-tyyppiä.

Näitä Pokemon-väärinymmärryksiä olisi varmaan enemmänkin, mutta nämä mainitut ovat sellaisia joita muistan tähän hätään kokeneeni. Onneksi nykyään tällaiset virheet jää huomattavasti vähemmälle, mutten kyllä ihmettelisi jos tekisin vastaavia virheitä vielä joskus jatkossakin. :D Onko teillä lukijoilla jotain samantyylisiä virheitä joita muistatte lapsuudestanne? Tai vaikka vähän tuoreempiakin? Kertokaa ihmeessä!

Detective Pikachu-elokuvan ensimmäinen traileri

Jostain syystä mä olen pitänyt alusta asti Detective Pikachun ideasta tosi paljon. Se on outo, mutta virkistävä uusi konsepti, joka kaikesta kummallisuudestaan huolimatta toimii. Ainakin mun mielestä. Mä ostin Detective Pikachu-pelin joskus kesällä ja tykkäsin siitä kovasti. En tosin antaisi sille mitään huippupelin titteliä, vaan se oli paikoin loppujen lopuksi vähän tylsä ja hidastempoinen, mutta se ei haitannut mua. Pelin viihdyttävät ja hauskat cutscenet ja mysteerinen juoni toimivat, ja saivat mut pysymään pelin parissa monta päivää putkeen muista heikkouksistaan huolimatta. Detective Pikachu ei ehkä ollut gameplayn puolesta mikään maailmanmullistus, mutta sillä oli luonnetta ja vahvaa viehättävyyttä. Rakastuin Detective Pikachuun myös hahmona huomattavasti ja voisinkin sanoa häntä yhdeksi lempihahmokseni Pokemon-peleissä yleisesti.

Tämän kaiken takia olen odottanut innolla miltä ensimmäinen aito ja oikea näytelty Pokemon-elokuva, Detective Pikachu, tulisi näyttämään. Näytellyn Pokemon-elokuvan teossa on valtavasti kompastuskiviä, varsinkin kun Pokemonin fanikunta on yleisesti tosi kriittistä porukkaa. :D Yksi mun suurimmista huolenaiheista on ollut tyyli, millä Pokemonit tullaan animoimaan. Tulevatko ne näyttämään suloisilta pelkistetyiltä piirroshahmoilta, vai aidoilta oikeaan maailmaan sulautuvilta karvaturreilta? Valitettavasti elokuvan ensimmäinen traileri nosti pahimmat pelkoni esiin, eli Pokemonit näyttävät kuin näyttävätkin oikeaan maailmaan tehdyiltä aidoilta monstereilta.

En nyt sano että Pokemonit näyttävät ihan kamalilta, vaikka se olikin hetken mun ensivaikutelma. Katsoin elokuvan trailerin varmaan kolme kertaa läpi ensimmäisellä kerralla, ja koitin koko ajan miettiä ovatko Pokemonit hirveäitä vai onnistuneita. En ole vieläkään osannut täysin päättää. Tavallaan on mahtavaa nähdä miltä Pokemonit saattaisivat näyttää oikeassa maailmassa ja kunnioitan leffan tekijöitä ottamastaan riskistä luoda taskuhirmut näin. Valitettavasti Pokemonit eivät kuitenkaan ole mun silmissäni ihan onnistuneita, vaan elokuva näyttää enemmän yhdeltä sellaiselta feikkitrailerilta joita ihmiset tekevät huvin vuoksi clickbaitteina nettiin, joissa poksut näyttävät tosi kököiltä. Mutta samalla taas kun katson trailerin huippukarvaista Pikachua, siinä on yhtäkkiä jotain mistä mä tykkään. Pikachussa mua häiritsee varmaan enemmän se, ettei elokuvan Pikachu vaikuta olevan luonteeltaan kauhean lähellä pelien Pikachua, johon mä rakastuin. Toisaalta se voi olla hyväkin asia, koska tämä antaa elokuvalle ihan oman ilmeen. Myöskään päähenkilö Timin luonne ja yleinen viba vaikuttavat erilaisilta elokuvassa kuin pelissä.

Tätä tyyliä kun olisi vielä pikkuisen parannellut aidommaksi, niin olisi näyttänyt kivalta:

Vaikka siinä on järkeä, että Pokemonit näyttävät realistisilta, olisin silti salaa toivonut niiden näyttävän enemmän sarjakuvamaisemmilta. Niinkin oudoissa videoissa, kuin viime aikoina tulleissa Pokemon GO:n sukupolvi-trailereissa on mielestäni sellainen tyyli, jonka olisin mielelläni nähnyt tässä elokuvassakin (kuvia tuossa yläpuolella). Pokemonit näyttävät Hoenn- ja Sinnoh-videoissa tosi samoilta kuin peleissä, mutta hieman kiillotetuimpina ja yksityiskohtaisempina sopiakseen realistiseen ympäristöön. Ymmärrän kuitenkin, että loppujen lopuksi tällainen yksinkertainen tyyli voisi näyttää itse elokuvassa oudolta, joten kunnioitan edelleen elokuvan tekijiöden valintaa. Harmittaa kuitenkin, ettei paljon odottamani leffa näytä ihan niin kivalta mitä olisin toivonut. Pokemonien ulkonäön lisäksi leffan traileri ei muutenkaan kauheasti innosta mua, mutta kuka tietää jos mun mielipiteeni vielä muuttuu. En ole mitenkään suuresti pettynyt, ehkä osittain siksi etteivät odotukseni olleet ikinä kauhean korkealla, joten jään kaikesta huolimatta odottamaan kiinnostuneena lisää infoa elokuvasta. Ehkä karvainen Pikachu vie mun sydämen viimeistään kun näen sen juovan kahvia. :D

Huomiokaa muuten, että kirjoitin tämän postauksen jo marraskuussa heti trailerin tultua, mutta päätin julkaista sen vasta nyt. Nykyään mielipiteeni tätä aihetta kohtaan on muuttunut ja saatankin kirjoittaa päivitetyistä ajatuksista uuden postauksen jossain vaiheessa!

Pokémon-elokuvien uusi suunta

Pokemon-elokuvien laatu on ollut jo pitkään melko... heikko. Monien mielestä vain muutamat ensimmäiset Pokeleffat ovat oikeasti katsomisen arvoisia, mistä mä olen aikalailla samaa mieltä. Se muutamia vuosia sitten tullut Volcanion-elokuva oli ensimmäinen Pokemon-leffa, jota en ikinä jaksanut katsoa, vaikka olenkin hokenut itselleni että katson joka ikisen Pokeleffan, vaikka näyttäisivät kuinka onnettomilta ja huonoilta. Sitä en ole kuitenkaan halunnut katsoa, enkä varmaan ikinä katsokaan. Taisin saada traumat siitä kamalasta Hoopa-elokuvasta. :D Mutta jos joku rakastaa näitä uudempia Pokemon-elokuvia, niin en todellakaan tuomitse, koska hyvä vaan jos nekin saavat jostain rakkautta.

Tämän elokuvien laskevan tason takia olin tosi innostunut, kun meille ilmoitettiin (kauan sitten) että ensimmäinen seitsemännen sukupolven Pokemon-elokuva tulisikin olemaan eräänlainen remake Pokemonin ensimmäisestä tuotantokaudesta. Tykkäsin tästä ajatuksesta kovasti, koska Pokemon-elokuvat todellakin tarvitsivat ihan uuden suunnan. Mun piti puhua tästä aiheesta jo silloin kun tämä elokuva julkaistiin, mutta en ikinä saanut sitä kirjoitettua, varsinkin kun kesti niin kauan ennen kuin sain itse katsottua kyseisen teoksen. Mutta parempi kai nyt kun ei koskaan, eikö vaan?

Tämä uusintaversio Ashin vanhoista seikkailuista kantaa siis nimeä Pokemon the Movie: I Choose You ja se tosiaan sijoittuu Ashin ja Pikachun vanhoihin seikkailuihin Kantossa. Elokuvan tekijöiden mukaan tarina kertoo siitä, mitä olisi tapahtunut ensimmäisen Pokemon-jakson jälkeen, jos asiat olisivatkin menneet hieman eri suuntaan. Eli tavallaan maailma on sama kuin ennenkin, mutta elokuvassa seikkaillaan eri aikajanassa kuin mitä Pokemon-sarja seuraa. Vähän outoa, mutta tavallaan ihan virkistävä uusi idea, joten mikäs siinä sitten.

Katsottuani elokuvan, mulle jäi siitä oikeastaan aika ristiriitainen mielipide. Tavallaan se oli elokuvana ihan ok, jos vertaa nimenomaan näihin uudempiin Pokemon-leffoihin, jotka ovat olleet ihan kauheita. Mutta samaan aikaan se oli tosi mieleenpainumaton. Mä katsoin tämän leffan varmaan joskus noin vuosi sitten, mutta muistan tosi huonosti mitä siinä tapahtui. Jotenkin sen tapahtumat ja hahmot eivät vaan jääneet mieleen mitenkään merkittävästi. Elokuva oli visuaalisesti ihan hieno ja oli tosi ihana kuulla vanhaa kunnon Pokemon-musiikkia, sekä nähdä pieniä easter eggejä vanhoilta kausilta. Mutta samaan aikaan viittaukset vanhoihin merkittäviin juttuihin, kuten Ashin Charmanderiin ja Butterfreen aina yhtä surulliseen hyvästelyyn, saivat mut miettimään että katsonko mä uutta kivaa elokuvaa vai nostalgialla yritettyä rahastusta.

Monet ovat jo pitkään epäilleet Pokemon-elokuvien tehtävän olevan vain uusien pelien mainostaminen legendaarisilla Pokemoneilla ja muilla hienouksillaan. En ole jostain syystä ikinä halunnut ottaa tähän asiaan kauheasti kantaa, mutta kyllä munkin mielestä varsinkin se Hoopa-elokuva oli vain ja ainoastaan valtava Pokemon-mainos, joten ehkä tässä ajatuksessa on perää ja paljonkin. Joten onko tämä vanhojen elokuvien uudistaminen aloitettu rakkaudella vanhoja kausia kohtaan, vai yritetäänkö sillä mainostaa ja houkuttaa vanhoja faneja takaisin, kuten esim. BW-kausi taisi yrittää tehdä Ashin Charizardilla ja Butterfree-viittauksillaan? Jaa-a...

Kaikesta huolimatta, musta on kivaa että nämä uudet Pokemon-elokuvat ovat olleet tällaisia uusintoja vanhoista. Mä olen halunnut niiiin pitkään, että Pokemon-elokuvia muutetaan huomattavasti, joten mä olen tästä uudesta suunnasta vaan iloinen. Toki kaikkein parasta olisi jos Pokemon-elokuvat alkaisivat vain olla oikeasti hyviä elokuvia joita olisi ilo katsoa, mutta en tiedä tuleeko niin enää koskaan tapahtumaan. Sanoisin kuitenkin, että vaikka en kauheasti pitänyt tästä I Choose You-leffasta, se oli mielestäni huomattavasti parempi kuin suurin osa Pokemon-elokuvista.

En ole vielä katsonut The Power of Us-elokuvaa, mutta nähtyäni sen, saatan jatkaa mielipidettäni tästä aiheesta. Toinen asia uusiin leffoihin liittyen mistä haluan myös puhua jonain päivänä, on ehdottomasti seuraavaksi tuleva CGI-animaatiolla toteutettu Mewtwo-leffa, jossa mennään taas ihan uuteen suuntaan. Sitä odotellessa, hyvää tammikuuta kaikille, tai mitä nyt tähän aikaan vuodesta kannattaisi toivotella. :D

Uusi vuosi, uudet kujeet!

 
Moikka kaikille ja oikein hyvää Uutta Vuotta!

Kerroin elokuussa jättäväni blogin pienelle tauolle, mutta palaavani sen pariin taas tammikuussa, joten tässä sitä nyt ollaan! Mun elämä on edelleen tällä hetkellä aikamoista hullunmyllyä, mutta toivon mukaan asiat ovat menossa hyvään suuntaan. Mä todella toivon ja haluan pystyä kirjoittelemaan nyt tästä vuodenalusta alkaen aktiivisemmin juttuja tänne blogiin, joten ei muuta kuin peukut pystyyn ja toivotaan että se onnistuu! Tosin tämä ei varmaan kuulosta yhtään vakuuttavalta, kun olen hokenut koittavani olla aktiviinen jo viimeiset pari vuotta huonoin tuloksin...

Mutta tällä kertaa olen onneksi saanut pitää vähän taukoa ja elämäni on kaikesta huolimatta uudenlaisessa kohdassa, joten 2019 saa olla ihan tosissaan vaikka väkisin parempi vuosi The Blue Salamanderille! Mun Pokemon-innostukseni on ollut pitkään tosi matalalla, mutta hei - ehkä tänä vuonna saadaan viimein jotain uutta kivaa tietoa seuraavista Pokemon-peleistä, joten toivotaan viimeistään sen innostavan mua. Ja kyllä multa löytyy myös sanottavaa lähestyvästä Detective Pikachu-elokuvasta...

Tämä oli tavalliseen Kawan tapaan tällainen epämääräinen lyhyt ja sekavasti kirjoitettu postaus, mutta parempi kai se kuin ei mitään. Kiitos teille kaikille jotka jätitte ihania kommentteja edelliseen postaukseen! :) Kyllä tämä tästä vielä nousuun lähtee, mutta tähän hätään en sano sen enempää, kuin oikein hyvää Uutta Vuotta vielä uudemman kerran ja toivon mukaan uusia postauksia on tulossa ihan pian! Kun elämä heittää sitruunalla, pidä vähän taukoa, tee siitä potion ja jatka ponnistelua! ♥

Tauon paikka

Moikka taas pitkästä aikaa! Älkää hätäilkö, olen ihan kunnossa!

Mua inhottaa tosi paljon etten ole saanut kirjoitettua blogiin mitään tosi pitkään aikaan. Haluaisin ihan hirveästi kirjoitella monta postausta viikossa, mutta yksinkertaisesti aikani ei vaan millään riitä siihen. Mun oli tarkoitus valmistua opinnoistani kesäkuussa, mutta koska olen pienen burnoutin partaalla, päätinkin jäädä lomalle keräämään voimia. Sen vuoksi kouluni jatkuu vielä muutaman kuukauden luultavasti noin vuoden loppuun asti. Kerron tämän sen takia, että uskon valmistuttuani saavani vihdoin vähän voimia takaisin, jotta pystyn taas keskittymään taskuhirmuihin. Pokemon-innostukseni on nimittäin ollut tosi matalalla pitkään, mikä on myös yksi syy miksen ole kirjoitellut mitään. Olen selvästi vähän tiukassa vaiheessa elämässäni, ja jotta selviän siitä, mun on pakko jättää joitain kivoja juttuja pois. Ja yksi niistä on tämä blogi.

En aio lopettaa blogiani, mutten myöskään yritä kirjoitella postauksia vähään aikaan väkisin. The Blue Salamander menee siis virallisesti tästä päivästä alkaen pienelle tauolle ja toivon sen palaavan takaisin ihan viimeistään tammikuussa 2019. Tämä harmittaa tosi kovasti, mutta uskon että jos annan itselleni oikeasti luvan pitää taukoa postausten tekemisessä, niin jaksan kouluni päätyttyä viimein taas kirjoittaa. Tämä kaikki kuulostaa ehkä oudolta ja tosi sekavalta, ehkä se saa mut kuulostamaan jopa laiskalta jollain tavalla, mutta mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon isoja asioita, joihin mun tätyy keskittää kaikki voimani. Ei mitään vakavaa kuitenkaan, joten älkää olko huolissanne! :) Yksi stressinaihe kaiken muun keskellä on ollut tämän blogin miettiminen, joten nyt kun virallisesti jätän sen tauolle, mulla on heti yksi pieni stressinaihe vähemmän.

Toivottavasti teillä kaikille menee loistavasti ja olette selvinneet kuumasta kesästä. :D Ja toivottavasti joku teistä eksyy tänne takaisin lukemaan tämän tekstin, jottei kukaan jää ihmettelemään mitä Kawalle on käynyt. Ja kuka tietää, ehkä joku teistä eksyy tänne vielä takaisin sitten vuodenvaihteessakin katsomaan tuleeko blogiini todella eloa. Toivotan teille lukijoille kaikkea hyvää ja toivon että pääsen tämän pienen tauon jälkeen takaisin hyvään postaustahtiin!