Pokemon-piireissä on ollut aika hiljaista viime aikoina. Mun elämässäni asiat sen sijaan ovat ihan toisin, mikä selittää vähän tätä alkuvuoden hiljaiseloani. Musta tuntuu että tässä on ollut yksi pisimmistä kirjoitustauoista mun koko blogini historian aikana, mikä on oikeastaan jopa vähän noloa. Harmi kyllä mulla on ollut tosiaan erittäin kiireinen elämä viime kuukausina, kiitos opiskeluni, joten blogiin kirjoittaminen on jäänyt todella vähälle. Lisäksi mulla on ollut vähän sekoilua ja ongelmia tietokoneiden kanssa, jonka vuoksi en ole päässyt käyttämään internettiäkään ihan niin usein kuin toivoisin.
Tällä kerralla kun nyt tässä kirjoittelen mulla ei harmi kyllä ole kuitenkaan mitään varsinaista asiaa, vaan halusin lähinnä ilmoittaa että olen yhä olemassa ja ajattelen blogiani usein. Seuraajien ja katsojien määrä on saattanut vähän lässähtää tämän taukoiluni takia, mutta haluan silti kiittää kaikkia jotka käyvät vielä lukemassa mun höpinöitäni täällä. Olette ihan mahtavia, ja teidän ansiostanne The Blue Salamanderissa on vieraillut jo yli 50 000 taskuhirmujen ystävää, mistä mä haluan kiittää ja kumartaa oikein syvästi. :) Blogini täyttää ihan pian vuosia, jonka takia haluan ehdottomasti parantaa postaustahtia pian. Pokemonin juhlavuotena epäaktiivisuus vielä menettelee, mutta blogini synttäreiden aikana haluan koittaa kirjoitella paljon enemmän juttuja tänne. Toivon siis hartaasti että aikani ja voimani ovat kasvamaan päin, ja että saisin kaikki tietokone-ongelmani hoidettua piakkoin. Maaliskuussa on kuitenkin ehdottomasti tulossa enemmän postauksia.
Joka tapauksessa, en tosiaan ole unohtanut blogia vaan koitan olla aktiivisempi tässä tulevana keväänä. Toivottavasti teillä kaikilla lukijoilla menee hyvin ja säät sallivat missä ikinä asustattekaan! ✽
tiistai 28. helmikuuta 2017
lauantai 14. tammikuuta 2017
XY-kaudesta Alolaan
Heipparallaa! Mitäs teille lukijoille kuuluu? Onko arki lähtenyt hyvin rullaamaan? Mä sain juuri vähän aikaa sitten vihdoin animen koko XY-kauden katsottua läpi, sen ansiosta että englanniksi dubatut jaksot (joita seuraan japaninkielisen sijaan) vuotivat nettiin tavallista aikaisemmin. Pakko myöntää että kokonaisuudessaan XY oli todella hyvä kausi. Ja kirjoittamalla "XY" tarkoitan tosiaan ihan koko Kalokseen liittyvää kautta, eli myös sitä XYZ-puoliskoa. Pokemonin taso on laskenut pitkään alaspäin, mutta XY-kausi nosti sitä viimein taas ylemmäs. Tämä kausi oli huomattavasti ainakin BW-kautta parempi, niin tarinan, hahmojen kuin ihan kaiken muunkin osalta.
XY-kaudessa oli paljon totisempi tunnelma kuin monissa muissa Pokemon-kausissa. Siksi niin monet varmaan ovat rakastuneet tähän kauteen. Itselläni on kuitenkin ollut aina vähän sellainen fiilis, että Pokemonin kuuluu olla myös humoristinen ja iloinen sarja, millainen XY-kausikin tosin oli. Tykkäsin välillä tämmöisestä vähän totisemmasta tunnelmasta, mutta jos totta puhutaan, se alkoi loppumetreillä jo vähän kyllästyttää. Kauden finaali oli ihan hieno - ne viimeiset Team Flare-jaksot tuntuivat melkein jonkinlaiselta elokuvalta katsoessani ne kaikki putkeen. Oli kivaa nähdä mm. Kaloksen salipäälliköt auttamassa taistelemaan Lysandrea vastaan, eikä niin että vaan joku Ash ja hänen pari kaveriaan pelastavat taas maailman. :D Kalos-liiga oli myös ihan hieno, mutta se tuntui menevän ohi vähän turhan nopeasti ja loppuvan vähän töksähtäen Team Flaren hyökkäyksen takia. Mä olen ehkä yksi harvoista jota ei haittaa Ashin häviö Alainia vastaan. Eihän Ash ole ikinä voittanut liigaa, joten en ymmärrä miksi ihmiset olivat hänen häviöstään niin hirveän järkyttyneitä ja ihmettyneitä. Ja jopa vihaisia! Omasta mielestäni oli hienoa että Ash pääsi ylipäätään finaaliin, ja se riitti mulle vallan mainiosti. Mitä mieltä te lukijat olitte Ashin häviöstä?
Vaikka mä vähän valitin uuden Alola-kauden näyttävän trailerien perusteella huonolta, päätin tottakai siitä huolimatta katsoa sen kaksi ensimmäistä jaksoa kun ne ilmestyivät viime vuoden puolella. Ja voi jestas sentään miten mä rakastuinkin niihin!! Nämä uudet jaksot yllättivät mut ihan täysin ja huomasin yhtäkkiä rakastuneeni Alola-jaksoihin ihan täysillä. Animen piirrostyyli häiritsee mun silmääni edelleen vähänsen, mutta olen jo tottunut siihen aika lailla. Sitä paitsi tavallaan mä samaan aikaan myös tykkään siitä, lähinnä Pokemonien animoinnin kohdalla, toisin kuin ihmishahmojen kanssa, jotka näyttävät musta edelleen vähän kummallisilta. Ainakin tietyistä kuvakulmista katsottaessa. :D Mutta joo, hassua kyllä olen tällä hetkellä ihan hirveän innoissani Alola-animesta ja olen katsonut kaikki tähän asti tulleet kymmenen jaksoa.
Syy miksi mä rakastuin näihin uusiin jaksoihin on varmaan aika simppeli. Ensinnäkin mainitsin aikaisemmin tykkääväni kun Pokemonissa on paljon huumoria mukana. Ensimmäisissä Pokemon-kausissa oli paljon enemmän huumoria kuin mitä nykykausissa tuntuu olevan. Ainakin mun mielestä. Alola-kausi vaikuttaa olevan yllättävän täynnä komediaa, eikä se ota itseään liian tosissaan. Varsinkaan jos vertaa XY-kauteen. Nämä kaksi ovat keskenään täysin toistensa vastakohdat. Olen huomannut monien valittavan Alola-kauden surkeaa huumoria, mutta muhun se jostain syystä vetoaa. :D Toinen syy miksi olen rakastunut tähän kauteen on sen animaatio. Juu, sanoin etten pitä animen piirrostyylistä, mutta siinä on silti hyviä puolia. Nimittäin animen hahmot ovat paljon elävämmän näköisiä kuin mitä ne ovat olleet aikaisemmin. Pokemonit ja ihmiset liikkuvat ihanan sulavasti ja luontevasti, eivätkä ole niin tönkköjä kuin XY-kaudella. Vaikka kyllä mä tykkäsin tietty XY-kaudenkin animaatiotyylistä tosi paljon - ei siinä mitään vikaa ollut. Mutta Alolassa hahmot näyttävät ihanan eläväisiltä ja elehtiviltä. Kauhean sekavaa tekstiä taas kerran...
Tähän asti Alola-kaudessa on ollut hyvää myös sen tarina. En oikein tiennyt mitä siitä pitäisi ajatella, että Ash pysyttelee koulussa sen sijaan että kiertäisi Alolaa, mutta tähän asti se on toiminut yllättävän hyvin. Sitä paitsi mä uskon että Ash lähtee kiertämään saaria ainakin jollain tavalla jossain vaiheessa, jos hän kerran aikoo suorittaa haasteita ja kerätä Z-kristalleja. Ei hän niitä koulussa pysymällä voi kaikkia saada. :D Pokemon-ottelut ovat myös näyttäneet tähän mennessä todella hienoilta. Mua harmittaa että nykyään mun mielestä animen ottelut eivät ole enää niin hienoja kuin ennen, joten olen niiden suhteen tämän kauden kanssa toiveikas. Ehkä Alolan liukkaampi ja eloisampi piirrostyyli pitäisi otteluiden laadun korkealla. Muistan että XY-kauden alussa olin riemuissani otteluiden hienoudesta, mutta niiden laatu on mielestäni laskenut hitaasti kauden edetessä. Varmaan sen takia että uuden kauden alussa niihin koitetaan aina panostaa, jotta ohjelmaan saataisiin houkuteltua lisää katsojia.Toivon ettei Alola-kauden otteluiden laatu romahda samalla tavalla kuin Kaloksessa, vaan että se pysyisi hienona loppuun asti. Se olisi aivan mahtavaa!
Jos teillä on sellainen olo että Alola-kausi näyttää ihan kaamealta, ettekä halua olla sen kanssa missään tekemisissä, ehkä kannattaa kokeilla antaa sille mahdollisuus. Ymmärrän ettei se varmasti ole kaikkien juttu, mutta ainakin muhun vetoaa sen iloisuus, hölmö huumori, hahmot ja tähän mennessä kiva tarina. Ashin koulukavereillakin on alkanut näkyä hahmonkehitystä näinkin varhaisessa vaiheessa, mikä on tietysti hyvä juttu. En maininnut vielä Rakettiryhmää, joka on enemmän oma itsensä kuin pitkään aikaan, mitä mä rakastan ihan hirveästi! He eivät ole vain Ashin Pikachun perässä, vaan puuhailevat myös omia pieniä juttujaan taustalla. Heitä ei myöskään ole onneksi tungettu turhaan joka jaksoon, mutta ovat esillä tarpeeksi usein. Jessien Pikachua murhaavasti vihaava Mimikyu on ihanan karmiva, ja Rakettiryhmää saarella vainoava Bewear on ihan mahtava. Ehkä yksi parhaista lisäyksistä Alola-kauteen. :D Yksi pieni kiva yksityiskohta Alola-kaudessa on myös se, miten paljon Ashin Pikachu saa huomiota. Greninja rupesi jossain vaiheessa rasittamaan mua, joten musta on ihanaa että animen maskotti ja Ashin todellinen ykköspokemon saa viimein anasaitsemansa huomion.
En aio kirjoittaa Alola-jaksoista postauksia, mutta saatan päivitellä mielipidettäni animesta aina välillä. Koitan saada aikaiseksi kirjoitella lisää muita postauksia piakkoin - sitä ennen vielä kerran hyvää uutta vuotta teille kaikille! Toivottavasti tämä postaus ei ollut kauhean sekava - musta tuntuu että kirjoitin taas niin epäselvästi kuin ikinä on mahdollista. :D
XY-kaudessa oli paljon totisempi tunnelma kuin monissa muissa Pokemon-kausissa. Siksi niin monet varmaan ovat rakastuneet tähän kauteen. Itselläni on kuitenkin ollut aina vähän sellainen fiilis, että Pokemonin kuuluu olla myös humoristinen ja iloinen sarja, millainen XY-kausikin tosin oli. Tykkäsin välillä tämmöisestä vähän totisemmasta tunnelmasta, mutta jos totta puhutaan, se alkoi loppumetreillä jo vähän kyllästyttää. Kauden finaali oli ihan hieno - ne viimeiset Team Flare-jaksot tuntuivat melkein jonkinlaiselta elokuvalta katsoessani ne kaikki putkeen. Oli kivaa nähdä mm. Kaloksen salipäälliköt auttamassa taistelemaan Lysandrea vastaan, eikä niin että vaan joku Ash ja hänen pari kaveriaan pelastavat taas maailman. :D Kalos-liiga oli myös ihan hieno, mutta se tuntui menevän ohi vähän turhan nopeasti ja loppuvan vähän töksähtäen Team Flaren hyökkäyksen takia. Mä olen ehkä yksi harvoista jota ei haittaa Ashin häviö Alainia vastaan. Eihän Ash ole ikinä voittanut liigaa, joten en ymmärrä miksi ihmiset olivat hänen häviöstään niin hirveän järkyttyneitä ja ihmettyneitä. Ja jopa vihaisia! Omasta mielestäni oli hienoa että Ash pääsi ylipäätään finaaliin, ja se riitti mulle vallan mainiosti. Mitä mieltä te lukijat olitte Ashin häviöstä?
 |
| Tosin se oli ihan naurettavaa että vesi- ja tylityyppisen iskun kohdatessa Charizard vei voiton... |
Vaikka mä vähän valitin uuden Alola-kauden näyttävän trailerien perusteella huonolta, päätin tottakai siitä huolimatta katsoa sen kaksi ensimmäistä jaksoa kun ne ilmestyivät viime vuoden puolella. Ja voi jestas sentään miten mä rakastuinkin niihin!! Nämä uudet jaksot yllättivät mut ihan täysin ja huomasin yhtäkkiä rakastuneeni Alola-jaksoihin ihan täysillä. Animen piirrostyyli häiritsee mun silmääni edelleen vähänsen, mutta olen jo tottunut siihen aika lailla. Sitä paitsi tavallaan mä samaan aikaan myös tykkään siitä, lähinnä Pokemonien animoinnin kohdalla, toisin kuin ihmishahmojen kanssa, jotka näyttävät musta edelleen vähän kummallisilta. Ainakin tietyistä kuvakulmista katsottaessa. :D Mutta joo, hassua kyllä olen tällä hetkellä ihan hirveän innoissani Alola-animesta ja olen katsonut kaikki tähän asti tulleet kymmenen jaksoa.
Syy miksi mä rakastuin näihin uusiin jaksoihin on varmaan aika simppeli. Ensinnäkin mainitsin aikaisemmin tykkääväni kun Pokemonissa on paljon huumoria mukana. Ensimmäisissä Pokemon-kausissa oli paljon enemmän huumoria kuin mitä nykykausissa tuntuu olevan. Ainakin mun mielestä. Alola-kausi vaikuttaa olevan yllättävän täynnä komediaa, eikä se ota itseään liian tosissaan. Varsinkaan jos vertaa XY-kauteen. Nämä kaksi ovat keskenään täysin toistensa vastakohdat. Olen huomannut monien valittavan Alola-kauden surkeaa huumoria, mutta muhun se jostain syystä vetoaa. :D Toinen syy miksi olen rakastunut tähän kauteen on sen animaatio. Juu, sanoin etten pitä animen piirrostyylistä, mutta siinä on silti hyviä puolia. Nimittäin animen hahmot ovat paljon elävämmän näköisiä kuin mitä ne ovat olleet aikaisemmin. Pokemonit ja ihmiset liikkuvat ihanan sulavasti ja luontevasti, eivätkä ole niin tönkköjä kuin XY-kaudella. Vaikka kyllä mä tykkäsin tietty XY-kaudenkin animaatiotyylistä tosi paljon - ei siinä mitään vikaa ollut. Mutta Alolassa hahmot näyttävät ihanan eläväisiltä ja elehtiviltä. Kauhean sekavaa tekstiä taas kerran...
Tähän asti Alola-kaudessa on ollut hyvää myös sen tarina. En oikein tiennyt mitä siitä pitäisi ajatella, että Ash pysyttelee koulussa sen sijaan että kiertäisi Alolaa, mutta tähän asti se on toiminut yllättävän hyvin. Sitä paitsi mä uskon että Ash lähtee kiertämään saaria ainakin jollain tavalla jossain vaiheessa, jos hän kerran aikoo suorittaa haasteita ja kerätä Z-kristalleja. Ei hän niitä koulussa pysymällä voi kaikkia saada. :D Pokemon-ottelut ovat myös näyttäneet tähän mennessä todella hienoilta. Mua harmittaa että nykyään mun mielestä animen ottelut eivät ole enää niin hienoja kuin ennen, joten olen niiden suhteen tämän kauden kanssa toiveikas. Ehkä Alolan liukkaampi ja eloisampi piirrostyyli pitäisi otteluiden laadun korkealla. Muistan että XY-kauden alussa olin riemuissani otteluiden hienoudesta, mutta niiden laatu on mielestäni laskenut hitaasti kauden edetessä. Varmaan sen takia että uuden kauden alussa niihin koitetaan aina panostaa, jotta ohjelmaan saataisiin houkuteltua lisää katsojia.Toivon ettei Alola-kauden otteluiden laatu romahda samalla tavalla kuin Kaloksessa, vaan että se pysyisi hienona loppuun asti. Se olisi aivan mahtavaa!
Jos teillä on sellainen olo että Alola-kausi näyttää ihan kaamealta, ettekä halua olla sen kanssa missään tekemisissä, ehkä kannattaa kokeilla antaa sille mahdollisuus. Ymmärrän ettei se varmasti ole kaikkien juttu, mutta ainakin muhun vetoaa sen iloisuus, hölmö huumori, hahmot ja tähän mennessä kiva tarina. Ashin koulukavereillakin on alkanut näkyä hahmonkehitystä näinkin varhaisessa vaiheessa, mikä on tietysti hyvä juttu. En maininnut vielä Rakettiryhmää, joka on enemmän oma itsensä kuin pitkään aikaan, mitä mä rakastan ihan hirveästi! He eivät ole vain Ashin Pikachun perässä, vaan puuhailevat myös omia pieniä juttujaan taustalla. Heitä ei myöskään ole onneksi tungettu turhaan joka jaksoon, mutta ovat esillä tarpeeksi usein. Jessien Pikachua murhaavasti vihaava Mimikyu on ihanan karmiva, ja Rakettiryhmää saarella vainoava Bewear on ihan mahtava. Ehkä yksi parhaista lisäyksistä Alola-kauteen. :D Yksi pieni kiva yksityiskohta Alola-kaudessa on myös se, miten paljon Ashin Pikachu saa huomiota. Greninja rupesi jossain vaiheessa rasittamaan mua, joten musta on ihanaa että animen maskotti ja Ashin todellinen ykköspokemon saa viimein anasaitsemansa huomion.
En aio kirjoittaa Alola-jaksoista postauksia, mutta saatan päivitellä mielipidettäni animesta aina välillä. Koitan saada aikaiseksi kirjoitella lisää muita postauksia piakkoin - sitä ennen vielä kerran hyvää uutta vuotta teille kaikille! Toivottavasti tämä postaus ei ollut kauhean sekava - musta tuntuu että kirjoitin taas niin epäselvästi kuin ikinä on mahdollista. :D
tiistai 3. tammikuuta 2017
Pokemon Moon yhteenveto
Mä sain Pokemon Moonin läpäistyä muutama päivä sitten, joten nyt on aika kirjoittaa pieni yhteenveto siitä, mitä mä kyseisestä pelistä ajattelin. Huomioikaa että tässä tekstissä on hieman juonipaljastuksia! Tiesin alusta asi että tulisin pitämään Alolasta ja Pokemon Moonista, ja olinkin siinä ihan oikeassa - mä nimittäin rakastan tätä peliä! Pokemon Moon on ehdottomasti yksi uusia lempipelejäni, heti HeartGoldin jälkeen. Moon ei ole mikään maailmaamullistava mahtavuus, mutta muutaman mielestäni kehnomman Pokemon-pelin jälkeen, mä innostuin Moonista tarpeeksi rakastuakseni siihen ihan täysillä. Miten musta tuntuu että mä vaan toistan itseäni tässä koko ajan?
Pokemon Moon eroaa vanhemmista Pokemon-peleistä monella tavalla, mutta yksi yksityiskohta mistä mä pidin ehkä kaikkein eniten oli se, että pelissä liikuttiin koko ajan tarinan mukana eteenpäin. Tietysti kaikissa peleissä on näin, mutta yleensä sulle vaan sanotaan että "Hei, menepäs seuraavaksi sinne tai tonne ja voita sieltä seuraava sali." eikä mitään sen tarkempaa. Moonissa sen sijaan seurattiin koko ajan ikään kuin pelin juonta, eikä pelkästään kuljettu sinne mihin seuraavaksi pääsi. Tajuatteko mitä mä tarkoitan? Lisäksi Moonin juoni oli musta pitkästä aikaa hyvä, mikä ilahdutti mua kovasti. Team Skull on hauska ja Aether Foundation ihanan karmiva. Tai ainakin Lusamine ja hänen obsessionsa Ultra Beasteihin. En ole Ultra Beastien suurin ystävä, mutta onneksi niistä puhuttiin pelissä juuri sopivasti. Ei liikaa eikä liian vähän. Oli myös kivaa että niihin keskityttiin enemmän vasta Elite Fourin läpäisyn jälkeen post-pelissä.
Moonissa on myös mielestäni kivat ja onnistuneet hahmot. Ainakin Lillie kuuluu varmasti monen lempihahmoihin ja tykkäsin hänestä kyllä itsekin tosi paljon. Välillä pelin loppupuolella melkein tuntui että hän oli ihan yhtä suuri osa peliä kuin minäkin, eikä pelkkä sivuhahmo. Ja Nebby oli tottakai ihan paras. Get back in the bag!! :D Pidin tosi paljon siitä, että Nebby olikin koko ajan pelin legendaarinen Pokemon. En osannut arvata sitä ollenkaan, vaikka olin varma että niillä on ainakin joku yhteys. Hau on ihan kiva Rivali, muttei mikään kauhean syvällinen hahmo. Vähän tylsä tyyppi. Tosin hänen jatkuva optimisminsa oli toki kivaa katsottavaa, varsinkin kun olen itse vähän samanlainen. :D Tykkäsin kovasti Gladionista, mutta toivoin että hän ja Type:Null olisivat saaneet vielä enemmän ruutuaikaa. Nullin muuttuminen Silvallyksi jäi vähän turhan pieneksi jutuksi. Gladionin ottelumusiikki on muuten ihan paras!
Kukui on kavunnut yhdeksi lempiprofessoreistani - tykkäsin siitä miten paljon hänkin oli mukana pelissä ja oikeasti seurasi mua ja mun kavereitani. Professori Oakia ei voisi vähempää kiinnostaa missä kaikkialla mä pyörin :D kun taas Kukui halusi aina tietää missä mennään. Se toi hauskaa aitoutta peliin. Moonissa oltiin onnistuttu todella hyvin hahmojen kanssa, koska mä tykästyin myös joihinkin Trial-kapteeneihin. Vanhemmissa peleissä mua ei kiinnostanut salijohtajat pätkääkään, enkä edes muista heitä kaikkia. Alolan Trial-kapteenit kuitenkin toivat hyvin luonteensa esiin ja heistä monet olivat mukana pelissä muulloinkin kuin vain haasteensa aikana, mikä oli musta todella kiva juttu. Heihin ehti tutustua ja tykästyä helpommin.
Haasteista puheen ollen, mä tottapuhuakseni rakastin niitä kaikkia. Ensin salien puuttuminen tuntui vähän oudolta, mutta Alolan haasteet olivat lopulta ihanaa vaihtelua ja tosi hauskoja. Välillä ne tuntuivat musta vähän oudoilta ja hölmöiltä, mutta kaikenkaikkiaan mä pidin niistä. Yksi parhaista uusista jutuista mitä peliin tuotiin olivat mun mielestä haasteiden Totem Pokemonit. Ennen pelaamista en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta ja pidin niitä turhina, mutta nykyään rakastan niiden konseptia. Totem Pokemonit ovat mainio idea siinä mielessä, että ne sopivat Alolaan täydellisesti. Siellä kun eletään niin lähellä luontoa ja Pokemoneja. Totem Pokemoneissa oli myös se mukavuus, että ne olivat mielestäni välillä aika haastavia. Mainitsin jo aiemmin että hävisin ihan ensimmäisessä haasteessa Totem Pokemonille, mutta se ei jäänyt ainoaksi. Lisäksi taisin hävitä kerran myös Lurantikselle ja Salazzlelle. Loput sujuivat helpommin, vaikka Mimikyu oli aikamoinen painajainen. Kirjaimellisesti. Acerolan kummitushaaste ja Mallown ruohohaaste olivat varmaan suosikkejani. Ainoa miinus Alolan haasteissa oli se, että olisin toivonut että kaikkia Trial-kapteeneja vastaan oltaisiin oteltu vaikka aina ennen haastetta. Se olisi ollut kivaa.
En nyt jaksa jaaritella tässä kauheasti tämän enempää, vaikka voisin varmaan kirjoittaa Moonista koko päivän lisää tekstiä. Yleisesti olen todella tyytyväinen peliin, sen juoneen, hahmoihin, haasteisiin, musiikkiin ja kaikkeen muuhunkin! Ihanaa että kouluttajat seisoivat Pokemonien takana otteluissa. Ihanaa että random kouluttajat käyttivät erilaisia pokepalloja. Ihanaa että HM-iskut oltiin todella poistettu. Ihanaa että pelin vaikeustasoa oltiin nostettu hieman. Ihanaa että pelin pahistiimi oli kiva. Ihanaa että mä ostin Moonin ja pääsin kokemaan tämän seikkailun. Toki pelissä oli huonojakin juttuja, mutta ne olivat kaikki vain pieniä miinuksia muuten mahtavaan peliin. Toivottavasti Game Freak pitää tätä tasoa yllä ja seuraava core-sarjan peli olisi yhtä mahtava, ellei vielä parempi!
Tässä alla vielä mun tiimini pelin loppuessa (klikatkaa suuremmaksi jos on tarve):
 |
| Suttuinen kuva musta Alolan ensimmäisenä mestarina. |
Pokemon Moon eroaa vanhemmista Pokemon-peleistä monella tavalla, mutta yksi yksityiskohta mistä mä pidin ehkä kaikkein eniten oli se, että pelissä liikuttiin koko ajan tarinan mukana eteenpäin. Tietysti kaikissa peleissä on näin, mutta yleensä sulle vaan sanotaan että "Hei, menepäs seuraavaksi sinne tai tonne ja voita sieltä seuraava sali." eikä mitään sen tarkempaa. Moonissa sen sijaan seurattiin koko ajan ikään kuin pelin juonta, eikä pelkästään kuljettu sinne mihin seuraavaksi pääsi. Tajuatteko mitä mä tarkoitan? Lisäksi Moonin juoni oli musta pitkästä aikaa hyvä, mikä ilahdutti mua kovasti. Team Skull on hauska ja Aether Foundation ihanan karmiva. Tai ainakin Lusamine ja hänen obsessionsa Ultra Beasteihin. En ole Ultra Beastien suurin ystävä, mutta onneksi niistä puhuttiin pelissä juuri sopivasti. Ei liikaa eikä liian vähän. Oli myös kivaa että niihin keskityttiin enemmän vasta Elite Fourin läpäisyn jälkeen post-pelissä.
Moonissa on myös mielestäni kivat ja onnistuneet hahmot. Ainakin Lillie kuuluu varmasti monen lempihahmoihin ja tykkäsin hänestä kyllä itsekin tosi paljon. Välillä pelin loppupuolella melkein tuntui että hän oli ihan yhtä suuri osa peliä kuin minäkin, eikä pelkkä sivuhahmo. Ja Nebby oli tottakai ihan paras. Get back in the bag!! :D Pidin tosi paljon siitä, että Nebby olikin koko ajan pelin legendaarinen Pokemon. En osannut arvata sitä ollenkaan, vaikka olin varma että niillä on ainakin joku yhteys. Hau on ihan kiva Rivali, muttei mikään kauhean syvällinen hahmo. Vähän tylsä tyyppi. Tosin hänen jatkuva optimisminsa oli toki kivaa katsottavaa, varsinkin kun olen itse vähän samanlainen. :D Tykkäsin kovasti Gladionista, mutta toivoin että hän ja Type:Null olisivat saaneet vielä enemmän ruutuaikaa. Nullin muuttuminen Silvallyksi jäi vähän turhan pieneksi jutuksi. Gladionin ottelumusiikki on muuten ihan paras!
Kukui on kavunnut yhdeksi lempiprofessoreistani - tykkäsin siitä miten paljon hänkin oli mukana pelissä ja oikeasti seurasi mua ja mun kavereitani. Professori Oakia ei voisi vähempää kiinnostaa missä kaikkialla mä pyörin :D kun taas Kukui halusi aina tietää missä mennään. Se toi hauskaa aitoutta peliin. Moonissa oltiin onnistuttu todella hyvin hahmojen kanssa, koska mä tykästyin myös joihinkin Trial-kapteeneihin. Vanhemmissa peleissä mua ei kiinnostanut salijohtajat pätkääkään, enkä edes muista heitä kaikkia. Alolan Trial-kapteenit kuitenkin toivat hyvin luonteensa esiin ja heistä monet olivat mukana pelissä muulloinkin kuin vain haasteensa aikana, mikä oli musta todella kiva juttu. Heihin ehti tutustua ja tykästyä helpommin.
Haasteista puheen ollen, mä tottapuhuakseni rakastin niitä kaikkia. Ensin salien puuttuminen tuntui vähän oudolta, mutta Alolan haasteet olivat lopulta ihanaa vaihtelua ja tosi hauskoja. Välillä ne tuntuivat musta vähän oudoilta ja hölmöiltä, mutta kaikenkaikkiaan mä pidin niistä. Yksi parhaista uusista jutuista mitä peliin tuotiin olivat mun mielestä haasteiden Totem Pokemonit. Ennen pelaamista en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta ja pidin niitä turhina, mutta nykyään rakastan niiden konseptia. Totem Pokemonit ovat mainio idea siinä mielessä, että ne sopivat Alolaan täydellisesti. Siellä kun eletään niin lähellä luontoa ja Pokemoneja. Totem Pokemoneissa oli myös se mukavuus, että ne olivat mielestäni välillä aika haastavia. Mainitsin jo aiemmin että hävisin ihan ensimmäisessä haasteessa Totem Pokemonille, mutta se ei jäänyt ainoaksi. Lisäksi taisin hävitä kerran myös Lurantikselle ja Salazzlelle. Loput sujuivat helpommin, vaikka Mimikyu oli aikamoinen painajainen. Kirjaimellisesti. Acerolan kummitushaaste ja Mallown ruohohaaste olivat varmaan suosikkejani. Ainoa miinus Alolan haasteissa oli se, että olisin toivonut että kaikkia Trial-kapteeneja vastaan oltaisiin oteltu vaikka aina ennen haastetta. Se olisi ollut kivaa.
En nyt jaksa jaaritella tässä kauheasti tämän enempää, vaikka voisin varmaan kirjoittaa Moonista koko päivän lisää tekstiä. Yleisesti olen todella tyytyväinen peliin, sen juoneen, hahmoihin, haasteisiin, musiikkiin ja kaikkeen muuhunkin! Ihanaa että kouluttajat seisoivat Pokemonien takana otteluissa. Ihanaa että random kouluttajat käyttivät erilaisia pokepalloja. Ihanaa että HM-iskut oltiin todella poistettu. Ihanaa että pelin vaikeustasoa oltiin nostettu hieman. Ihanaa että pelin pahistiimi oli kiva. Ihanaa että mä ostin Moonin ja pääsin kokemaan tämän seikkailun. Toki pelissä oli huonojakin juttuja, mutta ne olivat kaikki vain pieniä miinuksia muuten mahtavaan peliin. Toivottavasti Game Freak pitää tätä tasoa yllä ja seuraava core-sarjan peli olisi yhtä mahtava, ellei vielä parempi!
Tässä alla vielä mun tiimini pelin loppuessa (klikatkaa suuremmaksi jos on tarve):
lauantai 31. joulukuuta 2016
Pokemon-muistoja ♥
Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille! Pokemonin juhlavuosi on viimein päättymäisillään. Harmi että tämä on ollut mun blogin hiljaisin ja epäaktiivisin vuosi, mutta eihän sille mahda mitään että opiskeluni ja muut suuret muutokset elämässäni sattuivat juuri tähän hetkeen. Mun mielestä tämä on ollut Pokemonin kannalta kuitenkin todella hyvä vuosi. Suurin asia mitä Pokemonille tapahtui oli varmaan Pokemon GO:n aiheuttama villitys, mikä on tuonut Pokemonin vuosien tauon jälkeen taas enemmän esille. Ainakin Suomessa. Koska ainakin mä olen nähnyt kaupoissa vaikka minkälaista Pokemon-krääsää tässä syksyn ja talven aikana, sen jälkeen kun Pokemon GO julkaistiin. Sellaista mitä en ole ikinä ennen nähnyt. Ja se on musta ihan mahtavaa! :D Ihanaa että taskuhirmut ovat saaneet mainetta jonka ne todella ansaitsevat. Lisäksi tietysti Pokemon Sunin ja Moonin julkaisu oli aika iso juttu siinä mielessä, miten erilaisia ne ovat verrattuna muihin Pokemon-peleihin, ja miten hyvin ne ovat yleisesti myyneet tai miten hyvää palautetta ne ovat saaneet monilta pelaajilta. Pokemon Moon on noussut yhdeksi mun suosikkipeleistäni, mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.
Tällä kertaa puhun jostain vähän erilaisesta, nimittäin Pokemonin juhlavuoden päättyminen sai mut miettimään niitä aikoja kun Pokemon vasta tuli. Niitä aikoja kun mä koin Pokemoniin liittyviä asioita ihan ensimmäistä kertaa. En muista tarkalleen minkä ikäinen mä olin kun hullaannuin Pokemoniin, mutta todennäköisesti aika nuori. Varmaan joku noin 6 tai 7-vuotias. Ajattelin mainita tässä postauksessa muutamia Pokemoniin liittyviä ensimmäisiä muistojani, jotka olivat alku mun suureen rakkauteeni näitä taskuhirmuja kohtaan.
Ensimmäinen Pokemon-pelini
Monille Pokemoninpelaajille heidän ensimmäinen pelinsä on varmaan ollut monesti joku core-sarjan peli, mutta mun kohdallani on vähän toisin. Olen maininnut täällä blogissa muutaman kerran että aloitin Pokemonin pelaamisen melko vanhalla iällä, eivätkä pelit olleet tärkeitä mulle vielä lapsena ollenkaan. Johtui varmaan aika paljon siitä, etteivät mun vanhempani yleensä ostaneet mulle tai sisaruksilleni mitään kalliita juttuja ollessamme lapsia. Siksi en ikinä saanut Pokemon-peliä itselleni, mutta onneksi sellainen löytyi mun kaveriltani, jolla oli olohuoneessaan Nintendo 64. Kyseinen peli oli ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin, ja kuten tuosta alemmasta kuvasta varmaan huomaatte, se oli Pokemon Stadium 2.
Mä ja kaverini tykättiin otella Pokemon Stadiumissa toisiamme vastaan, vaikka kumpikaan ei oikeastaan tajunnut Pokemonista mitään. :D Ei me ymmärretty kunnolla heikkouksia, tyyppejä tai edes iskuja, mutta meillä oli silti pelin parissa aina hauskaa. Me pelattiin enimmäkseen sellaisia pieniä minipelejä joita pelissä oli, sen sijaan että oltaisiin vaikka yritetty läpäistä peli oikeasti läpi. :D Vaikka mä en siis hirveästi tajunnut pelistä mitään tai edes pelannut sitä kauhean usein, Pokemon Stadium 2 on silti tärkeä peli joka on lähellä mun sydäntä, koska se oli ihan ensimmäinen Pokemon-peli jota ikinä pelasin. Oi niitä aikoja! <3
Ensimmäinen Pokemon-korttini
Samaan aikaan nuorena kun mä seurailin Pokemon-animea, mä myös keräilin urakalla Pokemon-kortteja. Se oli sellainen juttu mitä kaikki mun kaverit tekivät - me keräiltiin ja vaihdeltiin kortteja koko ajan, ja yritettiin myös pelata niillä toisiamme vastaan, vaikka kukaan ei tiennyt pelin sääntöjä taaskaan kauhean hyvin. :D Mulla on yhä edelleen kaikki korttini tallella (tosin osa on ehkä kadonnut ajan kuluessa), ja niitä on sellainen noin 10 cm paksu pino. Ei se varmaan ole ihan hirveä määrä joidenkin mielestä, mutta kyllä se ainakin lapsena tuntui todella paljolta.
Vaan mikä mahtoi olla ihan ensimmäinen Pokemon-kortti jonka mä ikinä omistin? Se ei itse asiassa ollut tavallinen Trading Card Game-kortti, vaan sellainen animen mukana kauppoihin rantautunut keräilykortti. Tiedätte varmaan mistä mä puhun? Sain ostaa kortteja aina silloin tällöin viikkorahoillani, enkä ikinä unohda sitä kun kävin hakemassa ihan ensimmäisen Pokemon-korttipakkani kaupasta. Siitä se nörtteys alkoi. :D Aukaisin pakan heti kotona, ja ensimmäinen kortti joka kimmelsi pinon päällä oli Caterpie. Pakassa oli tietty muitakin kortteja, mutta muistan että ihan ensimmäinen kortti jonka näin ja otin käteeni, oli tuossa sivussa näkyvä Caterpie-kortti. Mä luovuin muistaakseni joskus kaikista keräilykorteistani, mutta säästin sen Caterpien, koska sillä oli mulle tunnearvoa. Jotenkin hupaisaa että se oli Caterpie, joka on monille se ensimmäinen Pokemon jonka he peleissä pyydystävät. Ensimmäinen animejaksoni
Se mikä mut todella hullaannutti Pokemoniin nuorena oli tottakai televisiosta tullut Pokemon-anime. Pokemon oli ehdottomasti mun lempisarjani pienenä. Yritin muistaa vaikka kuinka pitkään mikä oli ihan ensimmäinen Pokemon-jakso jonka mä näin - se ei nimittäin ole animen ensimmäinen jakso, vaan sen mä näin vasta vuosia myöhemmin. Harmi kyllä en millään saa päähäni mikä jaksoista oli se ihan ensimmäinen jonka mä katsoin. Kuitenkin muistan nähneeni tosi varhaisessa vaiheessa ainakin sellaiset jaksot kuin Samurain haaste! sekä Matkalla Pokémon-liigaan! En kuitenkaan ole enää varma oliko toinen noista se ensimmäinen jakso jonka näin, vai muistanko ihan väärin. Joka tapauksessa aloin katsomaan Pokemonia aikalailla sarjan alusta, tosin muistan seuranneeni myös paljon Johto-kauden jaksoja näiden originaalien jälkeen.
Ensimmäinen Pokemon-elokuvani
Ensimmäisen Pokemon-elokuvani mä sen sijaan muistan todella hyvin, eikä sekään ollut se ihan ensimmäinen. Eka Pokemon-leffa jonka mä näin oli Spell of the Unown: Entei. Muistan kun kyseinen elokuva tuli televisiosta ja olin siitä ihan hirveän innoissani, varsinkin koska rakastin Johto-kautta, toisen sukupolven Pokemoneja ja Ashin Charizardia, joka sai kuitenkin semi-suuren roolin tässä leffassa. Tämä elokuva tulee aina olemaan lähellä mun sydäntä tämän takia, mutta myös siksi että se on musta edelleen yksi parhaista Pokemon-elokuvista. Lisäksi rakastin pienenä tämän elokuvan edellä tullutta Pikachun lyhytelokuvaa, jossa Pikachu seikkaili kaupungissa Pichu-veljesten kanssa. Muistan että sillä samalla kaverillani jolla oli Pokemon Stadium 2, oli myös tämä leffa VHS-kasettina. Arvatkaa olinko kateellinen? :D
Ensimmäinen core-sarjan pelini
Jossain vaiheessa kasvaessani vähän vanhemmaksi, Pokemon-intoni jostain syystä laski aika lailla. Mä pidin yhä Pokemonista, mutten ollut enää oikeastaan tekemisissä sen kanssa mitenkään. Kuitenkin kuten vanhat blogin seuraajat ehkä jo tietävät, mä hullaannuin Pokemoniin kunnolla uudelleen vanhemmalla iällä, noin 14-vuotiaana. Silloin mä päätin pelata ensimmäistä kertaa ihan oikeaa Pokemon-peliä, joista ensimmäinen oli Pokemon LeafGreen. Samoihin aikoihin mä aloin myös katsoa animea uudelleen, jonka jälkeen olen pysynyt voimakkaana Pokemon-fanina tähän päivään asti. Intoni taskuhirmuja kohtaan on vain kasvanut LeafGreenin pelaamisen jälkeen, joten olen todella kiitollinen että päätin kokeilla sen pelaamista. Kiitos kuuluu isoveljelleni, joka houkutteli mut pelaamaan sitä.
Kaikenkaikkiaan Pokemon on mulle tottakai tällä hetkellä todella tärkeä ja iso asia, joten olen tosiaan hyvin iloinen että nämä taskuhirmut ovat osa mun elämääni. On ihanaa muistella niitä aikoja kun hullaannuin poksuihin ensimmäistä kertaa, enkä malta odottaa että pääsen muodostamaan lisää Pokemon-aiheisia muistoja. Oikein paljon onnea Pokemonille 20-vuotisjuhlansa kunniaksi ja oikein hyvää uutta vuotta vielä teille kaikille lukijoille!!
Train on.
torstai 22. joulukuuta 2016
Pokemonien erikoisia kokoja
Heipskukkuu taas pitkästä aikaa!
Toivoin että joululoma olisi tuonut mulle enemmän aikaa kirjoitella blogiin, mutta eihän tässä meinaa joulukiireiden keskellä löytää aikaa tietokoneelle ollenkaan. Harmin paikka... Päätin kuitenkin kirjoittaa teille tänää postauksen, joka on välillä jotain muuta kuin Suniin ja Mooniin liittyvää. Tämä on aika yleinen aihe ihmetellä, mutta ajattelin että haluan silti kirjoittaa tästä muutaman sanan. Nimittäin Pokemonien yllättävistä pituuksista tai korkeuksista - kumpi sana nyt tuntuu luontevammalta. Yleisin tapa jolla mä arvioin jonkun Pokemonin kokoa on yleensä animen mukaan, tai sen mukaan mihin eläimeen kyseinen taskuhirviö perustuu. Jos näen vaikkapa Rapidashksen, kuvittelen sen olevan suunnilleen hevosen kokoinen. Tai jos näen Vulpixen, arvioin että sen koko on lähellä kettua. Pokemonien kokojen virallinen tiedonlähde, Pokedex, on kuitenkin usein vähän eri miltä asioista. Edes anime ei aina seuraa sen tietoja, koska jotkut niistä ovat vaan eh... tosi pielessä. Vilkaistaan muutamia esimerkkejä joita mä olen pitkään ihmetellyt:
Ensimmäisenä tulee mieleen Bellossom. Joo, onhan se ulkonäöltään aika lailla kukka, mutta kuvittelin sen aina silti jostain syystä suuremmaksi mitä se on. Bellossomin korkeus on vaivaiset 40cm, eli ei edes puolta metriä! Ehkä joillekin tässä ei ole mitään ihmettelemisen aihetta, mutta musta Bellossom tuntuu oudon pieneltä. Toinen vähän samaa kokoluokkaa oleva Pokemon jonka kuvittelin suuremmaksi on Meowstic. Sen koko on 60cm, joka kuulostaa tavallaan ihan luontevalta, mutta jos sen laittaisi mun viereen seisomaan, se jäisi silti aika paljon matalemmaksi kuin mitä kuvittelin. Kuvitelkaa muuten Meowth seisomaan Meowsticin ja Bellossomin viereen. Osaatteko arvioida kumman kokoinen Meowth on enemmän? Jos sanoitte Meowstic, se on väärin. Meowthin korkeus on nimittäin sama kuin Bellossomin eli 40cm! Näinpä myös Meowth on alle puolenmetrin korkuinen! Seistessäni vieressäni, Meowth olisi ehkä juuri ja juuri mun polvenkorkuinen. Outoa... o_o Tämä tekee Meowthista samankorkuisen myös esimerkiksi sellaisten Pokemonien kanssa kuin Hoppip, Wooper ja Vanillite! En olisi ikinä uskonut. :D
Pokemoneista löytyy myös vähän suurempia olentoja, joita moni luulisi varmaan vielä suuremmaksi kuin mitä ne itse asiassa ovat. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni vaikkapa Lucario, jonka korkeus on 120cm. Mun 6-vuotias kummityttöni on kohta Lucarion kokoinen! Pakko myös mainita että Lucario jakaa kokonsa Vivillonin kanssa. Jotenkin hassua. :D Toinen suurikokoisempi Pokemon jonka oikea korkeus yllättää mut on Nidoking ja Nidoqueen. Näen silmissäni että näiden kahden kuuluisi olla mua suurempia (oma pituuteni on noin 165cm), mutta ehei! Nidoking ja Nidoqueen ovat korkeudeltaan vaivaiset 140cm ja 130cm. Larvitar muuten painaa heitä enemmän...
Seuraavaksi vilkaistaan Ponytaa ja Blitzleä. Kyseessä on poni ja seepra, joten voisi kuvitella että niillä riittää korkeutta. Ponyta on kuitenkin vain metrin korkuinen ja Blitzle 80cm. Näillä kahdella ratsastaminen jää siis haaveeksi. :D Ymmärrän ettei vaikkapa Blitzle ole ihan oikean seepran kokoinen, koska se on tavallaan vauvaseepra, mutta on se silti aika pieni. Blitzlen kanssa samankokoisia muita Pokemoneja ovat esimerkiksi Sentret, Spheal ja Skorupi. Raichu ja Azumarillkin ovat muuten 80cm korkeita, mikä tuntuu musta hitusen liian matalalta. Pakko myös mainita että Ponytan kanssa samankorkuinen Pokemon on Ledyba. Eli leppäkerttupokemon... Jotenkin huvittavaa. :D
Yksi harmillisen pieni Pokemon on Charizard - luulisi että se on suurikokoinen lisko jolla voi lentää, mutta todellisuudessa raukkaparka on vain 170cm korkea. Olen siis aika lailla samankorkuinen Charizardin kanssa. En usko että se jaksaisi lennättää mua mihinkään. D: Blastoise on sitäkin matalampi, vain 160cm korkea. Swalot on muuten Blastoisea korkeampi (huh mikä mörkö!). Samoin myös Venusaur, jota ainakin mä luulin Kantostarttereista matalimmaksi. Lähinnä siksi että se seisoo neljällä jalalla. Venusaur on kuitenkin kaksi metriä korkea, eli suurempi kuin Charizard tai Blastoise. Tai Garchomp ja Hydreigon...
Pokemonien koot yllättävät myös toisinpäin, eli joku taskuhirmu onkin huomattavasti odotettua suurempi. Minkäkokoiseksi kuvittelisit esimerkiksi Arcaninen? Onhan sillä kokoa, mutta uskoitko sen olevan 190cm, eli lähes kaksi metriä korkea? Mut se ainakin yllätti! Arcanine on myös Blastoisea ja Charizardia suurempi. Sillä osuisi asunnossani melkein pää kattoon! Toinen yllättävän kookas olento mulle on Lapras, joka on 2,5 metriä korkea. Toki Lapraksen kuuluu olla suuri jotta se voi kuljettaa ihmisiä selässän, mutta musta 2,5 kuulostaa siltä oudon korkealta. Sen pää ainakin hipoisi huoneeni kattoa. Yksi yllättävimmistä korkeuksista on mun kohdallani kuitenkin Furret, jonka kuvittelin sellaiseksi pieneksi karvaolennoksi jonka saa vaikkapa olkapäälle istumaan. Mutta sellainen ei todellakaan onnistuisi, sillä Furretilla on korkeutta 180cm! Tämä tekee siitä mm. Regirockia, Heatrania, Empoleonia, Gardevoiria ja Metagrossia suuremman! :DD Toinen varsin yllättävä tapaus (ja eräänlainen klassikkoesimerkki Pokemonien oudoista korkeuksista) on Dunsparce - olento jonka luulin olevan pieni ötiäinen jota voi vaikka kantaa sylissä, mutta se onkin 1,5 metriä korkea, ollen näin samankokoinen mm. Salamencen, Darkrain ja Samurottin kanssa. Voi kauheeta... En halua ikinä törmätä Dunsparceen. :D
Kahdella tukevalla jalalla seisovan Pokemonin korkeus on helppo mitata ja arvioida, mutta jalattoman Pokemonin kanssa se voi olla hankalampaa. En olisi kuitenkaan ikinä voinut kuvitella, että pikkuinen söpö Dratini onkin 180cm pitkä! Jos mä makaisin Dratinin vieressä lattialla, se olisi mua pidempi. o_o Kaksi metriä pitkä Ekans voisi myös makoilla meidän vieressä, mutta sen koko näyttäisi musta ihan normaalilta. Arbok sen sijaan on ihan toista maata, ollen peräti 3,5 metriä pitkä! Hrrr... Jotenkin karmivaa. Tämä tekee Arbokista pidemmän kuin Serperior! Vaan entäs sitten Milotic? Se on varmasti suurempi kuin Arbok, mutta silti sen pituus 6,2m on aika yllättävä.
Vaikka tiedänkin nyt monien Pokemonien yllättävän (tai peräti järkyttävän) koon tämän postauksen ansiosta, haluan silti luottaa enemmän animen kokoihin. En nimittäin halua enää koskaan kuulla Furretin olevan mua korkeampi, tai että Charizard on niin pieni ettei sillä voi lentää. :D Tuleeko teille mieleen jotain Pokemonia joiden koko yllätti teidän täysin? Kertokaa ihmeessä kommenteissa!
Toivoin että joululoma olisi tuonut mulle enemmän aikaa kirjoitella blogiin, mutta eihän tässä meinaa joulukiireiden keskellä löytää aikaa tietokoneelle ollenkaan. Harmin paikka... Päätin kuitenkin kirjoittaa teille tänää postauksen, joka on välillä jotain muuta kuin Suniin ja Mooniin liittyvää. Tämä on aika yleinen aihe ihmetellä, mutta ajattelin että haluan silti kirjoittaa tästä muutaman sanan. Nimittäin Pokemonien yllättävistä pituuksista tai korkeuksista - kumpi sana nyt tuntuu luontevammalta. Yleisin tapa jolla mä arvioin jonkun Pokemonin kokoa on yleensä animen mukaan, tai sen mukaan mihin eläimeen kyseinen taskuhirviö perustuu. Jos näen vaikkapa Rapidashksen, kuvittelen sen olevan suunnilleen hevosen kokoinen. Tai jos näen Vulpixen, arvioin että sen koko on lähellä kettua. Pokemonien kokojen virallinen tiedonlähde, Pokedex, on kuitenkin usein vähän eri miltä asioista. Edes anime ei aina seuraa sen tietoja, koska jotkut niistä ovat vaan eh... tosi pielessä. Vilkaistaan muutamia esimerkkejä joita mä olen pitkään ihmetellyt:
Ensimmäisenä tulee mieleen Bellossom. Joo, onhan se ulkonäöltään aika lailla kukka, mutta kuvittelin sen aina silti jostain syystä suuremmaksi mitä se on. Bellossomin korkeus on vaivaiset 40cm, eli ei edes puolta metriä! Ehkä joillekin tässä ei ole mitään ihmettelemisen aihetta, mutta musta Bellossom tuntuu oudon pieneltä. Toinen vähän samaa kokoluokkaa oleva Pokemon jonka kuvittelin suuremmaksi on Meowstic. Sen koko on 60cm, joka kuulostaa tavallaan ihan luontevalta, mutta jos sen laittaisi mun viereen seisomaan, se jäisi silti aika paljon matalemmaksi kuin mitä kuvittelin. Kuvitelkaa muuten Meowth seisomaan Meowsticin ja Bellossomin viereen. Osaatteko arvioida kumman kokoinen Meowth on enemmän? Jos sanoitte Meowstic, se on väärin. Meowthin korkeus on nimittäin sama kuin Bellossomin eli 40cm! Näinpä myös Meowth on alle puolenmetrin korkuinen! Seistessäni vieressäni, Meowth olisi ehkä juuri ja juuri mun polvenkorkuinen. Outoa... o_o Tämä tekee Meowthista samankorkuisen myös esimerkiksi sellaisten Pokemonien kanssa kuin Hoppip, Wooper ja Vanillite! En olisi ikinä uskonut. :DPokemoneista löytyy myös vähän suurempia olentoja, joita moni luulisi varmaan vielä suuremmaksi kuin mitä ne itse asiassa ovat. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni vaikkapa Lucario, jonka korkeus on 120cm. Mun 6-vuotias kummityttöni on kohta Lucarion kokoinen! Pakko myös mainita että Lucario jakaa kokonsa Vivillonin kanssa. Jotenkin hassua. :D Toinen suurikokoisempi Pokemon jonka oikea korkeus yllättää mut on Nidoking ja Nidoqueen. Näen silmissäni että näiden kahden kuuluisi olla mua suurempia (oma pituuteni on noin 165cm), mutta ehei! Nidoking ja Nidoqueen ovat korkeudeltaan vaivaiset 140cm ja 130cm. Larvitar muuten painaa heitä enemmän...
Seuraavaksi vilkaistaan Ponytaa ja Blitzleä. Kyseessä on poni ja seepra, joten voisi kuvitella että niillä riittää korkeutta. Ponyta on kuitenkin vain metrin korkuinen ja Blitzle 80cm. Näillä kahdella ratsastaminen jää siis haaveeksi. :D Ymmärrän ettei vaikkapa Blitzle ole ihan oikean seepran kokoinen, koska se on tavallaan vauvaseepra, mutta on se silti aika pieni. Blitzlen kanssa samankokoisia muita Pokemoneja ovat esimerkiksi Sentret, Spheal ja Skorupi. Raichu ja Azumarillkin ovat muuten 80cm korkeita, mikä tuntuu musta hitusen liian matalalta. Pakko myös mainita että Ponytan kanssa samankorkuinen Pokemon on Ledyba. Eli leppäkerttupokemon... Jotenkin huvittavaa. :D
Yksi harmillisen pieni Pokemon on Charizard - luulisi että se on suurikokoinen lisko jolla voi lentää, mutta todellisuudessa raukkaparka on vain 170cm korkea. Olen siis aika lailla samankorkuinen Charizardin kanssa. En usko että se jaksaisi lennättää mua mihinkään. D: Blastoise on sitäkin matalampi, vain 160cm korkea. Swalot on muuten Blastoisea korkeampi (huh mikä mörkö!). Samoin myös Venusaur, jota ainakin mä luulin Kantostarttereista matalimmaksi. Lähinnä siksi että se seisoo neljällä jalalla. Venusaur on kuitenkin kaksi metriä korkea, eli suurempi kuin Charizard tai Blastoise. Tai Garchomp ja Hydreigon...
Pokemonien koot yllättävät myös toisinpäin, eli joku taskuhirmu onkin huomattavasti odotettua suurempi. Minkäkokoiseksi kuvittelisit esimerkiksi Arcaninen? Onhan sillä kokoa, mutta uskoitko sen olevan 190cm, eli lähes kaksi metriä korkea? Mut se ainakin yllätti! Arcanine on myös Blastoisea ja Charizardia suurempi. Sillä osuisi asunnossani melkein pää kattoon! Toinen yllättävän kookas olento mulle on Lapras, joka on 2,5 metriä korkea. Toki Lapraksen kuuluu olla suuri jotta se voi kuljettaa ihmisiä selässän, mutta musta 2,5 kuulostaa siltä oudon korkealta. Sen pää ainakin hipoisi huoneeni kattoa. Yksi yllättävimmistä korkeuksista on mun kohdallani kuitenkin Furret, jonka kuvittelin sellaiseksi pieneksi karvaolennoksi jonka saa vaikkapa olkapäälle istumaan. Mutta sellainen ei todellakaan onnistuisi, sillä Furretilla on korkeutta 180cm! Tämä tekee siitä mm. Regirockia, Heatrania, Empoleonia, Gardevoiria ja Metagrossia suuremman! :DD Toinen varsin yllättävä tapaus (ja eräänlainen klassikkoesimerkki Pokemonien oudoista korkeuksista) on Dunsparce - olento jonka luulin olevan pieni ötiäinen jota voi vaikka kantaa sylissä, mutta se onkin 1,5 metriä korkea, ollen näin samankokoinen mm. Salamencen, Darkrain ja Samurottin kanssa. Voi kauheeta... En halua ikinä törmätä Dunsparceen. :D
Kahdella tukevalla jalalla seisovan Pokemonin korkeus on helppo mitata ja arvioida, mutta jalattoman Pokemonin kanssa se voi olla hankalampaa. En olisi kuitenkaan ikinä voinut kuvitella, että pikkuinen söpö Dratini onkin 180cm pitkä! Jos mä makaisin Dratinin vieressä lattialla, se olisi mua pidempi. o_o Kaksi metriä pitkä Ekans voisi myös makoilla meidän vieressä, mutta sen koko näyttäisi musta ihan normaalilta. Arbok sen sijaan on ihan toista maata, ollen peräti 3,5 metriä pitkä! Hrrr... Jotenkin karmivaa. Tämä tekee Arbokista pidemmän kuin Serperior! Vaan entäs sitten Milotic? Se on varmasti suurempi kuin Arbok, mutta silti sen pituus 6,2m on aika yllättävä.
Vaikka tiedänkin nyt monien Pokemonien yllättävän (tai peräti järkyttävän) koon tämän postauksen ansiosta, haluan silti luottaa enemmän animen kokoihin. En nimittäin halua enää koskaan kuulla Furretin olevan mua korkeampi, tai että Charizard on niin pieni ettei sillä voi lentää. :D Tuleeko teille mieleen jotain Pokemonia joiden koko yllätti teidän täysin? Kertokaa ihmeessä kommenteissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)