Zygarden nöyryytys

Pokemon-rintamalla on ollut viime aikoina todella hiljaista, mutta nyt uutta infoa tulee niin paljon etten meinaa keksiä mistä edes aloitan kirjoittamisen! Noh, käyn ensin tämän Zygarden uuden paljastuksen läpi:

Arvelin jo aiemmin tässä postauksessa, että tämä vihreä pieni otus saattaisi liittyä jotenkin Zygardeen, ja näköjään osuin ihan oikeaan. Mutta mitä mieltä minä olen tästä? Ääääähhh... En oikein tiedä... Tuo vasemmanpuolinen otus on siis jonkinsortin solu, joka ei meinaa olla Pokemon ollenkaan, koska se ei pysty liikkumaan tai iskemään mitään iskuja. Oikeanpuolinen tuttu tyyppi sen sijaan on tästä seuraava muoto, eli jonkinlainen ydin, joka taas pystyy liikkumaan ja elämään itsenäisesti kuin normaali Pokemon. Ja kun nämä pikkuotukset kerääntyvät kasaan, niistä ilmeisesti muodostuu Zygarde? En tiedä... Ihan liian monimutkaista meikäläisen makuun. :P Vaikka oikeastaan eivät nämä solujutut mitään ihan huonoja ideoita ole. Ihan hauskaa vaihtelua, että legendaarinen Pokemon saakin ns. edeltävän muodon, jonkin uuden hienon Mega-muodon sijaan. Mutta mun on silti tosi vaikea sanoa mitä mieltä olen näistä kahdesta. Mitenköhän ne tulevat toimimaan peleissä?

Kill it with fire!!

Sitten taas nämä isommat otukset... Ei, ei ja vielä kerran ei. Kun Zygarde Coret kerääntyvät yhteen, ne muodostavat tämän hirveän koiran. Voi herranjumala oikeasti ei Zygardesta saa mitään hurttaa tehdä! :'D Olin aika järkyttynyt kun näin tämän, mikä on hassua, koska monet muut Pokemon-fanikunnan jäsenet nimenomaan tuntuvat rakastavan tätä koiramuotoa. Minun mielestäni se on kuitenkin todella turha ja huono idea. Jos tämä 10% Forme olisi ollut edes jonkinlainen vähän käärmeeseen tai muuhun matelijaan liittyvä otus, niin olisin hyväksynyt sen ehkä juuri ja juuri, mutta tuo koira tuli niin puskista että en tosiaan tiedä mitä pitäisi ajatella... *facepalm* Aina kun mä näen tuon koiran niin kysyn vain suu auki että MIKSI? KOIRA? Eiiihhh... En pidä myöskään siitä, että Zygardella on näitä ihmeen eri prosentti-muotoja. Eli siis 10% kohdalla se on koira, mutta kun Pokemoniin kerääntyy lisää Coreja, siitä muuttuu 50% Forme joka on taas käärme? Ööh okei. :D

Ja jotta Zygardesta tehtäisiin vielä hirveämpi, sillä on vielä yksi uusi muoto, joka on siis tämä jättimörkö josta nähtiin huonolaatuinen kuva jo aikaisemmin. Tämä möhkäleen tulo oli niin arvattavissa, etten ollut mitenkään hämmästynyt nähdessäni sen. Sen sijaan huokaisin vain syvään ja kohautin olkiani Game Freakille. Sen kun pilaatte taas yhden uuden legendaarisen Pokemonin. En jaksa tässä vaiheessa enää edes hirveästi välittää :D (lauseen perässä on hymynaama koska en voi ottaa tätä aihettaa enää vakavasti). Tämä jättiotus on siis Zygarden Perfect Forme, jollaiseksi se muuttuu ollen täydellisessä tilassaan. Hauska yksityiskohta, että Formen käsi-siipi-jutskasissa ovat Xerneasin ja Yveltalin värit.

Vaikka mä saatan kuulostaa ihan järkyttyneeltä ja negatiiviselta tämän tekstin perusteella, niin en oikeastaan ole sitä. Vihaan tosi paljon ainoastaan tuota koiraa, koska se ei mielestäni vain yksinkertaisesti mitenkään sovi joukkoon noiden muiden Formien kanssa. Nuo pienet Core ja Cell Formet ovat musta ihan ok. Lisäksi Zygarden tuttu käärme-muoto on edelleen upea. Ja tuo jättimöhkö nyt on ihan turha, mutta se oli niin odotettavissa etten oikeastaan välitä siitä. Ei tämä kaikki kuitenkaan missään nimessä tehnyt Zygardesta kivempaa tai edes mielenkiintoisempaa Pokemonia mun silmissäni, vaan huomattavasti tylsemmän. Mutta odottelen rauhassa ja katson mitä muuta näistä Formeista kerrotaan. Ehkä seuraavaksi paljastetaan että tuon koiran ja käärmeen väliin tulee vielä 30% Forme, joka on piru vieköön joku kirahvi tai jotain. xD

Ihan pian on luvassa lisää uusia postauksia!

Top 10 Elokuvat: Sija 8

Elokuva 13: Zoroark: Master of Illusions

Ajattelin jatkaa tätä pitkästä aikaa. Jos haluat muuten uutena lukijana (tai kertauksen vuoksi) lukea tämän listan aiempia sijoituksia, niin ne löytyvät tuolta oikean reunan hyvin kämäisestä sisällysluettelosta kohdasta Pokemon Anime.

Tämä leffa on yksi parhaimpia vähän uudempia Pokemon-elokuvia. Yllätyin todella positiivisesti kun näin sen, koska yleensä Pokemon-leffat ovat nykyään kuitenkin varsin huonoja... Kivointa tässä leffassa oli varmaan se, ettei sen "pääpokemon" ollut legendaarinen, vaan ihan tavallinen Zoroark. Katsoisin mielelläni enemmänkin Pokemon-elokuvia jotka eivät sisällä ollenkaan legendaarisia Pokemoneja. Tekisivät vaikka sen leffan Magikarpista, niin johan ansaitsivat meikäläisen respectin. :D

Tässä leffassa oli myös ihanaa se, että siinä käytettiin paljon vanhempiakin legendaarisia poksuja. Oli todella kivaa nähdä pitkästä aikaa Celebiä ja Johton taruhauvoja. :D Tämä allaoleva teaseri-juliste nosti aikoinaan meikäläinen innostuksen tätä leffaa kohtaan ihan huippuunsa, nimenomaan noiden neljän Pokemonin takia. Ja hei, ihan mahtavaa että nuo koirat olivat vielä kaikki Shinyja! Vauuu!

Zoroark: Illuusioiden mestarihan kertoo pikku Zoruasta, joka etsii hädissään emoaan Ashin ja kumppanien avustuksella. Tämän leffan juoni ei ole mikään super-ihmeellinen, mutta tykkään siitä silti. Olen nimittäin ihan kyllästynyt sellaisiin mahtipontisiin maailmanloppuleffoihin. Tämmöinen aihe on siksi paljon mukavampi ihan vain vaihtelunkin vuoksi. Ja muutenkin Zoruan ja Zoroarkin välinen suhde oli tosi söpöä katsottavaa. :3 Tykkäsin myös tämän leffan tapahtumapaikasta. Olen aina rakastanut Pokemon-leffojen kaunista animaatiotyyliä, ja erityisesti kaikkia leffoissa esiintyviä kaupunkeja. Ne ovat yleensä tosi kivannäköisiä, ihan kuten tässäkin elokuvassa. :) En ole kauheasti kiinnittänyt huomiota tämän leffan musiikkeihin, mutta sen loppukappale I Believe in You on yksi suosikkejani kaikista Pokemon-kappaleista koskaan! <3

Tämän leffan kanssa hassua on se, että tämä on ainoa Diamond and Pearl-kauden elokuva josta mä pidän. Kaikki muut ovat oikeastaan todella huonoja, paitsi se Arceus-leffa, joka kyllä sekin vain menettelee. Tämä elokuva nosti kuitenkin toivoani näiden uudempien filmien kohdalla. Mutta vaikka minä tässä kehunkin tätä elokuvaa aika lailla, on siinä huonojakin puolia. Yksi niistä on ehdottomasti se, että Zorua puhuu... Vihaan sitä kun Pokemonit puhuvat. -.- Mutta se on onneksi aika pieni haitta.  Zoruan hahmo on muutenkin aika ärsyttävä, mutta silti ihan siedettävä. Myöskin Zoroark on välillä mielestäni vähän liian aggressiivinen, vaikka ymmärränkin miksi se sellaiseksi laitettiin.

Yleisesti Zoroark: Illuusioiden mestari on kuitenkin tosi positiivinen yllätys, ja oikein onnistunut Pokemon-elokuva. Se ei missään nimessä ole niin hyvä kuin tämän listan alkupään elokuvat, mutta se on ehdottomasti paras Pokemon-elokuva joka on ilmestynyt Hoenn-kauden jälkeen. Elokuvan tarina on söpö - pidän kovasti perhesuhteista Pokemonissa, joten myös Zoruan ja Zoroarkin välit olivat oikein suloiset. :3 Celebin rooli oli elokuvassa hyvä ja leffan pahiskin oli ihan siedettävä. Myös tarukoirat olivat kiva lisä, vaikka ne taisivat loppujen lopuksi tehdä leffassa aika vähän? En enää muista kunnolla koska siitä on tosi pitkä aika kun näin tämän elokuvan viimeksi.

Mutta kaikenkaikkiaan hieno elokuva. :)

Arvostelu

Juoni: ★★★★

Tunnelma: ★★★

Hahmot: ★★★

Musiikit: ★★★

Yleinen arvosana koko elokuvasta: ★★★★

Pokemon Y: Glittering Cavesta seuraavalle salille

Ambrette Town ei ollut ihan yhtä nätti paikka kuin muut tähänastiset kaupungit. Mutta ei siinä mitään vikaakaan ollut. :P Käväisin naapurinpojan (Calemko sen nimi oli?) kanssa vierailemassa jossain Fossiililaboratoriossa, jossa meitä kehotettiin käymään Glittering Cave-nimisessä luolassa. Sinne siis! Matka sinne oli ihana, nimittäin sain ratsastaa Rhyhornilla! Aww! <3 En tiedä miksi se oli musta ihan hirveän hauskaa, vaikka Pokemon liikkuikin ihan älyttömän kömpelösti ja hitaasti. Kaipa musta oli vaan niin kivaa päästä ratsastamaan Pokemonilla :D Rhyhornilla köpötellessäni astuin vahingossa villien Pokemonien päälle xD joista yksi oli suloinen naaraspuolinen Helioptile. Nappasin sen välittömästi tiimiini ja nimesin Sherriksi. :3 Frogadier ja Charmeleon ovat muuten molemmat poikia.

Tämän kivan Routen jälkeen saavuin Glittering Cavelle, joka olikin varsin erikoinen luola! Siellä ei ollut mitään tavallista kuvakulmaa yläviistosta, vaan sellainen takaapäin katsottu. Lisäksi siellä ei tullut Pokemoneja randomisti vastaan, vaan ne näkyivät sellaisina uhkaavina isoina mustina möykkyinä. Ihan hauska idea, mutta toisaalta taas meh... Aika tylsä paikka se kuitenkin oli. :D Glittering Caven syvyyksissä alkoi pian normaalimpi luola-osio, jossa törmäsin ensimmäistä kertaa Team Flaren jäseneen. Tämä höpisi jotain siitä, että vain heidän tiiminsä jäsenillä on oikeus olla onnellinen. Ööh, okei...? :D Ärsyttävä ystäväni Calem ilmestyi taas paikalle, ja auttoi mua rökittämään pari niistä Grunteista. Sen jälkeen luolan perältä löytyi joku fossiileja tutkiva ukko, jota me olimmekin etsineet. Hän päätti antaa meille löytämiään fossiileja, joista minä valitsin tietysti Jaw Fossiilin. Palasin heti Ambrette Towniin herättämään sen eloon ihanaksi pikku Tyruntiksi. Aww! Tyrunt on ah, niin suloinen, ja tosi kivannäköinen tässä pelissä! Annoin sille nimeksi Max.

Uuden varsin liskopainotteisen tiimini kanssa lähdin seuraavaksi vierailemaan Ambrette Townin merimuseossa, jossa oli Animestakin tuttu hieno kultainen Magikarp-patsas. Kenen idea se oli oikeasti pystyttää? xD Sain paikasta ongen, jonka kanssa jatkoinkin matkaani takaisin edelliselle Routelle, tosin tällä kertaa vuoristotien sijaan ilmaannuin vähän alemmalle tasolle, kauniille rantakaistaleelle. Ottelin siellä parin trainerin kanssa, jonka jälkeen tulinkin jo seuraavaan kaupunkiin. Tässä vaiheessa pelissäni muuten satoi koko ajan. Rakastan Helioptilen Dry Skin Abilitya, koska pikku söpöliini sai koko ajan HP:ta sen sateen ansiosta. :3

Cyllage City oli tosi ruma paikka! Kylläpäs Costal Kaloksessa on yhtäkkiä huonompi arkkitehtuuri, kuin Central Kaloksessa. :D Nooh tutkiskelin kaupunkia jonkin verran - ostin vähän uusia vaatteita, käväisin kahvilassa ja sain hankittua polkupyörän. En edes tiennyt että koko pelissä saa pyörän, vaan luulin rullaluistinten toimivan tämä pelin pyöränkorvikkeena. Pyöräillessäni ympyrää siellä sun täällä, löysin tieni seiniä rakastavan Grantin salille. :D Hänen salinsa oli ihan hauska paikka, sellainen valtava vuori jota pitkin piti kiipeillä. Lopulta pääsin ylös asti, jossa heitin typeränä ensin Tyruntin ja sitten Charmeleonin ottelemaan paria Rock-tyyppistä Pokemonia vastaan. Hups. :D Voitin ottelun kuitenkin helposti Frogadierilla, jonka jälkeen ansaitsin hienon Cliff Badgeni. Jäin tämän jälkeen vielä kouluttelemaan Pokemonejani lähipensaikkoihin, kunnes ne olivat kaikki yli 25-tasoisia. 

Ensi kerralla matka jatkuu Route kympille!

Pokemon Y: Rauhallista etenemistä

Ei ole tullut pelailtua kauheasti viikonloppuna, koska tulin kipeäksi, mutta nyt matkani Kaloksessa pääsi viimein jatkumaan. Saavuin nättiin pieneen Camphrier Towniin, jonka nimeä inhoan - ihan liian vaikea muistaa tai kirjoittaa. Tykkäsin paikan simppelistä designista, ja varsinkin paikan katukiveykset olivat mielestäni jostain syystä tosi kivannäköisiä. :D Myöskin kaupunkia ympäröivä pieni muuri oli jotenkin hauska. Käväisin kaupungin Shabboneau Castle-nimisessä nähtävyyspaikassa kyselemässä Shaunan kanssa Mega-kehityksestä, mutta siitä ei tiedetty siellä mitään. Aika turha mesta siis loppujen lopuksi.

Tympääntyneinä päätimme jatkaa matkaamme eteenpäin seuraavalle Routelle, mutta tiellemme osui ongelma (hahah, tiellemme vitsi mä olen hauska). Nimittäin keskellä tietä makasi vanha kunnon Snorlax, joka piti tottakai herättää ja saada pois edestä! Tosi kivaa että Snorlax pääsi tähän peliin. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen. :D Lisäksi on aina kivaa että pelissä täytyy ensin vähän tehdä jotain, ennen kuin pääsee jatkamaan matkaa eteenpäin. Muutenhan peli olisi ohi ihan hetkessä. Lähdin siis suuntaamaan Route kutoselle, joka kohti suureen Parfum Palaceen, jossa jonkun tyypin mukaan oli tarvittava Poke Flute. Tässä jossain Charmanderini muuten kehittyi Charmeleoniksi.

Sen palatsin piha oli kiva paikka! Siellä oli sellainen tosi nätti puiden välissä kulkeva polku kartanon oville, jonka varrella seisoi mukavasti kouluttajia. Lähinnä turisteja jotka olivat ihastelemassa palatsia :D Polun reunoilla oli myös pitkää pensaikkoa, jonka seassa oli trainereita ja piilossa lymyileviä kaikenlaisia hyödyllisiä itemejä (sekä tietenkin pari ärsyttävää Oddishia myrkkyineen). Koluttuani kaikki pihan nurkat huolellisesti, astuin viimein itse palatsiin etsimään sitä pihkuran Poke Flutea. Sain kuitenkin tietää, että paikan omistajalla oli kauhea ongelma! Hänen rakas Furfrounsa oli kadoksissa - jonka etsiminen jäi tietysti meikäläisen hommaksi. Koira löytyi lopulta palatsin takapihalta, jossa se piti pyydystää Shaunan avulla pienellä puzzlella. Kiitokseksi palatsin omistaja järjesti ilotulituksen, ja luonnollisesti antoi minun lainata Poke Fluteaan. Harmitti että pelissäni sattui olemaan päivä, koska se ilotulitus olisi varmaan näyttänyt tosi kivalta yöllä. Mutta samapa se. :3 Shauna veti tunnelman sen tulituksen aikana vähän oudoksi jutuillaan - en tiedä mitä hän musta oikein ajattelee, mutta ainakin hän pitää mua paljon läheisempänä ystävänä kuin mä häntä... Hehheh.

Seuraavaksi herätin Snorlaxin ja pääsin jatkamaan matkaani ...paitsi etten päässytkään koska vastaani tuli Animesta tuttu Battle Chateau. Mä oikeasti rakastan sitä että tässä mun matkallani tuntuu koko ajan tapahtuvan kaikenlaista, enkä vain liiku Routeja nopeasti eteenpäin. Musta tuntuu että olen pelannut jo ihan hirveän pitkään, vaikka olen läpäissyt vasta yhden salin! :D Mahtavaa! Mitä pidempi tämä peli on, sitä parempi. En kuitenkaan hengaillut Battle Chateaussa kauhean pitkään. Ottelin siellä parin trainerin kanssa, mutta päätin sen jälkeen jatkaa matkaani. Rullailin pitkää Route seiskaa eteenpäin, kunnes saavuin pelin ensimmäiselle luolalle. Paikan nimi ei kauheasti houkutellut: Zubat Roost. :D Pelin tekijät nimesivät luolan noin varmaan ihan kiusallaan. En kuitenkaan Repelien ansiosta törmännyt koko luolanpätkässä yhteenkään villiin Pokemoniin. (Luojan kiitos!) Se luola oli muuten tosi nätinnäköinen. Kaloksen luolat näyttävät kivoilta 3D:nä. :)

Astuessani luolasta ulos, ilmaannuin kauniille mutta sateiselle Routelle numero 8. Lähdin vaappumaan kivikkoista tietä pitkin eteenpäin - löysin taas paljon kaikkea kivaa roinaa, sekä ottelin kaikkien kouluttajien kanssa. Tämän alueen pensaissa oli jotenkin tosi kivoja Pokemoneja. :) Löysin lopulta tieni seuraavaan pieneen fossiileja tutkivaan kaupunkiin, Ambrette Towniin. Seuraavalla kerralla suuntaan läheiseen Glittering Caveen, ja pyydystän luultavasti parikin uutta Pokemonia tiimiini. Tällä hetkellä tiimini tilanne on tämä:

Pokemon Y: Charlie the Charmander

Muistakaa varoitukseni siitä, että näitä Y-postauksia on tulossa paljon... :D

Upea Gero-Frogadier vierelläni ja kaunis Bug Badge taskussani, oli mielekästä lähteä jatkamaan matkaa kohti Sycamoren labraa. Santalune Cityn jälkeen tuli lyhyt ja taas tosi nätti Route, jossa kasvoi paljon kaikenvärisiä ihania kukkasia. Tämän vuoksi siellä vilisi myös paljon puutarhureita, joilla jostain syystä kaikilla oli mukanaan pelkkä Corphish? Mikäs ihmeen rapu-trendi niillä oikein oli? Niistä Routen kukkasista tuli muuten esiin kaikkia ihania suloisia ötököitä ja ruohopokemoneja. :3 Olen ihan rakastunut nykyään esimerkiksi Flabébéen. Sellainen pääsisi hetkessä tiimiini, jos Florges ei olisi niin tavattoman ruma ja kauhea...

Routen jälkeen (jossa rullaluisteleminen oli taas ihan kammottavaa) saavuin vihdoin ja viimein Lumiose Cityyn. Joka oli myös kammottava! Vihaan aina tällaisia jättikaupunkeja Pokemoneissa (I'm looking at you, Castelia City). Varsinkin kun siellä kaupungissa kuvakulma vielä vaihteli tosi ärsyttävästi miten sattuu. Mutta löysin lopulta Sycamoren kartanoon, jossa mun kaverijengikin sattumalta kokoontui juuri sopivasti. He pääsivät kaikki todistamaan maailman nolointa tappiota - minä nimittäin menin ja hävisin Sycamorelle ottelun. :D

Hän sanoi vielä ettei ole mikään paha vastus, mutta minkäs teet kun Bulbasaur tulee ensimmäisenä esiin ja iskee heti Leech Seedin ja sitten vaan sata kertaa putkeen Vine Whipin... Frogadier ei kestänyt hetkeäkään, vaikka pääsinkin Squirtleen asti. Jotenkin häviäminen Sycamorelle oli ihan hirveän noloa. xD Varsinkin kun tämä oli ensimmäinen fainttaaminen koko pelin aikana. Mutta professori se vaan kannusti mua jatkamaan pokemonkoulutusta, ja päätti antaa yhden ihanista Kanto-starttereista meikäläisen hoiviin. Otin tottakai mukaani Charmanderin. <3 Annoin sen nimeksi Charlie, koska Jurassic World-elokuvassa on senniminen raptori! xD Kaikki varmaan jo tietää kuinka suuri lisko- ja dinosaurusfani mä olen, joten tottakai mä olen myös suuri Jurassic Parkien ystävä.

Tapasin tämän jälkeen nopeasti mystisen ja varsin oranssin miehen nimeltään Lysandre, sekä Kaloksen Championin, Dianthan. Lysandren hiukset olivat aika järkyttävä tekele. Kuin joku Pyroarin harja. xD Kalos taitaa olla aikamoinen muodin ja kauneuden keskus, mutta hiustyyleistä kukaan ei tunnu tajuavan hölkäsen pöläystäkään. Jatkoin matkaani parin kahvilan kautta Routelle numero 5, jossa mä pääsin ottelemaan ensimmäistä kertaa ystäväni Tiernon kanssa. Olin aika pettynyt että hänelläkin oli taas pelkkä Corphish. Hengailiko se liikaa niiden aiempien puutarhurien kanssa, vai mitä? Olisin halunnut että sillä olisi ollut edes joku toinen Pokemon vielä matkassaan, mutta samapa se. Voitin hänet helposti. Kouluttelin tällä Routella ottelun jälkeen pitkään Charmanderia paremmaksi. Se on tällä hetkellä muistaakseni 16-tasoinen ja Frogadier taas on 21. Ottaisin muuten mielelläni kuvia tästä mun pelistä tänne blogiin, mutta en millään saa tarpeeki hyvälaatuisia sellaisia. Siksi joudun käyttämään vähän tylsiä kuvia näissä postauksissa. :S

Mutta ei se mitään! Ensi kerralla matka jatkuu kohti seuraavaa salia...